Mielestäni Pekka Korhosen vaikutus Pohjois-Suomen pöytätennikseen oli niin merkittävä, että hänen muistelemisensa on paikallaaan. Tässä samalla myös muuta sen ajan historiaa.

Kesällä kantautui Ruotsista surullinen uutinen. Rovaniemen PT-60:n entinen 1970-luvun aikainen tähtipelaaja  Pekka Korhonen oli kuollut. Hän oli ilmeisesti  67-vuotias kuollessaan, koska oli syntynyt 1956. Hän oli muuttanut Ruotsiin kai 80-luvun alussa.  Valitettavasti hänen elämänsä ei ollut sittemmin aina niin hyvää siellä. Olisipa vain jäänyt Rovaniemelle ja pöytätenniksen pariin!

Ainoa kuva Pekasta

Oheinen kuva on ainoa tuntemani valokuva Pekasta. Se on otettu Lapin piirin mestaruuskilpailuista joulukuussa 1971 eli 53 vuotta sitten. Pekka voitti mestaruuden. Hän oli silloin 15-vuotias.

Miten Pekka tuli pöytätennikseen

Rovaniemen toinen 70-80-lukujen tähtipelaaja Antti Ruonaniemi muisteli, että monia lajeja harrastanut Pekka tuli pöytätennikseen ehkä kaupungissa erittäin virkeänä pyörineen firmaliigan kautta. Eli Pekka otettiin jo pikkujuniorina erään autoliikkeen joukkueeseen mukaan. Siitä se sitten ehkä lähti. Jotain tekemistä voi olla seuran pitkäaikaisella johtohahmolla Tauno Väisäsellä, joka toimi myös jalkapallovalmentajana RoPSissa. Hän varmaan tiesi Pekan, joka oli monilahjakkuutena varmuudella tähti myös Rovaniemen juniorijalkapallossa.

PT-60:llä oli  kaksi tähtipelaajaa tuohon aikaan

Pekan huippuaikana PT-60:llä oli kaksi keskenään kilpailevaa tähtipelaajaa. Toinen oli muutaman vuoden vanhempi Pertti Parikka. Näiden kahden väliset ottelut PT-60:n kuukausittaisissa ”cupeissa” olivat ikimuistettavia. Kutsu cupiin oli aina oikein Lapin Kansan seuratoiminta -palstalla. Cupin pelisysteemi oli jännittävä. Jokainen kierros arvottiin paperilapuilla ja kahdella tappiolla putosi pois. Ei sijoituksia! Samaa vastustajaa vastaan pelattiin vasta finaalissa korkeintaan. Loistavia tapahtumia torstai-iltaisin!

Harjoitukset olivat Valistustalolla

Pekan aktiiviaikana PT-60:n harjoitukset pidettiin vuonna 1958 valmistuneen Valistustalon kellarikerroksen urheilutilassa. Sinne mentiin noiden kahden talon välissä olleesta pääovesta ja sitten portaat alas. Tilaan mahtui kaksi pöytää. Kolmas pöytä saatiin tarvittaessa painimatolle. Talo valitettavasti purettiin 2016. Samassa salissa oli myös Lapin Lukon painonnostolava sekä painimaton lisäksi nyrkkeilysäkit. Rovaniemen Reipas vastasi painiharjoituksista. PT-60.llä taisi olla harjoitukset tiistaina, torstaina ja lauantaina.

Pekalla oli kova itsetunto – se koitui myös pt-uran kohtaloksi

Pekan itsetunto oli aivan huipussa. Hän oli omasta mielestään paras kaikessa. Siten myös pöytätenniksessä. Hän ei ollut mikään harjoittelufani eikä käynyt kaikissa treeneissä. Pelasi lähinnä pelejä. Siitä hän saikin armottoman ottelutuntuman. Ja hän halusi voittaa jokaisen ottelun. Esimerkkinä olkoon eräs komea A-luokan finaali Kemijärvellä, missä Pekka voitti Halexin A-luokkalaisen Erkki Kankaan. Kangas pelasi paljain jaloin ja oli erinomainen puolustuspelaaja kovalla näppylämailalla. Pekka voitti. Fantastinen peli!

Antti Ruonaniemi kertoi, että hän itse oli oppinut etelän leirinkin vuoksi treenaamaan kovaa, joten hänen modernimpi ja kovempi varma kämmenspininsä oli myrkkyä Pekalle, jonka rysty oli jäänyt suhteellisen heikoksi. Pekka oli kämmenpelaaja.  Niinpä Antti alkoi voittaa Pekan melkein joka kerta. Tästä tuskaantuneena Pekka vaihtoi kevääksi 1975 rystylle siihen aikaan muodissa olleen näppyläkumin, joka oli ns. materiaalinäppylä. EI hyökkäysnäppylä vaan toisen lyönnistä vauhdin pois ottava näppylä. Sillä kumilla Pekka tuli henkilökohtaisiin SM-kilpailuihin helmikuussa 1975. TIP-70 järjesti ne Myyrmäen urheilutalossa. Tuloksena oli täydellinen katastrofi. Taisi olla vuoden 1972 Suomen mestari Max Laine heti ensimmäisenä vastustajana. Vasenkätinen köriläs, jolla oli kaikki vasenkätisen metkut hallussa. Hän pyöritteli Pekan ulos suurinpiirtein tällaisilla numeroilla; 21-7, 21-6, 21-7. Siihen päättyi Pekan SM-taival. Siihen päättyi myös Pekan pöytätennisura. Se oli vaan niin täydellinen nöyryytys Pekalle, jonka taivaita  hipova itsetunto ei nöyryytyksestä selvinnyt. Muistaakseni tämä oli Pekan viimeinen kilpailuottelu. Pekka kävi Ruonaniemen mukaan vielä aina silloin tällöin PT-60:n harjoituksissa, mutta käytännössä ura oli siinä. Siis 18-vuotiaana!

Pekka loi legendoja pohjoisessa

Pekan merkitys legendojen luojana oli uskomattoman iso aikana, jolloin ei ollut nettiä, kaukopuhelut olivat kalliita ja matkustaminenkin kallista. Hän oli hyvin pitkälti saman tyyppinen ihminen vähän ulkonäöltäänkin ja vartaloltaan kuin Jarmo Jokinen. Hänessä oli karismaa ja hän taisi itsekin tiedostaa sen. Pelkkä nimi R-kirjaimineen sävähdytti: Pekka Ko-R-honen. Sitä on vaikea selittää. Häntä haastaneet muut A-luokan pelaajat eivät välttämättä näin nähneet. Hän oli vain pelaaja muiden joukossa. Ainakin Ruonamiemi muisteli nyt. Mutta jopa Pekan arkkikilpailija Pertti Parikka kunnioitti ja arvosti Pekkaa. Hän nautti suuresti heidän keskinäisestä kilpailustaan!

Pekka ilmestyy Pöytätennis-lehteen

Ensimmäinen merkintä Pekasta Pöytätennislehdessä oli numerossa 1/1971, jossa oli tulokset PT-60:n kansainvälisistä kilpailuista tammikuussa 1971. Siihen aikaan kilpailuissa oli tyypillisesti vain yksi junioriluokka eli MJ-17. Pekka sijoittui siinä 14-vuotiaana toiseksi häviten finaalin Luulajan pelaajalle.

Pekka junioreiden rankinglistoilla

Kilpailukosketuksia etelän junioreihin oli vähän, joten Pekka ei päässyt kunnolla mittaamaan tasoaan heitä vastaan. Jo kilpailumatkat Ouluun olivat kilpailumatkoja ”etelään” Pietarsaaresta puhumattakaan. Mutta kyllä Pekka oli lähellä kärkeä. Ihan Jarmo Jokisen takana. Niinpä kauden 1970/1971 päätteeksi julkaistulla 1.7.1971-listalla Pekka oli MJ-14:ssä hienosti sijalla 3. Jarmo Jokinen oli toisena. Hyvässä seurassa siis!  MJ-17:ssä sijoitus oli 9. Jokinen oli 5. ja Martti Autio 7.

Tämän jälkeen Pekka oli vielä muutaman kerran MJ-17:n listalla:

31.12. 1971: MJ-17:n listalla sijalla 12. Jokinen oli 4. ja Autio 7.
1.7.1972: MJ-17:n listalla sijalla 17. Jokinen oli 5. ja Autio 3.
31.12.1972: Ei ollut listoilla.
1.7. 1973: MJ-17:n listalla sijalla 7. Autio oli 1. ja Jokinen 4.

Tämän jälkeen Pekka ei enää ollut MJ-17:n listalla, vaikka olisi saanut pelata junioreissa  vielä kauden 1973/1974. Tämä voi liittyä siihen, että PT-60:ssa vallitsi virheellinen tieto, jonka mukaan ”alle 17-vuotiaat” tarkoitti sitä, että kauden aikana ei saanut täyttää 17 vuotta. Jäi siis pelaamatta yksi vuosi junioreita.

Ikuiseksi arvoitukseksi jää, miten Pekka olisi menestynyt saadessaan pelata säännöllisesti etelän parhaimpia junioreita vastaan. Minun mielestäni hän olisi ollut junioreiden maajoukkuetasoa. AInakin sen jälkeen, kun olisi päässyt vähän harjoittelemaankin heidän kanssaan ja olisi harjoittelusta myös innostunut.

Pekan luokittelu

Pekalle tuli menestystä aika pian pelaamisen aloittamisen jälkeen. 14.3.1971 Pekka nostettiin B-luokkaan 14-vuotiaana hänen voitettuaan pronssimitalin B-luokassa ABC-luokkien SM-kilpailuissa. Sitä tietoa ei ole, pelasiko hän myös C-luokassa. Ainakaan kahdeksan parhaan joukossa hän ei ollut.

Tässä B-luokan tulokset:

Kaudella 1973-1974 Pekka nousi sitten jo A-luokkaan.

Kehitys jatkui ja Pekka nousi edelleen Valioluokkaan 27.10.1974.

Uran kääntyessä loppusuoralle hän putosi B-luokkaan kaudeksi 1976/1977. Lopulta kauden 1977/1978 alussa Pekka ei ollut enää B-luokassakaan. Varsinainen ura oli paketissa. Silloin tällöin kävi kuulemma vielä pelaamassa PT-60:n harjoituksissa. Lopulta muutti Ruotsiin, eikä sieltä enää tietoja tullut.

Muita saavutuksia

Siihen aikaan oli kolme urheilun keskusjärjestöä: SVUL, TUL ja TUK. PT-60 oli liittynyt TUK:iin saadakseen helppoa rahaa. Sitä se myös sai TUK:lta.

Pekan paras kilpailusaavutus olikin TUK:n mestaruuskilpailujen miesten kaksinpelin mestaruus 1975. Esko Heikkinen muisteli Korhosen voittaneen näissä kilpailuissa Hannu Kajanderin, joka oli miesten rankinglla sijalla 16. Pt-lehden julkaisemista tuloksista ei valitettavasti saa vahvistusta tälle.

Tässä miesten kaksinpelin tulokset: