Raportti on valmis! Lopussa on myös yleistä tarinaa kisoista.
Loppuun vielä maininta tuomareista.
Kerron tässä raportissani kaikenlaisia huomioita. Niin kaupungista kuin peleistäkin. Tämä ei siis ole raportti suomalaisten peleistä, vaikka niistäkin toki kerron.
Gliwice sijaitsee etelä-Puolassa Katowicen vieressä. Asukkaita on 181 000. Kaupunki kuului Saksaan toiseen maailmansotaan asti nimellä Gleiwitz. Vanha kaupunki. Merkintöjä siitä on jo 1200-luvulta. Ilmeisesti joukkueet oli majoitettu Katowiceen, josta oli sitten bussikuljetus kerran päivässä. Vai menikö useammin? Suomen joukkueen hotelli oli nimenomaan Katowicessa. Mutta minä varasin huoneiston Gliwicestä.
Turismiin minulla oli valtavan vähän aikaa, koska hallilla tuli oltua yleensä klo 9.00 – 21.30 paria päivää lukuun ottamatta. Mutta tässä muutama aikaisin maanantaiaamuna otettu valokuva vanhastakaupungista, kun olin kävelemässä linja-autoasemalle. Paluumatka Suomeen oli alkamassa.
Gliwice oli todella siisti ja turvallinen kaupunki. Kauaa ei täytynyt kävellä löytääkseen roskakorin. Sellaisen löysi usein jokaisen suojatien kohdalta kuten kuvassa. Tuntui siltä, että ne tyhjennettiin usein ja yleensä kukaan ei heittänyt roskia maahan eikä roskakorin viereen. Tuossa näkyy kuitenkin olevan pari roskaa ja tupakantumppi.
Suunnistaminen kaupungissa oli vaikeaa kolmella tavalla:
- Katujen nimikylttejä oli todella harvassa.
- Kaupungin kaava on todella ”sekava” turistin kannalta eli ei ruutukaavaa, ei kauniisti 90 asteen kulmassa risteäviä katuja, liian usein katu jatkui eri kohdasta toisella puolella risteävää katua, todella monimutkaisia monen kadun risteyksiä.
- Google Maps oli vaikeuksissa eli ei osannut liikuttaa ”tässä olet”-täplää asianmukaisesti eli se jäi joko paikoilleen tai lähti liikkumaan jopa väärään suuntaan! Myös liikkumissuunnan näyttö oli usein ihan pielessä. Siksi suunnistaminen oli varsinkin pimeässä vaikeaa.
Kaupungissa asuva hallin infotiskin nainen naureskeli kerrottuani hänelle, että on vaikea suunnistaa, kun kadut menevät miten sattuu. Hän tunnisti heti ongelman. Hänellä itsellään ei ole vaikeuksia, kun tuntee paikat, mutta turisteilla on varmasti hankalaa. Juuri niistä syistä, joista kerroin toisessa ranskalaisessa viivassa edellä.
Matka Gliwiceen
Koska kilpailut alkoivat perjantaiaamuna, lentoni Varsovaan lähti torstaina klo 12.15. Siellä oli tunnin odottelu ennen jatkolentoa Krakovaan. Edellisen kerran olin ollut Krakovassa ja yleensä Puolassa kai 1999, kun JEM järjestettiin Tsekin Freydek-Mistekissä. Silloin Suomen joukkue taisi lentää Krakovaan aamulla ja jatko Freydek-Mistekiin oli illalla linja-autolla. Minulla ei ollut kaupungin karttaa ja se oli aikaa ennen älypuhelimia ja Google Mapseja vaikka taskussa hyrisikin sentään Nokian GSM. Kun samalla Krakova on todella hankala paikka suunnistaa ulkomuistin varassa käveltyäsi siellä summamutikassa tuntikausia (katsokaa sen karttaa!), meinasin eksyä. Tai olinkin eksynyt. Onnellisesti kuitenkin löysin jotenkin tieni linja-autoasemalle tai paikkaan, josta automme oli lähdössä. Oli tapahtua kaamea onnettomuus! Mutta se oli 1999 se.
Krakovan lentokentällä piti tietysti jännittää matkalaukkua. Onneksi ei toistunut viimevuotinen, jolloin sain matkalaukun vasta monta viikkoa matkan päättymisen jälkeen. Mutta tietysti sain laukkuni ihan viimeisten joukossa, joten tässäkin tuli odotettua huolestuneena.
Samaan aikaan kuljetusta olivat odottamassa Portugalin ja Walesin (oikealla osa) joukkueet. Portugali pääsi lähtemään ensin ja Wales myöhemmin.
Minulla ei ollut siis mitään suunnitelmaa etukäteen, miten pääsen Krakovan lentokentältä Gliwiceen, jonne oli matkaa yli 100 km. Menin kysymään Info-tiskille busseista. Info-tiskillä oli tietysti pleksi välissä ja kommunikointi tapahtui alareunassa olleen 10 cm korkean aukon kautta. Lisäksi virkailija puhui nopeasti eikä selventänyt tai puhunut hitaammin, kun en saanut selvää, kun en kunnolla kuullutkaan. Se mistä en saanut selvää oli ”Flix Bus”, joka on saksalainen bussifirma. No lopulta hän kirjoitti tiedot paperille ja kertoi, milloin ja mistä bussi lähtee. Onneksi lähti lentokentältä, joten en joutunut matkaamaan ensin Krakovan keskustaan. Mutta sitten piti opetella ostamaan kännykän kautta lippu bussiin. Onneksi se onnistui melkoisen äheltämisen jälkeen. Kenttä kun oli todella heikko lentoasemalla. Mutta sitten tajusin kokeilla lentokentän Wifiä, ja sen avulla lipun ostaminen viimein onnistui.
Matka kesti 1,5 tuntia, koska lopussa bussi kiersi toisen kaupungin kautta. Onneksi bussi oli mukava.
Gliwicen illassa kohtasin sitten seuraavan vaikeuden. Bussi päätyi tuon T-kirjaimen vasemman sakaran päädyssä olevalle linja-autoasemalle. Se oli erittäin vaikeasti hahmotettavaa seutua leveän ratapihan ja sekavasti menevien katujen vuoksi. Google Maps huusi tietysti hoosiannaa. Edes takaisin säntäilin matkalaukkua vetäen kunnes tajusin kävellä ilman mitään kylttejä olevaan alikulkutunneliin. Sieltä sitten osasin kävellä aika hyvin hotellille tuolla vasemmalla alhaalla. Tai ei se mikään hotelli ollut. Siellä oli vaan jollain firmalla ylimmässä kerroksessa muutama asunto vuokrattavana.
Tällainen talo se oli. Tuon valkoisen talon ullakkotiloihin oli selvästikin jälkeenpäin rakennettu pieniä huoneistoja. Minulla oli vain kaksi pientä ikkunaa tuolla ylhäällä.
Kello oli mukavasti jo 21, enkä tajunnut miten ovikoodi pitäisi syöttää ulkoporttiin. Ajatustyötä häiritsi kivasti se, että oli jo jatkuvasti kasvava tarve päästä puuteroimaan nenä. Pitkään taisteltuani soitin sitten yhdyshenkilölle, joka oli oikein ystävällinen nainen ja puhui selkeää englantia. Hän luuli, että ovikoodisysteemi on kaikille selvä, kun systeemi on ”kaikkialla sama”. Jouduin kertomaan hänelle, ettei näin ole. Tässä tapauksessa piti ensin näppäillä huoneen numero ”10”. Sitten piti painaa näppäintä, jossa oli avaimen kuva. Ja vasta sitten piti syöttää nelinumeroinen PIN-koodi. Huh! Oli riemukas tunnelma, kun portti aukesi.
Talossa ei tietenkään ollut hissiä, joten oli aikamoinen työ raahata matkalaukku ylimpään kerrokseen portaita pitkin. Huoneen ovella oli sitten seuraava älykkyystehtävä. Eli miten piti syöttää PIN-koodi sen laatikon oveen, jossa oli huoneeni avain. Ei ollut ihan selvää, miten niitä kiekkoja piti pyörittää. Onneksi selvisi ja pääsin sisään.
Kilpailujen sopi alkaa! 😊
Aijuu. Bussi Katowicesta Gliwiceen oli tietysti tunnin myöhässä. Se vei aikaa valmistaumiselta seuraavaan päivään.
14.7. perjantai – ensimmäinen kilpailupäivä
Ensimmäisen aamun kävely hallille osoittautui katastrofiksi. Oli ikävä yllätys huomata, että navigointi Google Mapsin kanssa on vaikeaa. Niinpä kävelin tuota 25 minuutin matkaa melkein tunnin ja kävelyä harhakävelyineen tuli 4,3 km oheisen kartan mukaisella reitillä.
Niinpä myöhästyin puoli tuntia peleistä, jotka olivat alkaneet kello 9.00.
Suomen joukkueet olisivat siis:
U19-pojat
Aleksi Räsänen
Sam Khosravi
Matias Vesalainen
Lassi Lehtola (pelasi henkilökohtaisissa luokissa U15:ssä)
U19-tytöt
Aleksandra Titievskaja
Ella Kellow
Mia Kellow (pelasi henkilökohtaisissa luokissa U15:ssä)
Valmentajina Mattias Bergqvist ja Johanna Kaimio
Käytän jakossa vain etunimiä.
U19-tytöt, Itävalta – Suomi 3-0
Suomen ensimmäinen peli tuotti selvän tappion. Itävalta paukutteli menemään kolme 3-0-voittoa. Aleksandra sentään piti Molei Fangia tiukalla kaksi erää: 9-11, 11-13, 3-11.
U19-pojat, Suomi – Kosovo 3-0
Tätä ottelua vilkaisin vain sen viimeisen ottelun verran. Siinä Lassi hävisi sentään erän, mutta voitti 3-1. Olikos hänen vastustaja tämä aika vanhalta vaikuttanut Adriatik Maloku?
Välillä söin ensimmäisen lounaani Gliwicessä. Söin saman lounaan 10 kertaa. Eli Zapiekanka! ❤️
Tässä Zapiekanka-annokseni (tämä tosin seuraavana päivänä):
U19-tytöt, Kreikka – Suomi 3-0
Ensimmäisessä ottelussa Ella piti lujilla Kreikan tähtipelaajaa Malamatenia Papadimitriouta, jonka nimeä en koskaan opi kirjoittamaan ulkomuistista. Ensimmäinen erä 11-13. Toisessa nousu 5-9:stä 10-9:ään. Senkin jälkeen vielä 14-13 mutta 14-16. Papadimitriou pääsi kaksinpelissä 32 parhaan joukkoon. Aleksandralla oli 2-1-eräjohto Chrysi Fotiadouta vastaan, mutta sitten oli menoa: 2-3. Mia taisteli ensimmäisessä erässä tasaisesti 8-8:aan.
U19-pojat, Islanti – Suomi 0-3
Tätä ottelua en seurannut, eikä siitä ole paljoa kerrottavaa. Jokainen ottelu 3-0 Suomelle. Matias pelasi kolmantena pelaajana.
Päivä päättyi noin klo 21.30
Tässä hieno halli:
Vaikeaa oli paluumatkakin majapaikkaan myöhään illalla, kun Google Maps osoitti minne sattuu eikä nähnyt mitään maamerkkejä pimeydessä. Paluuseen meni mukavasti tunti ja kahdeksan minuuttia. Mutta perillä oltiin! En tiedä, miten suunnistaminen olisi ollut mahdollista vanhaan kartta-aikaan, kun kaduilla ei tosiaan juurikaan ollut nimikylttejä.
15.7. lauantai – toinen kilpailupäivä
Suomella oli kaksi ottelua.
U19-pojat, Itävalta – Suomi 3-1
Tämä oli huipputärkeä ottelu sijoille 1-16 pääsyä ajatellen. Suomen oli pakko voittaa. Valitettavasti Itävallalla oli kuitenkin riveissään vasta äskettäin edustusoikeuden saanut kiinalaisvahvistus Liu Zhenlong, joka ei ollut tällä kertaa ainakaan voitettavissa. Hän voitti sekä Samin että Aleksin 3-0. Aleksin 3-1-voitto ilmeisesti japanilaistaustaisesta Kento Waltlista ei auttanut. Todella harmillista. Matias pelasi ihan ok Itävallan kolmosta Tobias Holdia vastaan mutta erävoitosta huolimatta 9-11-tappio neljännessä. Itävalta sijoittui lopulta sijalle 18.
Tässsä video Aleksin voitto-ottelusta:
U19-tytöt, Suomi – Viro 0-3
Suomi taitaa pelata joka kerta Viroa vastaan. Vieläkin jäi odottamaan tulevaisuutta voitto tilanteessa, jossa voitto merkitsee jotakin.
Oli Suomella mahdollisuutensa. Ensimmäisessä ottelussa Ella hävisi Raili Nurgalle 2-3, mutta hän johti häviämäänsä toista erää 6-3 ja viidettä erää 9-7. Jos tästä olisi tullut voitto, olisi ollut ehkä helpompi jatkaa ottelua. Aleksandra hävisi Arina Litvinovalle selkein lukemin 0-3, mutta Mia pelasi hienosti Marija Žavronkovaa vastaan ja johti jo erin 2-1. Žavronkovalla oli kuitenkin vielä kirivaihde käyttämättä ja hän voitti 3-2.
Näin Suomen joukkue jäi lohkon viimeiseksi kolmella 0-3-tappiollaan ja pelasi jatkossa sijoista 29-37.
16.7. sunnuntai – kolmas kilpailupäivä
Suomella kolmen ottelun päivä. Tytöillä kaksi ottelua ja pojilla yksi.
U19-tytöt, Hollanti – Suomi 3-0
Loppulukemat olivat selvät, mutta silti nähtiin kunnon taistelua.
Ella hävisi Zheng Xijinille 1-3, mutta hän johti toista erää 12-11 (12-14) ja voitti kolmannen. Aleksandra johti erin 2-1 Tanya Misconia mutta 2-3. Miakin johti 7-5 kolmatta erää Fleur Hoogeveenia vastaan ja pelasi hyvin, vaikka 0-3-tappio tulikin.
Hollannin loppusijoitus oli 30.
U-19-tytöt, Suomi – Norja 1-3
Jatkolohkon O viimeisessä ottelussaan Suomi kohtasi Norjan.
Aleksandra avasi pelin hyvin ja voitti Vivian Uynhin 3-1. Ella taisteli hyvin Norjan ykköspelaajaa Christin Kalvatnia vastaan, vaikkka siinä ei kauheasti jossiteltavaa jäänytkään: 1-3. Lopuksi Mia hävisi oman ottelunsa ja Aleksandra jäi Ellan tavoin yhteen erävoittoon Kalvatnia vastaan ilman kunnon voittomahdollisuuksia.
Norjan loppusijoitus oli 32. Oli sijojen 32-34-jatkolohkossa erävertailun jälkeen paras.
Suomi pelasi jatkossa sijoista 35-37.
U19-pojat, Suomi – Kreikka 2-3
Suomi jatkoi taivaltaan pelaamalla sijoista 17-28.
Jatkolohkon ensimmäinen ottelu muodostui taas isoksi pettymykseksi. Se lähti liikkeelle todella lupaavasti, kun sekä Sam että Aleksi voittivat pelinsä komeasti 3-0 ja näin Suomi siirtyi lupaavaan 2-0-johtoon. Mutta sen jälkeen kaikki romahti, kun kolmessa seuraavassa pelissä tuli vain kaksi erävoittoa. Lassi hävisi omansa 0-3, Aleksi ja Sam omansa 1-3. Samilla oli mahdollisuutensa, koska hän johti kolmatta 10-9 ja neljättä 6-4 ikävästi pelaavaa Efstathios-Efraim Manolopoulos vastaan.
Kreikan loppusijoitus oli jaettu 21-22.
Tässä video Aleksin voittopelistä Manolopoulosia vastaan:
17.7. maanantai – neljäs kilpailupäivä
Suomella oli vain yksi ottelu.
U19-pojat, Serbia – Suomi 3-1
Suomen alavireinen taival jatkui.
Uros Ninkovic voitti Aleksin 3-1, mutta Sam tasoitti tilanteeksi 1-1 voittamalla käsisyöttäjä Dusan Vezmarin 3-1. Oli aivan käsittämätöntä, että tuomarit eivät puuttuneet hänen syöttöihinsä ollenkaan. Vezmar oli tosin niin ovela, että syötti kohtuullisen laillisesti, kun hän oli kääntynyt päätuomarina olevan miehen puoleen. Kun hän oli selin päätuomariin, käsisyötöt tulivat käyttöön. Ilmeisesti hän kylmästi kokeili, menevätkö ne läpi aputuomarina olevasta naisesta. Kyllä menivät. Mutta ei Sam näyttänyt edes huomaavan, että syötöt olivat vääriä.
Tässä video Samin Vezmar-voitosta:
Lassi pelasi valtavan hyvin Serbian kolmospelaajaa Matija Sepaa vastaan mutta joutui taipumaan 2-3-tappioon. Näin Serbia meni 2-1-johtoon.
Tässä Lassin ottelu:
Viimeisessä ottelussa Sam eteni jo 2-0-eräjohtoon mutta sitten 5,6,7 ja 2-3 tappio. Näin Serbialle 3-1 voitto.
Serbian loppusijoitus oli jaettu 19-20.
Näin Suomi jäi jatkolohkon viimeiseksi ja pelasi jatkossa sijoista 25-37.
Kansainväliset pelit
Joukkuekilpailujen semifinaaleissa pelattiin paljon mielenkiintoisia pelejä. Itse iloitsin siitä, että Saksan U19-tytöt voittivat Puolan 3-2 ja U15-tytöt Tsekin 3-1.
18.7. tiistai – viides kilpailupäivä
Viimeisenä joukkuekilpailupäivänä Suomella oli kolme ottelua. Tytöt ratkaisivat sijat 35-37 Kosovon ja Maltan kanssa. Pojat pelasivat sijoista 25-28 Tanskaa vastaan.
U19-tytöt, Suomi – Kosovo 1-3
Ei tullut Suomelle vieläkään voittoa. Ensimmäisessä kaksinpelissä Aleksandra johti erin 2-0 Shega Hashania vastaan, mutta Hashani nousi selvään 3-2-voittoon. Ella tasoitti tilanteeksi 1-1, kun hän voitti Lene Osmanin puhtaasti 3-0. Mialla ei ollut mahdollisuuksia omassa pelissään, mutta Aleksandra oli lähellä pitää Suomen elossa. Hän nousi 0-2-tappiotilanteesta 2-2:een ja 8-7-johtoon viidessä Osmania vastaan. Mutta siihen se päättyi ja Osmani voitti erän 11-8. Näin Kosovo oli voittanut Suomen 3-1. Luulen, että se oli Kosovon ensimmäinen voitto Suomesta kautta aikojen.
Kosovon loppusijoitus oli 35.
U19-pojat, Suomi – Tanska 1-3
Tanskan ykköspelaaja Dominykas Samuolis istui penkillä, mutta paha Tanska silti silti oli. Liian paha ikävä kyllä. Tiukkoja pelejä tosin oli. Eriä pelattiin 19.
Matias avasi pelin ihan hyvin Oliver Skouboe Berntseniä vastaan. Hän johti vielä erätilanteessa 1-1 kolmatta erää 8-5. Berntsen voitti kuitenkin 3-1. Sitten seurasi kolma 3-2-peliä. Ensin Aleksi nousi 0-2-tappioasemasta 3-2-voittoon Simon Vonebjergia vastaan. Seuraavalla videolla Aleksin voitto:
Näin tilanne oli 1-1. Sen jälkeen kolmospelaajan paikkaa pelannut Sam johti jo lupaavasti erin 2-1 Cristian David Holdia vastaan. Neljännessäkin erässä oli vielä lupaava 6-1-keula mutta sitten 8-11, 5-11. Tanska siirtyi 2-1-johtoon.
Näin kaikki jäi tässä tilanteessa Matiaksen varaan. Ja jopas hän pelasikin hyvin Vonebjergia vastaan. Meni 2-0-johtoon. Johti kolmatta 6-2 ja 10-8 mutta 10-12. Johti neljättä 11-10 ja 12-11 mutta 12-14. Johti viidettäkin 4-2 mutta sitten 7-11.
Alla video Matiaksen taisteluottelusta. Pistetaulu näkyy huonosti, koska valo heijastui niistä kameraan todella pahasti. Ei ole siis kameran vika.
Näin Suomi hävisi 1-3 ja joukkueen loppusijoitukseksi jäi jaettu 27-28. Tanskan loppusijoitus oli jaettu 25-26.
U19-tytöt, Suomi – Malta 3-1
Tytöt saivat viimeiseen otteluunsa vastaan Maltan. Suomella mahtaa olla puhdas tilasto Maltaa vastaan tähän asti, eikä se muuksi muuttunyt nytkään. Tosin ottelu alkoi huonosti, kun Aleksandra hävisi Anthea Cutajarille 2-3. Sen jälkeen tuli kuitenkin kolme 3-0-voittoa. Ellalle kaksi voittoa ja Miakin avasi voittotilinsä viimeisellä hetkellä joukkuekilpailussa.
Näin Suomi sijoittui toiseksi Maltan ja Kosovon kanssa muodostamassaan sijat 35-37 -loppulohkossa. Se tarkoittaa loppusijoitusta 36 Suomella. Taakse jäi vain Malta.
Mitä tapahtui joukkuefinaaleissa?
U19-pojissa oli vastakkain kaksi joukkuetta, jotka olivat voittaneet omassa semifinaalissaan ison pöytätennismaan 3-0. Romania pudotti Ranskan 3-0, joten olisiko Felix Lebrunkaan riittänyt Ranskalle? Tsekki löi taas Saksan 3-0. Saksa oli päässyt semifinaaleihin riemukkaalla 3-2-voitollaan Belgiasta. Vaikka Tsekki voitti näennäisesti selkeästi, jokainen kolmesta pelistä oli viisieräinen. Kahdessa pelissä tsekki voitti viidennessä 12-10 ja 11-9. Kolmannessa ottelussa taas saksalainen johti erin 2-0.
Finaalissa Romania taisi katkaista Tsekin selkärangan, kun Darius Movileanu väänsi itselleen voiton viidennessä 13-11 Simon Belikistä, vaikka oli jo erin 1-2 alla. Romanian dream teamin Eduard Ionescu ja Iulian Chirita sitten paukuttivat kaksi muuta tarvittavaa voittoa ja mestaruus Romanialle 3-0. Movileanu on kadettien kaksinpelin mestari 2019 ja Chiritalla hopeaa kadettien kaksinpelistä 2019 ja 2021 (hävisi Lebrunille). Ionesculla kaksi U19 kaksinpelin mestaruutta 2022 ja 2023. Romania oli mestari myös 2022.
Myös U19-tytöissä oli draamaa jo semifinaaleissa, kun Puolan pelaaja johti saksalaista viidennen ottelun viidennessä jo erin 2-0. Saksa kuitenkin finaaliin 3-2. Romania ei päässyt helpolla Ranskan kanssa vaikka voittikin 3-0. Kolme tiukkaa ottelua. Ranska olisi tarvinnut kovasti Prithika Pavadea.
Finaali oli todella hurjaa taistelua. Romanialla on pelissä ehkä sen viimeinen dream team tytöissä. Nuoremmasta ikäluokasta ei ole enää nousemassa samantasoisia pelaajia: Ioana Singeorzan, Elena Zaharia ja Bianca Mei Rosu. Vahva ikäluokka on myös Saksalla: Mia Griesel, Naomi Pranjkovic ja Lea Lachenmayer. Heistä vain Mei Rosu (2007) ja Griesel (2006) ovat mukana ensi vuonnakin. Ottelu alkoi saksalaisittain upeasti, kun Griesel voitti Singeorzanin ja Lachenmayer voitti Zaharian. Saksa johti 2-0. Mutta sen jälkeen Romania yltyi mahdottomaan taisteluun ja voitti kolme seuraavaa peliä 3-1, 3-0, 3-1. Ei jäänyt paljon jossiteltavaa. Romania mestari vanhemmassa ikäluokassa yhden vuoden tauon jälkeen. Oli mestari 2021. Saksa olisi kaivannut kipeästi Annett Kaufmannia, mutta niillä pelataan, jotka ovat paikalla.
U15-poikien eli kadettipoikien finaalissa riitti varmasti latausta ja tunnetta, sillä kumpikaan finaalijoukkueista – Itävalta ja Portugali – ei ollut ollut koskaan aiemmin kadettipoikien finaalissa eikä minkään muunkaan joukkuekilpailun finaalissa. Portugalin tähtipelaajan Tiago Abiodunin voimin Portugali voitti kultaa lukemin 3-1. Abiodun voitti Euro Mini Champsin nuoremman luokan 2008 mestaruuden 2019 mutta ei saanut mahdollisuutta yrittää mestaruutta vanhemassa ikäluokassa, koska 2020-turnaus peruutettiin koronan vuoksi. Voi kuvitella finaalin merkitystä kummankin maan junioripöytätennikselle!
U15-tyttöjen eli kadettityttöjen finaalissa oli tutumpia joukkueita eli Saksa ja Ranska. Finaali oli mielenkiintoinen. Luulin jo Ranskan tarranneen kultamitaleihin, kun Leana Hochart voitti hermostuneen oloisen Josephina Neumannin 3-0 ja heti perään Ranska rouhi itselleen nelinpelinkin mennen 2-1-johtoon. Mitä vielä. Saksan 2010-tytöt Koharu Itagaki ja Neumann napsivat kummatkin 3-0-voitot vastustajistaan ja näin Saksa oli voittanut 3-2. Koska ottelussa pelasi kolme 2010-tyttöä, menestystä on varmaan odotettavissa jatkossakin.
19.7. keskiviikko – kuudes kilpailupäivä
Päivä kului henkilökohtaisten luokkien karsintapoolien merkeissä.
U19-poikien kaksinpelin karsintalohkot
Aleksilla oli kivikova neljän pelaajan lohko. Ensin hän hävisi Hollannin Milo De Boerille 0-3. De Boer hävisi pääkaaviolla 64:n joukossa tulevalle mestarille Eduard Ionesculle 2-4. Seuraavalla videolla on Aleksin De Boer -ottelu:
Toisessa ottelussaan Aleksi hävisi Puolan Marcel Blaszczykille 1-3. Hyvä ottelu, mutta Blaszczyk oli vaan vahvempi. Hän meni jatkoon lohkon ykkösenä ja eteni 32 parhaan joukkoon, jossa hävisi Espanjan Daniel Berzosalle 2-4.
Kolmannessa ja ”turhassa” pelissään Aleksi hävisi Bosnia-Herzegovinan Dario Pejicille 1-3. Aleksien tie päättyi karsintalohkoon.
Samilla oli Aleksia aika paljon helpompi arpa. Hänkin pelasi neljän pelaajan poolissa. Ensin hän voitti aika vaivatta Ukrainan Andrii Ostrovskyin 3-1. Tai ei se niin helppo ollut. Viimeinen eräkin 12-10. Toisessa ottelussaan Sam taisteli hyvin Hollannin Gabrielius Camaraa vastaan mutta hävisi 2-1-eräjohdon jälkeen harmittavasti 2-3. Camaraa pääsi 32 parhaan joukkoon, jossa hävisi Tsekin Simon Belikille 3-4. Samin Camara-ottelun on seuraavalla videolla:
Viimeisessä ottelussaan Sam varmisti pääkaavion paikkansa 3-0-voitolla Maltan Luke Fenechistä.
Matias hävisi ensin kolmen pelaajan lohkossaan Ukrainan Mykhailo Lovhalle selvin numeroin 0-3. Lovha eteni lopulta 64 parhaan joukkoon. Kosovon Blend Hajdarin Matias voitti vaivoin 3-1. Kolmas 16-14! Mutta näin hän pääsi pääkaavioon poolikakkosena.
U15-poikien kaksinpelin karsintalohkot
Lassi karsintalohkossa oli neljä pelaajaa. Ensimmäinen vastustaja Nemanja Markovic oli aika isokokoinen ja varma palauttelija. Ikävä vastus. Harmituksen harmittavasti Lassi hävisi väännön viidennessä 10-12. Kun pelit menivät ristiin, Markovic jäi kuitenkin kolmanneksi eikä päässyt pääkaaviolle. Tässä video Lassin Markovic-ottelusta:
Toisessa ottelussaan Lassi oli pakkovoiton edessä. Bulgarian Miroslav Schmidt oli pakko kaatua. Ja näinhän tapahtuikin, vaikka Schmidt johti jo erin 2-1. Mutta 11-6- ja 11-7 -erävoitoilla Lassi nousi hienoon 3-2-voittoon. Schmidt putosi 64:n joukossa Itävallan U15-Julian Rzihauschekille 3-4, mutta hän johti jo 3-1. Alla video Lassin Schmidt-ottelusta.
Viimeisessä lohko-ottelussaan Lassi voitti Kosovon Amant Sejdiun 3-0. Näin Lassi sai lohkossa kaksi voittoa. Se riitti kakkospaikkaan Schmidtin jälkeen, joka voitti Markovicin 3-0. Siis Lassin taival jatkui pääkaaviossa.
U19-tyttöjen kaksinpelin karsintalohkot
Ellan karsintalohkossa oli kolme pelaajaa. Ensimmäisessä ottelussaan Ella pelasi aika hyvin Ukrainan Sofiia Sheredehaa vastaan ja pääsi viidenteen erään. Se sitten alkoi huonosti ja Ella oli häviöllä 3-7. Sen jälkeen pisteet menivät 4-4, joten tappio tuli 7-11 ja 2-3. Sheredeha voitti lohkon ja meni pääkaaviolla 64:n joukkoon, missä hävisi tulevalle hopeamitalistille Romanian Ioana Singeorzanille pisteiden valossa todella tasaisen väännön 1-4. Toisessa ottelussaan Ella voitti suomalaisille tutun vastustajan Luxemburgin Melisa Sadikovicin 3-1 ja eteni siten pääkaavioon lohkokakkosena.
Aleksandran karsintalohkossa oli neljä pelaajaa. Unkarin Dorina Hudak. Siitä jäi käteen kolmannen erän nousu 7-10:stä 13-11-erävoittoon. Ottelu päättyi kuitenkin 1-3-tappioon. Hudak sijoittui lohkossa toiseksi. Hän hävisi pääkaaviolla ensimmäisen ottelunsa 128:n joukossa Ukrainan Iolanta Yevtodiille 3-2-eräjohdosta. Toisessa ottelussaan Aleksandra hävisi puhtaasti 0-3 Kreikan Chrysi Fotiadoulle. Se vei käytännössä mahdollisuudet pääkaaviopaikasta. Kolmannessa ottelussa Aleksandra paukutti toki hienon 3-0-voiton Romanian Oana Adela Strunasta, mutta ottelu oli kuitenkin täysin merkityksetön. Struna oli jo varmistanut lohkovoittonsa ennen viimeistä kierrosta ja Hudak oli varma kakkonen. Struna voitti pääkaaviollakin yhden ottelun ennen kuin hävisi 64:n joukossa Puolan Anna Brzyskalle 0-4.
U15-tyttöjen kaksinpelin karsintalohkot
Mian karsintalohkossa oli myös neljä pelaajaa. Mia yritti kaikkensa, mutta vastustajat olivat vaan liian kovia. Siten tulokseksi tuli kolme 0-3-tappiota. Ensimmäisessä ottelussaan Turkin Asude Tuba Simsekiä vastaan Mia pääsi kerran jatkopalloille: 10-12. Simsek voitti lohkon ja eteni pääkaaviolla 32 parhaan joukkoon, jossa hävisi tiukan ottelun Unkarin Nora Dohoczkille 2-4. Toisessa ottelussa tuli selvempi tappio Norjan Susanne Flor Wilhelmsenille. Kolmannessa ottelussa Mia hävisi lohkon kakkoselle Espanjan Isabel Conchillolle, joka hävisi pääkaavion ensimmäisen ottelunsa (siis 64:n joukossa) Ukrainan Veronika Vasylenkolle.
U19-sekanelinpelin karsinta
Matias ja Ella ottivat hyvän voiton U19-sekanelin karsinnassa. He voittivat pitkän päivän päätteeksi klo 20.30 alkaneessa ottelussa parin Markkos Pukk/Zemfira Mikayilova (Viro/Azerbaidzan) 3-2.
20.7. torstai – kuudes kilpailupäivä
U15-tyttöjen nelinpeli
Mia pelasi U15-tyttöjen nelinpeliä ilmeisesti sen norjalaisen siskon kanssa, jolle oli hävinnyt kaksinpelin karsintalohkossa. Eli hän pelasi Rebekka Flor Wilhelmsenin kanssa. Taival päättyi 0-3 tappioon parille Marziyya Nurmatova/Nela Ondrusova (Azerbaidzan/Slovakia).
U19-tyttöjen nelinpeli
Ella ja Aleksandra voittivat U19-tyttöjen nelinpelin karsintakierroksella parin Sofija Hasanu/Lene Osmani (Makedonia/Kosovo) 3-0. Illalla he pelasivat vielä pääkaavion ensimmäisen kierroksen ottelun. Siinä he saivat wo:n parista Leman Abdulhamidova/Zemfira Mikayilova (Azerbaidzan) ja menivät sillä 32 parhaan parin joukkoon.
U19-poikien nelinpeli
Lassi ja Matias putosivat U19-poikien nelinpelin karsinnassa Serbian parille Dusan Vezmar/Dusan Pavlovic lukemin 0-3.
Aleksi ja Sam aloittivat pelit suoraan pääkaaviolta 64:n joukossa myöhäisillassa eli klo 20.30. He ottivat hyvän voiton belgialaisparista Per Gevers/Tim Giltia , joka kaatui suoraan 3-0. Näin Aleksi ja Sam etenivät 32 parhaan joukkoon. Nelinpeli on seuraavalla videolla:
U15-sekanelinpeli
Lassi ja Mia aloittivat U15-sekanelinpelin suoraan pääkaaviolta eli 128 parhaan joukosta. Vastassa oli Belgian pari Vitja Lutsenko/Kathe De Meyer. Ottelu alkoi todella lupaavasti. Lassi ja Mia etenivät jo 2-0-eräjohtoon, mutta sen jälkeen tuli kylmää kyytiä. Belgialaiset naputtelivat kolme seuraavaa erää 6,6,3 ja Lassi/Mian taival päättyi siihen.
U19-sekanelinpeli
Sam pelasi U19-sekanelinpeliä Jersey-saaren Hannah Silcockin kanssa kuten viime vuonnakin. 128:n joukossa he voittivat Italian parin Giacomo Allegranza/Nicoletta Criscione 3-2 ja etenivät 64:n joukkoon. Se oli upea taisteluvoitto, koska he olivat jo erin 0-2 alla. Kolmatta erää he olivat häviöllä 1-4- Erätilanteessa 1-2 he olivat häviöllä 6-10 mutta ottivat sitten kuusi pistettä putkeen! Tässä video heidän taisteluvoitostaan:
Valitettavasti heidän tie katkesi seuraavassa ottelussa, jossa Saksan pari Matthias Danzer/Lea Lachenmayer oli parempi erin 3-1. Alla video tässä ottelusta:
Aleksi ja Aleksandra voittivat ensin 128:n joukossa varsin hyvän parin Noah Lam/Lukrecija Juchnaite (Norja/Liettua). He olivat jo erin 0-2 häviöllä, mutta nousivat 3-2-voittoon. Tiukkaa teki, kun neljäs tuli kotiin 14-12. Myös Aleksi ja Aleksandra putosivat 64:n joukossa. He hävisivät Espanjan parille Miguel Pantoja/Eugenia Sastre 1-3.
Matias ja Ella jäivät belgialaisjyrän alle. Alessi Massart/Lilou Massart antoi pisteitä 3,5,7. Lilou Massart voitti U15-tyttöjen kaksinpelin mestaruuden 2022.
U19-tyttöjen kaksinpeli
Ella pelasi mahdottoman hyvin pääkaavion ensimmäisen kierroksen ottelussaan eli 128:n joukossa Unkarin Kira Baloghia vastaan. Erätilanteessa 2-2 johto 8-5. Ja erätilanteessa 3-3 Ella johti 9-5, 10-7, 12-11, 13-12 mutta 13-15. Harmi! 64:n joukossa olisi odottanut Saksan Mia Griesel, joka pudotti Baloghin 4-0.
U19-poikien kaksinpeli
Sam eteni U19-poikien kaksinpelissä 64 joukkoon voittamalla Sveitsin Timothy Falconnierin 4-1.
Matias jäi 128:n joukkoon häviämällä Belgian Louis Laffineurille 0-4.
U15-poikien kaksinpeli
Lassi jatkoi seuraavaan kilpailupäivään voittamalla 128:n joukossa Sveitsin Samuel Durrlemanin 4-1. Tämä oli varmaan hyvä ottelu, mutta jonkin erehdyksen vuoksi lopetin nauhoituksen jo alkulämmittelyn aikana.
21.7. perjantai – seitsemäs kilpailupäivä
U19-tyttöjen nelinpeli
Ella ja Aleksandra taistelivat upeasti 32 parhaan joukossa Espanjan paria Ainhoa Cristobal/Eugenia Sastre vastaan. Ensin kaksi 10-12-erähäviötä ja neljäs kotiin 12-10. Mutta viides meni sitten 7-11. Ensimmäisessä erässä oli eräpallo 10-9-tilanteessa ja viides oli vielä 6-6. Mahdollisuuksia siis oli. Espanjalaiset laittoivat seuraavalla kierroksella tulevan mestariparin todella tiukoille. Puolan Zuzanna Wielgos/Anna Brzyska voitti vain vaivoin 3-2.
U19-poikien nelinpeli
Aleksin ja Samin tarina päättyi 32:n joukossa selkeään 0-3-tappioon parille Matthias Danzer/Andre Bertelsmeier (Saksa). Valitettavasti minulta meni tämä ottelu jostakin syystä kokonaan ohi. Pitkälle saksalaiset eivät edenneet, koska hävisivät seuraavalla kierroksella Ruotsin parille William Bergenblock/Isak Alfredsson 0-3.
U15-poikien kaksinpeli
Lassi kohtasi 64:n joukossa Italian Francesco Trevisanin, jolle hävisi 1-4. Myös tämä ottelu meni minulta ohi. Trevisan hävisi seuraavalla kierroksella tulevalle mestarille Portugalin Tiago Abiodunille 0-4.
U19-poikien kaksinpeli
Sam taisteli 64:n joukossa Slovakian Samuel Arpasia vastaan, mutta tämä osoittautui liian kovaksi vastukseksi. Sam hävisi 1-4, ja näin oli suomalaisten pelit päättyneet. Slovakialla oli kolme pelaajaa 32:n joukossa, mutta yksikään heistä ei päässyt sen pidemmälle. Arpas hävisi 1-4 Saksan Lleyton Ullmnannille.
Video Samin Arpas-pelistä:
22.7. lauantai – kahdeksas kilpailupäivä
23.7. sunnuntai – yhdeksäs kilpailupäivä
En nyt käy tarkkaan läpi ulkomaalaisten pelejä henkilökohtaisten luokkien mitaliotteluissa. Olen laittanut kuitenkin aika paljon videota YouTube-kanavalleni.
Mitalitaulukko
Alla mitalitaulukko, jossa mukana ovat niin joukkuekilpailut kuin henkilökohtaiset luokat. Romania oli aivan ylivoimainen. Puola tekee vahvaa työtä ja otti kakkospaikan. Yhteensä 13 maata oli mitaleilla. Saksa ja Ranska olisivat olleet vähän korkeammalla, jos kaikki parhaat olisivat olleet mukana. Saksalta puuttui siis Annett Kaufmann ja Ranskalta Felix Lebrun, Prithika Pavade ja Charlotte Lutz. Mutta kuten aiemmin sanoin, niillä pelataan, jotka ovat paikalla.
Saksan ja Ranskan vaikeus tuottaa tähtipelaajia poikiin
Erityisesti poikien puolella näkyy Saksan ja Ranskan vaikeus tuottaa tähtipelaajia, kun verrataan resursseihin.
Poikien U15-kaksinpelissä Ranskalla oli tosin kaksi pelaajaa kahdeksan parhaan joukossa. Saksalla vain yksi 16:n joukossa ja kaksi muuta 32:n joukossa. Poikien U19-kaksinpelissä Ranskalla oli kolme pelaajaa 16:n joukossa. Saksalla yksi kahdeksan joukossa ja kaksi muuta 32:n joukossa. Ei kovin hyvin.
Rystyn merkitys iso
En osaa sanoa, milloin tilanne oikein muuttui sellaiseksi, että perinteinen kämmenhaku rystyltä on vaarallista. Rystyn merkitys ja rystyn voima kun on kasvanut niin suureksi. Aiemmin saattoi liikkua rystynurkkaan lyömään kämmenspinniä ja sen jälkeen liikkua sivusuunnassa lyömään toinen kämmen melkeinpä riippumatta siitä, mihin palautus tulee. Mutta nyt se on vaikeaa, koska vastustaja vetää rystylle tulleesta pallosta niin lujan rystyn linjaa myöten tai takaisin syliin, ettei toista kämmentä ehdi vetää. Kämmenhaku ei myöskään onnistu kesken ”rysty vastaan rysty” -pallon, koska rystyä lyödään niin tautisen kovaa, ettei kämmentä millään ehdi hakea.
Kämmen pitää myös vetää niin lujaa yleensäkin tai hyvällä kierteellä, ettei vastustaja pysty rankaisemaan heti.
Rystytykitys oli varmaan kaikkein isoimmassa roolissa U15-tytöillä.
Tietenkään tämä ei ole 100-prosenttisen tarkka kuvaus, koska erilaisia pelaajia eri pelityyleillä riittää.
Mitenkä käy Romanian jatkossa?
Romanian menestys oli nyt huimaa, mutta miten käy tulevaisuudessa? Oliko tämä sellainen huippuvuosi, johon ei ole enää paluuta? Mutta siihen se taru näyttää sitten loppuvan toistaiseksi eli 2006 ja nuoremmissa ei ole näkyvissä enää saman tason jatkajia. Ei pojissa eikä tytöissä. Tyttöjen voittaja Zaharia oli ykkönen jo Euro Mini Champsissa 2016.
Ainakaan nämä tähdet eivät ole enää mukana ensi vuonna, koska ovat 2004:
ZAHARIA, Elena
SINGEORZAN, Ioana
IONESCU, Eduard
U19-pojissa löytyy vielä voimaa ensi kerrallakin:
IULIAN CHIRITA 2006
MOVILEANU, Darius 2005
U15-poikien kaksinpelissä oli kolme romanialaista 32:n parhaan joukossa ja sinne myös jäivät. U15-tytöissä oli neljä pelaajaa 32:n parhaan joukossa, ja heistä vain yksi meni 16:n joukkoon. Hyvä tulos useimmille maille mutta ei Romanialle. Valtio on siellä vähentänyt urheilun tukea säästötoimenpiteenä. Valmentajia ja valmennuskeskuksia ei ole enää samaan malliin kuin ennen.
Suomalaisilla on yksi ongelma
Tällainen puute on suomalaisilla pelaajilla. Eli vastustajan hyökkäykseen vastaaminen kovalla omalla hyökkäyksellä. Molemmilta puolilta. Ei riitä oma veto. Pitää olla aggressiivinen myös, kun toisella on aloite.
Nuorten pelaajien kehittymistä tässä asiassa hankaloittaa Suomessa se, että meillä ei ole kuin muutama kansainvälistä hyökkäyspeliä syöttöineen pelaava 18-40-vuotias pelaaja. Jemmissä tarvittavaa ottelukokemusta on täällä mahdotonta saada. On pakko käydä ulkomailla leireillä ja kilpailuissa.
Jälleen kerran, kovien pelaajien taitotaso ja kovuus on hurjaa
Tämä pistää vaan niin silmään joka kerta. Kovien pelaajien taitotaso ja kovuus on hurjaa 12-vuotiaista tytöistä alkaen. Euro Mini Champsissa ollaan tämän äärellä, mutta JEMmissä asia näkyy niin kirkkaana, että silmään sattuu. Siihen vaadittava harjoittelu on niin kovaa laadultaan ja määrältään, että Suomessa on useimmilla vain harmaa aavistus siitä. Kolme kertaa viikossa 1,5 tuntia ilman oikeaa valmentajaa ja kaikki lomat taukoa ei vaan riitä. Jos Suomesta haluaa kansainväliselle tasolle edes sinne keskikastiin (mahdollisuus 16:n parhaan joukkoon), on kaiken perustuttava henkilökohtaiseen projektiin. Pelkkä normi seuravalmennus ei tuota pelaajia, jotka pystyisivät voittamaan jemmissä edes joukkuekisojen häntäpään joukkueiden pelaajia. Kaikki pelaajat siellä ovat kovia ja kansainvälisiä.
Minkä tasoisen pitäisi pelaajan olla Suomen ratingin mukaan kohtuumenestystä ajatellen?
Kirjoitin tämän pohdiskelun Facebookiin kisojen aikana. Laitan sen sellaisenaan tähän. Kyseessä siis vain pohdiskelu, koska varmaa tietoa on mahdotonta saada.
Kautta aikojen on kiinnostanut pohtia, minkä tasoisen pelaajan pitäisi olla Suomen ratingin mukaan, jotta hänellä olisi toivoa (todennäköisyys yli 50 %) pelata ainakin 1-1-ottelusuhteella kaikkia sijalle 17 ja alemmaksi sijoittuneita joukkueita vastaan. Arviointia hankaloitti nyt se, että Lassi ei pelannut U15-joukkuekilpailussa.
Koska tätä ei voi mitenkään testata, kyseessä.on vain spekulaatio. Tämä arvio ei kuitenkaan ole kaukana totuudesta:
U19 – pojat – 2400
U19 – tytöt – 2200
U15 – pojat – 2200
U15 – tytöt – 2000
Sijoilla 1-16 tahti sitten kovenee tästäkin.
Aikanaan luokiteltujen pelaajien aikaan sääntöni oli tämä sille, että joukkue kannattaa lähettää:
Junioripojat – Valio
Junioritytöt – A
Kadettipojat – A
Kadettitytöt – B
Suomalaisten pelaaja-arviot
En tässä sen syvällisempiä pelaaja-analysointeja tee. Se on valmentajien tehtävä. Olisi varmaan muutakin sanottavaa, mutta ei kuulu tähän raporttiin. Kunhan jotain sanon.
Mutta yhden teknisen asian sanon. Monella (en täsmennä tässä kenellä) oli/on sellainen ongelma, että esim. tulevaan kämmenhyökkäykseen kämmenellä vastatessa palloa ei painettu pöytään muuttamalla oman lyönnin rataa matalammaksi, vaan lyönti suuntautui liian ylös ja pallo meni pitkäksi. Aina pitää säätää lyönnin rata sellaiseksi, että pallo saadaan pöytään. Automaattisesti ja aina samalla lailla tehty ”alhaalta ylös eteen” -kämmenspinni tuottaa satunnaisen tuloksen. On ikään kuin säkästä kiinni, meneekö pöytään. Sama pätee rystyynkin. Pitkäksi menneiden lyöntien pitäisi olla harvinaisia.
U19-poikien joukkue: Totta kai tulos oli kaikille iso pettymys. Paljon enemmän odotettiin. Olihan Suomella vähän ”epäonneakin”, kun huipputärkeässä ottelussa Itävaltaa vastaan hävittiin Itävallan tuoreen kiinalaisvahvistuksen vuoksi. Suomen oli vaikea pärjätä paremmin, koska ei Sam eikä Aleksi pystynyt nousemaan kahden voiton mieheksi tärkeissä otteluissa samalla, kun kolmospelaajan taso ei voinut mitenkään riittää vastustajan kolmosen voittamiseen. Pelaajamateriaalimme on vaan liian kapea. Joukkueen taisteluhenki oli hyvä koko ajan.
U19-tyttöjen joukkue: Kovin paljoa ei voitu joukkueelta mitenkään odottaa. Hyvää sijoitusta ei saatukaan, mutta monia hyviä taisteluita kaksinpelitasolla kuitenkin. Onneksi Maltasta väännettiin 3-1-voitto ja näin jumbosija vältettiin. Silti monessa ottelussa oli hyvää taistelua ja mahdollisuuksia niukempiinkin tappiolukemiin. Voitot olivat silti kaukana. Tämä Hollanti-ottelun raportti kertoo siitä, että ei se mennyt niin huonosti, mitä sijoitus kertoo: ”Ella hävisi Zheng Xijinille 1-3, mutta hän johti toista erää 12-11 (12-14) ja voitti kolmannen. Aleksandra johti erin 2-1 Tanya Misconia mutta 2-3. Miakin johti 7-5 kolmatta erää Fleur Hoogeveenia vastaan ja pelasi hyvin, vaikka 0-3-tappio tulikin.”
Kaikki vastustajat ovat vaan kovia. Kiitos menee jokaiselle pelaajalle kuitenkin hyvästä yrityksestä. Antoivat kaikkensa jokaisessa ottelussa.
Sam oli aika hyvässä taisteluvireessä, mutta muutama tärkeä voitto lipui silti käsistä. Näin tapahtui Kreikka-, Serbia- ja Tanska-otteluissa ja U19-kaksinpelin karsinnassa Gabrielius Camara-ottelussa. Ei vaan riittänyt rutiini tai taso tällä kertaa. Näitä otteluita tarvitaan lisää!
Aleksi sai pari hyvää voittoa joukkuekilpailussa mutta 2-0-ottelushteisiin ei hänkään yltänyt tärkeillä hetkillä. Valitettavasti kaksinpelissä hän sai mielettömän kovan karsintalohkon. Siitä hän ei päässyt eteen päin vaikka taistelikin armottomasti. Hyvää taistelua Aleksilta joka tapauksessa. Sama pätee häneen kuin Samiinkin. Näitä otteluita tarvitaan paljon lisää, koska tiukoissa tilanteissa ratkaisee niin paljon ottelukokemus treenikovuuden lisäksi. Näkyy jo syöttöjen vastaanotossa.
Matias pelasi kahdessa kovassa ottelussa eli Itävaltaa ja Tanskaa vastaan. Hyvin pelasikin vaikka tappiot tulivat 1-3. Ratingia pitää kuitenkin Suomessa tulla 100 lisää, jotta voittoja alkaisi tulla.
Lassi antoi joukkuekilpailussa tasoitusta, koska pelasi U19-joukkuetta. Parhaaksi hetkeksi jäi ”melkein voitto” Serbian kolmospelaajasta. U15-kaksinpelissä Lassi pelasi hyvin. Voitto kovasta bulgarialaisesta oli hyvä saavutus. Lassikin tarvitsee huimasti lisää tällaisia pelejä, jotta Ruskeasuon treeneissä harjoiteltujen taitojen soveltaminen onnistuisi jouhevasti. JEMmissä jokainen piste vaan täytyy repimällä repiä ja se vaatii soveltamista.
Ella taisteli monessa ottelussa aivan erinomaisesti, vaikka ne parhaat palkinnot jäivät lopulta tulematta. Parasta oli hänen valtaisa taistelunsa kaksinpelissä Unkarin Kira Baloghia vastaan. Todella hyvä asenne peleissä. Harjoittelua vaan lisää. Toivottavasti Ella voi taas pian treenata.
Aleksandra ei ehkä ole päässyt harjoittelemaan syystä tai toisesta kuten ennen. Ei ollut samaa varmuutta ja tappavuutta kuin viime vuonna eikä siksi pystynyt nousemaan selkeäksi ykköspelaajaksi. Silti hänelle pari hyvää taisteluvoittoa mutta myös pari harmittavaa tappiota johtoasemasta. Mutta joukkue olisi tarvinnut kipeästi sitä vanhaa, voittavaa Aleksandraa, jonka kämmen mäjähtää aina pöytään ja saa vastustajan aivovaurioon.
Mia oli erityisesti joukkuekilpailussa kohtuuttomassa tilanteessa. Jo U15-joukkuekilpailu olisi ollut kova paikka puhumattakaan U19-joukkuekilpailusta. Mutta erittäin hyvin ja täysin ennakkoluulottomasti hän taisteli jokaisessa ottelussaan. Ja tulihan sieltä lopussa yksi voittokin. Vain tuolla lailla JEM-otteluista voi oppia. Olkoon verkon takana kuka tahansa eikun täysillä ja rohkeasti vaan!
Tämä oli viimeinen 10 päivän JEM-vierailuni
Kuten kisojen avauspäivänä Facebookissa kirjoitin, nämä jemmit olivat minun viimeiseni sillä tavoin, että olen paikalla koko kisan ajan. Ainoastaan silloin voisin muuttaa päätöstäni, jos joku Suomen joukkue taistelisi varmuudella pääsystä kahdeksan parhaan joukkoon. Tulevaisuudessa voin silti vierailla joukkuekilpailun ja/tai henkilökohtaisten luokkien kahden viimeisen päivän aikana. Muuten harrastaisin turismia muualla samassa maassa. Ne isojen poikien ja isojen tyttöjen mitalipelit ovat aina vaan niin kiehtovia kummassakin ikäluokassa, että niistä on vaikea luopua. Paikan päältä katsottuna kaikki on vaan niin paljon hienompaa kuin striimiltä.
JEM-matkani alkoi vuonna 1982 Hollabrunnissa Itävallassa ja olen vieraillut näiden vuosien aikana 19 eri maassa. Monissa maissa tietysti useita kertoja. Olen JEMmeissä pisimpään mukana ollut. Seuraavaksi vanhin porukka on kolmen hollantilaisen muodostama ryhmä. He ovat kiertäneet kisoja Pariisin vuoden 1994 jemmistä alkaen. Oli mukava yhteensattuma, että kun he kertoivat minulle tästä, minulla oli päälläni noiden kisojen kisapaita! 😄
Olen nähnyt suurimman osan eurooppalaisista tähtipelaajista näissä kilpailuissa. Tosin aina heihin ei kunnolla tutustunut, kun olin paikalla vain joukkuekilpailun ajan.
Nämä ovat 19 JEM-maatani:
Alankomaat
Belgia
Bosnia ja Hertsegovina
Espanja
Italia
Itävalta
Kreikka
Kroatia
Luxemburg
Portugali
Puola
Ranska
Romania
Serbia
Slovakia
Slovenia
Tšekki
Unkari
Venäjä
Lopuksi vielä yksi valokuva Gliwicestä
Ruokaostokset oli helppo tehdä, kun joka paikassa oli Zabka-elintarvikemyymälöitä. Tämä tuli vastaan viimeisen illan iltakävelylläni.
Vielä yksi lisäys – tuomarit!
Oli hieno uudistus, että ETTU järjesti kilpailuun tuomarit erityisen projektin avulla, jolla mukaan otettiin hakemuksen kautta eri maista vähän nuorempia tuomareita. Se loi hyvää tunnelmaa heti alussa. Tuomareilla oli näyttävät yhdenmukaiset asusteet ja he olivat nuorempia kuin yleensä. Kaikki kunnia vanhemmille kymmenissä kisoissa käyneille tuomareilla tai paikallisille vapaaehtoisille veteraaneille, mutta tuntuu se junioreistakin paremmalta, kun tuomarit ovat edes jotenkin samalla kartalla iän suhteen. Eivätkä ole liikaa leipääntyneitä. Osa tuomareista oli hyviä ja osa ei niin hyviä, mutta salin yleisilme oli nuorekas. Siihen riittää se, että olivat yleensä alle 40.