Asko Rasinen pääsi tuomaroimaan Champions Leaguen finaaliturnaukseen joulukuussa 2020. Tässä Askon vapaamuotoinen kertomus turnauksesta omin sanoin ja kuvin.
Itse urheilukompleksissa jossa turnaus järjestettiin oli kaikki palvelut saman katon alla – useita pelihalleja (pelit ja harjoitukset), urheiluhotelli, pari ravintolaa ja aulakahvila. Kompleksi toimii myös Saksan pöytätennisliiton harjoituskeskuksena. En ole ihan varma, että olisiko yksi ITTF:n hyväksymistä globaaleista harjoituskeskuksista. Katsojia ei ollut muutamaa kutsuvierasta lukuunottamatta.
Terveysturvajärjestelyt olivat todella tarkat. Minulla piti olla alle 48 tuntia vanha PCR -testitulos (neg) mukana. Saavuttuani ennen hotelliin pääsyä tehtiin vielä antigeenitesti (pikatesti – tulos tuli 17 minuutissa ja sitä sairaanhoitaja mittasi tavallisella munakellolla). Paluuta edeltävänä iltana tehtiin taas PCR -testi, josta sain todistuksen mukaani Suomeen paluuta varten. Mikäli maski ei ollut päällä esim. ravintolassa hakiessasi vaikka lisää vettä, niin henkilökunta huomautti välittömästi – takaisin pöytään hakemaan maski – ja sitten takaisin vesikannulle. Myös käytävillä oltiin tarkkoja maskin käytöstä – ei voinut liikkua ilman missään.
Finaalit tuomittiin alla olevan kuvan mukaisella kokoonpanolla. Tuomarointeja saattoi puolivälierien aikaan olla 4-6 tuntia päivässä. Tuomarit eivät vaihtaneet tehtäviä ottelun aikana koronan takia. Toimin suurimmassa osassa otteluja päätuomarina, sillä meillä oli vain kaksi ei-saksalaista tuomaria. Saksalaisten joukkueiden otteluissa muun maalaisia joukkueita vastaan oli aina ei-saksalainen päätuomari. Finaalissa oli kaksi saksalaista joukkuetta vastakkain, jolloin päädyttiin siihen, että 2 saksalaista tuomaria tuomitsee finaalin. Minä ja Roman Klecker tuomitsimme kummatkin semifinaalit, sillä niissä oli saksalainen joukkue toisena. Kuvassa meillä kaikilla on Borussia Dusseldorfin lahjoittamat paidat ja Zwipp sai kaulaliinan. Huomio joillakin saattaa kiinnittyä myös taustalla olevaan kuvaan, jossa Borussia Dusseldorfin jonkun vuoden voittajajoukkue poseeraa – siinä on myös tuttuja kasvoja vasemmalta oikealle: Timo Boll, Richard Prause (valmentaja), Dimitrij Ovtcharov, Christian Suss.
Kuva: Roman Klecker, Asko Rasinen, Michael Zwipp (ylituomari), Anja Gersdorf, Christoph Geiger
Vapaaehtoisia oli paljon ja tunnelma oli erittäin rento ja innostunut. Ainoa paikka, jossa maskin käyttö hieman lipsui, oli päivittäin myöhemmin illalla tapahtunut vapaamuotoinen vapaaehtoisten kokoontuminen aulassa olevaan baariin. Toki eihän maskia voinut pitää virvokkeita ja pitsaa nautittaessa. Juhlat myös aina loppuivat ajallaan ennen puoltayötä. Poikkeus oli Borussian voiton jälkeinen ilta, jolloin baari oli ilmainen – myös tuomareille – ja juhlat loppuivat noin klo 5 aikaan aamulla. Juhlat olivat riehakkaat, rennon iloiset, mutteivat kuitenkaan menneet liian villeiksi.
Alta löytyvässä kuvassa on enemmän tuomareita, jotka tuomitsivat poolivaiheessa – kaikki olivat saksalaisia. Useat heistä asuivat aika lähellä, sillä ETTU oli erittäin tarkka tuomareiden kustannuksista.
