Suomen Pöytätennisliitto juhlisti 85-vuotista taivaltaan lauantaina 2. joulukuuta Finlandia Openin yhteydessä Kisakallion Urheiluopistolla, Lohjalla.

Samalla Hall of Fameen eli Kunniagalleriaan nimettiin kolme uutta jäsentä – Matti Launonen postuumisti sekä Pasi Valasti ja Katja Kohonen (os. Nieminen).

Matti Launonen (1944-2019)

Kuopiolainen Matti Launonen oli suomalaisen parapöytätenniksen pioneereja. Hän loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa jo lukioikäisenä ollessaan suunnistuksen kilpailumatkalla. Hän osallistui jo Stoke Mandevillen ensimmäisiin – kuten tuohon aikaan sanottiin – vammaisten MM-kilpailuihin 1971. Pöytätennismitalia ei tullut, mutta uinnista niitä tuli peräti kaksi. Pöytätennis jäi kuitenkin suosikkilajiksi ja huikea ura kesti lähes puoli vuosisataa. Sen aikana hän saavutti paralympia-, MM- ja EM-kisat yhteen laskien peräti 44 arvokisamitalia.

Launonen oli ykkösluokan eli vaikeimmin vammautuneiden pyörätuoliluokan pelaaja, jonka käteen maila sidottiin puristusvoiman vähäisyyden vuoksi. Hänen ensimmäinen paralympiamitalinsa oli joukkuekisan hopea Torontosta 1976 Pekka Hätisen kanssa. Ensimmäinen henkilökohtainen mitali oli pronssi Arnheimin kisoista neljä vuotta myöhemmin. Kultamitalin vuoro oli Barcelonassa 1992 ja viimeiseksi paralympiamitaliksi jäi Sydneyn hopea vuodelta 2000. Paralympiamitaleita hänellä on kaiken kaikkiaan 11.

Matti Launonen valittiin Suomessa vuoden vammaisurheilijaksi 1997. Hän asui ison osan elämästään Floridassa, missä myös menehtyi. Matti tunnettiin sosiaalisena ja sanavalmiina ihmisenä, joka nautti tuntemattomien haastamisesta pöytätenniskamppailuihin. Aikanaan Matista piti tulla insinööri, mutta tämä ammatti jäi häneltä saavuttamatta.

Pasi Valasti (s. 1969)

Pasi Valasti (1969) aloitti pöytätennisuransa isänsä Esan jalanjäljissä 6–7-vuotiaana. Harjoittelu tapahtui pääosin Ruskeasuolla, jossa harjoitteluun tuli 1984 uusi vaihe, kun Esko Heikkinen ryhtyi vetämään harjoitusryhmää, johon Pasin ohella kuuluivat myös Janne Kontala ja Matti Seiro. Jo kahden vuoden kuluttua Pasi pääsi pelaamaan mestaruussarjaa ja seuraava merkittävä etappi oli valinta Suomen EM-joukkueeseen 1988. Vuotta myöhemmin hän muutti Ruotsiin, minkä lisäksi hän pelasi ammattilaisena myös Tanskassa ja Saksassa. Erityisesti tanskalaisen Hörningin keskuudessa hän on edelleen erittäin arvostettu.

Ensimmäisen miesten kaksinpelin SM-kultansa Pasi saavutti 1991, minkä jälkeen mestaruuksia kertyikin yhteensä yhdeksän, viimeisen kerran vuonna 2009. Pasi on SE-mies miesten kaksinpelin finaalimäärässä, sillä urallaan hän pelasi SM-loppuottelussa yhteensä peräti 18 kertaa. Hän on myös kahdeksankertainen miesten nelinpelin ja viisinkertainen sekanelinpelin Suomen mestari. Mestaruussarjavoittoja Valastilla on yhdeksän ja SM-cupin ykköstiloja 11.

Pelaajana Valasti tunnettiin erityisesti vahvasta rystypelistään. Hänen uransa mieleenpainuvin voitto lienee Erik Lindhin kukistaminen Wega-Maljassa 1991. Ruotsalainen oli tuolloin maailmanlistalla sijalla 7. MM-tasolla hän on edustanut Suomea kuudesti ja EM-tasolla viidesti. Uransa jälkeen on toiminut ”lajilähettiläänä” mm. TV-lähetysten kommentaattorina ja on edelleen yksi maamme tunnetuimmista laji-ihmisistä. Viime vuodet Valasti on istunut myös Suomen Pöytätennisliiton hallituksessa.

Katja Kohonen (s. 1970)

Katja Kohonen (o.s. Nieminen) aloitti pöytätenniksen 12-vuotiaana Hiekkaharjun koulussa ja nuorisotalolla 1982. Ura jatkui Tikkurilan kaarihallissa TIP-70:n riveissä Simo Pokin valmennuksessa. Hän kehittyi nopeasti maan huipulle ja voitti jo 1986 Sonja Grefbergin kanssa naisten nelinpelin Pohjoismaiden mestaruuden. Samana vuonna hän oli niin ikään Sonjan kanssa nelinpelin pronssilla Ruotsin avoimissa mestaruuskilpailuissa. Jälkimmäistä hän arvostaa huippusaavutuksenaan.

Kotimaassa Kohosen kovin meriitti on ennätysmäiset 13 kaksinpelin SM-kultaa vuosina 1988–2013. Se on eniten kaikista suomalaisista mies- ja naispelaajista. Näistä mieleen jäi erityisesti ensimmäinen, kun hän kukisti Sonja Grefbergin kotikisoissaan Tikkurilan Urheilutalolla.

Kohosella on myös useita naisten nelinpelin ja sekanelin mestaruuksia eri pelaajien kanssa. Hänen vahvuutensa oli nopeat jalat ja erinomainen kämmenlyönti.
Suomen ohella Kohonen pelasi myös Saksan Bundesliigassa ja Ruotsin naisten pääsarjassa, jonka hän myös onnistui tukholmalaisen Spårvägenin joukkueessa voittamaan. Pöytätennisura jatkuu edelleen KuPTS:n valmennustiimissä. Vanhemmalla iällä Kohonen on kiinnostunut myös crossfit-kilpailuista.

Vuonna 2018 nimetyt Kunniagallerian jäsenet löytyvät täältä.

SPTL:n 85-vuotisjuhlissa palkitut

SPTL:n kunniajäsenyys: Kimmo Arenius

Kultainen plaketti: Asko Rasinen, Asko Kilpi, Martti Autio, Kimmo Hovi

Kultainen ansiomerkki: Jori Haataja, Teemu Oinas, Kimmo Pihkala, Arto Luukkainen, Mika Räsänen, Mattias Bergkvist, Johanna Kaimio, Taneli Keinonen, Rauno Põru, Juha Suotmaa, Benedek Oláh

Hopeinen ansiomerkki: Marina Donner, Miikka O’Connor, Otto Tennilä, Joonas Kivimäki, Aino Tapola

Pronssinen ansiomerkki: Jyrki Pikkarainen, Timo Vesalainen, Mergim Kelmendi, Aatos Vihersalo