Jospa kertoisin vähän taustaa sille, että toin ison joukon taitavia virolaisia tyttöjä tämän kauden ehdottomaan ykköskilpailuun eli Oulun Silmälaser Openiin 22-23.4.2017.  Ne, jotka eivät olleet paikalla, saavat vihiä asiasta aiemmin julkaisemani joukkueen esittelyvideon sekä niiden pelivideoiden avulla, jotka myöhemmin laitan YouTubeen. Siinä onkin kova työ, koska videota on noin 73 GB. 🙂 Oulussa olleethan näkivät, että aikamoisista pelureista on kysymys.

Minulla oli ollut pitkään haaveena tuoda johonkin kilpailuun Virosta  erityisesti tyttöpingiksen ykkösnyrkit. Olen kilpailuissa usein kertonut, että ihan parhaat tytöt eivät ole Suomessa käyneet kilpailemassa muuta kuin Helsinki Openissa, missä heitä ei oikein kukaan ole noteerannut.  Nyt halusin, että tytöt osallistuvat tavalliseen suomalaiseen kilpailuun, jossa tavalliset kansallisten kilpailujen pelaajat pääsevät mittaamaan taitojaan näitä 10-13-vuotiata supertyttöjä vastaan. Onhan se mielenkiintoista kokeilla, millä tasolla liikutaan kansainvälisesti noissa ikäryhmissä, vaikka kyse ei mistään Euroopan  mestaruuskisojen mitalisteista ollutkaan. Virossa naispöytätennis kun on aina ollut sekä määrällisesti että tasollisesti aivan toisella tasolla Suomeen verrattuna, vaikka Suomesta yksittäisiä hyviä yksilöitä on harvakseltaan tullutkin. Naisten taso pohjautuu taas varsin isoon juniorityttöjen määrään ja siten, että kaikki tytöt ovat mukana ohjatussa harjoittelussa ja harjoitellen ja kilpaillen  ahkerasti.

Edellisen kerran kutsuin vastaavanlaisen eli Narvan joukkueen johonkin kansalliseen kilpailuun yli 14 vuotta sitten eli vuoden 2002 TuKa:n Kinkkukisoihin ja silloin Lidakin oli mukana 13-vuotiaana tyttönimellään Lida Dmitrejeva. Vuotta aiemmin hän oli pelannut yksipäiväisissä Kinkkukisoissa klo 9.00 – 23.30 yhteensä peräti 35 ottelua ja ne olivat 21 pisteen eriä silloin! Eikä  valittanut väsymystä kertaakaan!

Tässä joukkue suuremmassa koossa:

Muut tytöt ovat Narvasta mutta Kristina Andrejeva Aserista.

Virossa on mielestäni tällä hetkellä hetkellä yhdeksän kovan luokan kadetti-ikäistä eli 2002- tai nuorempaa tyttöä. Listan kärjessä on kolme 2002-ikäistä tyttöä (toissa kauden Starin  5. divisioonan joukkue). Sitten tuleekin vain 2003 tai  nuorempia tyttöjä, joista 2004-ikäluokan  Melnikova jopa voitti kadettien mestaruuden tämä keväänä. Suomeen tuli kolme parasta 2003-listan eli suomalaisittain 13-vuotiaiden rankingin tyttöä, kolme parasta 2004-tyttöä,  ja  numerot 1, 3 ja 4 2005-tytöistä sekä kaksi parasta 2006-tytöistä. Sama pelaaja tietysti moneen kertaan.  Ainoastaan Rakveren Raili Nurga jäi puuttumaan täydellisestä tähtisikermästä, kun 2002-tyttöjä ei lasketa.

Koska edellä olevan sanoakseni jouduin kokoamaan Viron naisten listalta eri ikäluokkien rankingit viimeiseen Ouluun matkanneeseen asti, laitettakoon ne tännekin. Bittiavaruudessa kun on tilaa! 🙂 Punaisella ne jotka olivat Oulussa.

Tytöt-13 (2003)

1. REINOL VITALIA 2003
2. MELNIKOVA ANASTASSIA 2004
3. ANDREJEVA KRISTINA 2004
4. ZULFUKAROVA ADELINA 2003
5. RANDLAHT ROSÉ-MARII 2003
6. LITVINOVA ARINA 2006
7. NURGA RAILI 2005
8. VASSILJEVA KRISTINA 2005
9. PIHELGAS LINDA 2004
10. ZUJEVA KSENIA 2006

Tytöt-12 (2004)

1. MELNIKOVA ANASTASSIA 2004
2. ANDREJEVA KRISTINA 2004
3. LITVINOVA ARINA 2006
4. NURGA RAILI 2005
5. VASSILJEVA KRISTINA 2005
6. PIHELGAS LINDA 2004
7. ZUJEVA KSENIA 2006

Tytöt-11 (2005)

1. LITVINOVA ARINA 2006
2. NURGA RAILI 2005
3. VASSILJEVA KRISTINA 2005
4. ZUJEVA KSENIA 2006

Tytöt-10 (2006)

1. LITVINOVA ARINA 2006
2. ZUJEVA KSENIA 2006

Lisäksi Anastassia Lusnikova pelasi todella upeasti vaikka ei oman ikäisissään (2002) ihan kärkeä olekaan (sija 15). Hän harjoittelee kuitenkin todella kovaa eli alempana kuvatun systeemin mukaisesti, joten vuoden kuluttua hän on varmaan edistynyt jo paljon.

HARJOITTELUSTA

Valmentaja Lida Andreeva kertoi, että Narvan tytöt harjoittelevat viisi kertaa viikossa. Treenit kestävät kaksi tuntia ainakin eli mitään 1,5 tunnin harjoituksia ei käytetä (näin muistan vanhastaan). Lisäksi viikonloppuisin on melkein aina jotkin kilpailut ja jos lauantai on vapaa, tytöt vetävät usein lauantaina aamutreenit lisäksi.  Koulun lomilla (syysloma,  joululoma, kevätloma)  tytöt harjoittelevat kaksi kertaa päivässä. Kesä-heinäkuussa he harjoittelevat kaksi kertaa päivässä viitenä päivänä viiikossa noin 10.7. asti eli junioreiden EM-kisoihin asti. Sen jälkeen seuraa noin  neljän viikon kesätauko paitsi  ehkä Melnikovalla, jolla on edelleen mahdollisuuksia Viron JEM-joukkueeseen. Ensi viikonlopun kadetti TOP-8 ratkaisee. Joskus 7. tai 8. elokuuta harjoitukset taas alkavat. Kaksi kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa.  Ksenia Zujeva kuitenkin vain kerran päivässä,  koska ei mene Eurominichamps-kisoihin Strasbourgiin. Syyskuun alusta alkaen sitten taas vain kerran päivässä. Tytöt  muuttavat asumaan arkipäiviksi hallille,  jossa on majoitushuoneita.

Materiaalipelaajia vastaan tytöt oppivat pelaamaan, koska jotkin pelaajat on laitettu pelaamaan sellaisella mailalla. Tällä hetkellä Viron  2005-ykköspoika Seva Dorofejev ja pari nuorempaa pelaajaa pelaavat ainakin näppylällä.

Treeneihin kuuluu aina kova fyysinen  harjoittelu,  jonka ansiosta tytöillä riittää sekä voimaa että kestävyyttä.

Seuran valmennusta hoitaa kolme palkallista valmentajaa.

Kristina Andrejeva ei ole Narvan pelaaja vaan hän asuu Aserissa ja edustaa sikäläistä seuraa. Hän treenaa kuulemma kuitenkin aika samalla lailla kuin Narvan tytöt eli viisi kertaa viikossa ja sillä lailla.

MUUTA

Ajan kanssa laitan paljon vidoita näiden taitavien tyttöjen peleistä. Suosittelen katsomaan, koska näette todella hienoa ja ammattimaista peliä!

Kiinnitin kilpailujen aikana huomiota monen  muun kanssa siihen, että tytöt keskittyivät pelaamiseen aivan täysin ja ottivat joka ikisen pallon tosissaan. No,  tähän oli osansa sillä, että valmentaja Lida oli vannottanut tyttöjä  ennen matkaa. että Suomeen ei lähdetä huvittelemaan pöydän ääressä, vaan todellakin jokainen  pallo on pelattava tosissaan. Ja tytöt tottelivat! He myös käyttäytyivät peleissä kuin enkelit ja siitäkin oli kuulemma puhuttu. Kotisalilla kun varsinkin keskinäiset ottelut ovat usein todella kuumia 😀 . Lida itse noudatti näitä ohjeita aina juniorivuosinaan. Ei yhtä ainoaa löysää palloa pelissä!

Tytöt pitivät reissusta todella hullun lailla ja eräskin totesi some-päivityksessään ”paras reissu”. Lauantain illallisella tytöt totesivat leikillisesti haluavansa jäädä Ouluun 🙂 . Siinä oli totta sen verran, että he viihtyivät Oulussa erinomaisesti ja kilpailut olivat upea kokemus. Ne kun olivat jotain aivan erilaista siihen verrattuna, mitä he ovat Virossa kokeneet. Täysin erilainen kilpailusysteemi. Lida-valmentaja kehui kovasti ja sanoi systeemiä tosi mielenkiintoiseksi, koska Virossa tytöt pelaavat yleensä vain muutaman ottelun päivässä ja nyt otteluita riitti vaikka kuinka paljon päivää kohden. He kun eivät osallistu 100 pelaajan Eesti-systeemillä pelattaviin kilpailuihin. Niissä tulisi pelejä, mutta erillisten kilpailuluokkien jännitys semifinaaleineen ja finaaleineen jää puuttumaan.

Laitettakoon oheinen kuva mukaan niille, ketkä eivät sitä ole somessa nähneet. Tyttöjen menestyshän oli varsin hyvä (lisäksi valmentaja Lida otti kaksi pokaalia). Kuva otettu paluumatkalla laivalla.

Se on varmaa, että jokainen tyttö on valmis tulemaan Ouluun uudelleenkin, jos vain kutsu käy! 🙂 Näin on vaikka yksi tyttö kommentoi somessa matkaa myös sanoilla ”Kahdeksan tunnin ajomatka!” 😀

Olen seurannut tyttöjen peliuraa jo siitä alkaen, kun he olivat 7-8-vuotiaita. Todella päättäväinen asenne yhdistää heitä kaikkia!

Vaikka pöydän ääressä tytöt olivat keskittyneen vakavia, sen ulkopuolella he ovat kyllä vilkkaita ja täynnä elämän energiaa. Jotkut jopa ihan hulluja. 😀 (hyvällä tavalla siis…)

Harmittavan usein tapahtui niin, että kolme parasta tyttöä kohtasivat jatkocupissa jo ennen semifinaaleja.  Olisi ollut aina hauskempi  nähdä, miten pelaavat suomalaisia vastaan! Minulta oli päässyt myös arvontojen tarkistuksessa huomaamatta, että 1900-luokassa oli kaksi tyttöä samassa poolissa (koska eri seura).

Ruokahuolto oli hieman haasteellinen tehtävä, koska mielikilpailuruoka oli hieman hakusessa. Lisäksi unohdin kokonaan sen, että joukkue ei ollut tottunut näin pitkiin kilpailupäiviin, joten ei osannut pyytää oikealla tavalla ruokaakaan. Siten sunnuntaina tuli  muutama ”turha” tappio, kun tytöt eivät kerta kaikkiaan jaksaneet pelata, kun vatsa oli kipeänä nälästä.  Mahdollisella seuraavalla kerralla asiaan paneudutaan kunnolla! 🙂

On muuten uskomatonta säätämistä sen valitseminen, missä luokissa tytöt pelaavat.  Seppo Hiltuselle kerroin  näin emailissa ennen kisaa:

Pitää optimoida vaikkapa tällaisten vaatimusten suhteen:

1. Pitää saada hyviä pelejä poikia vastaan.
2. Jos mahdollista, muutama ottelu naisiakin vastaan olisi kiva.
3. Niin vähän keskinäisiä otteluita kuin mahdollista!
4. Jokainen haluaisi kyllä saada palkintojakin…
5. Ei liian helppoja vastuksia.
6. Sellaiset luokat ettei tule samoja vastuksia.
7. Myös luokkia jossa niin kovat vastukset että on upea juttu, jos tulee palkinto.
8. Jokaisen soisi saavan onnistumisen elämyksiä edes jossain luokassa.
9. Kaikki saavat pelata koko ajan.
10. Ja on niitä muitakin!

Tulee aina aivopöhö, kun yritän optimoida tällaista monen muuttujan ongelmaa!