Euroopan Pöytätennisunioni ETTU kokoontui vuosikokoukseensa virtuaalisesti keskiviikkona. Runsaan neljän tunnin tapaaminen sujui pääosin hyvin, mutta pieniä teknisiä haasteita toki oli. Aloitus mm. myöhästyi puolisen tuntia. Asiat kahlattiin kuitenkin läpi, 51 maan voimin. Lisäksi kolme osanottajamaata oli mukana valtakirjalla.

Pientä haikeuttakin oli ilmassa, sillä ETTU:ta kahdeksan vuotta johtanut hollantilainen Ronald Kramer sai pitää viimeisen kokouksensa (vain) sähköisesti. Nyt jäi face to face -heipat sanomatta. Hollantilainen oli ilmoittanut jo etukäteen, että ei jatka. Mutta eipä olisi tainnut olla paljon kannatustakaan. Siitä kielii todella pieni äänisaalis ITTF:n Board of Directors -vaalissa, jonne ex-puheenjohtajalla ei ollut mitään asiaa.

ITTF:n (vaalikampanjaa käyvä) puheenjohtaja Thomas Weikert pääsi sanomaan tervehdyksensä, jossa sisältöä oli aika vähän. Kaikesta kuitenkin aistii, että ITTF:n tulevasta puheenjohtajuudesta otellaan nyt isoin panoksin.

Virtuaalikokouksessa oli kokonaan erillinen äänestystekniikka. Ääntenlaskijat tulivat maista, joilla ei omia vaaleissa omia ehdokkaita. Pelkkä äänestyksenhallinta näytti vaativan kolmen tekniikkaherran kokoaikaisen työpanoksen, joten ei se ihan yksinkertaista ollut. Suomea edusti allekirjoittaneen kanssa toiminnanjohtaja Mika Räsänen. Sonja Grefberg kokousti muun ”vanhan” ETTU:n hallituksen kanssa Luxemburgista. Ja loppu hyvin kaikki hyvin: erittäin tiukkojen tilanteiden jälkeen Sonja pääsi kaikkialle, minne halusikin. Tästä lisää vähän myöhemmin.

Edellisen Budapestin 2019 kokouksen pöytäkirja käytiin läpi lyhyesti, kuten myös eri napahenkilöiden ja komiteoiden raportit. Siinä ei nokka kauan tuhissut. Eikä paljon kauemmin mennyt siinäkään, kun järjestön (myös nyt vetäytynyt) talouspuolen varapresidentti Dorte Darfelt esitteli vuoden 2019 talousluvut. Noin miljoonan ”liikevaihdolla” tehtiin 70 000 euron plusmerkkinen tulos. Markkinoinnissa kuulemma säästettiin paljon. Hallitus sai vastuuvapauden, vaikka tilintarkastajalla oli paljon terveisiä sen suhteen, kuinka budjetit pitäisi rakentaa ja luvut esittää.

Sääntömuutoksiakin hyväksyttiin pari, lähinnä teknisiä uudistuksia joissakin ETTU:n alaisissa kisoissa. Jäsenmaiden jäsenmaksu pidettiin edelleen 350 eurossa. Ensi vuoden budjetti on noin 600 000 € eli selvästi pienempi kuin tälle vuodelle (800 000 €). Sitä ei virallisesti vahvistettu, koska vanha johto halusi jättää asian uudelle kokoonpanolle. Se aiheutti närää ainakin saksalaisissa. Asiaa varten kootaan nyt ylimääräinen vuosikokous.

Lounastauon jälkeen aloitettiin kaikkien odottamat vaalit. Alku oli helppoa, sillä venäläisestä Igor Levitinistä leivottiin uusi presidentti lähes yksimielisesti, neljän vuoden pestiin. Kaksi vastustavaa ääntäkin toki löytyi. Sitten nähtiin hiukan erikoinen episodi, kun kokouksen puheenjohtaja vaihtui lennossa Kramerista Levitiniin. Tämä puhuu vain venäjää, joten simultaanitulkkausta tarvittiin.

ETTU:n virallisen kakkosmiehen eli Deputy presidentin valinta oli edelleen helppoa, sillä Pedro Moura oli ainoa ehdokas. Kolme vastaääntä kuitenkin portugalilaisellekin.  Englannin liiton puheenjohtaja Sandra Deaton löi ”talousvarapresidentin” vaalissa Unkarin kollegansa Roland Natranin selvästi.

Näin päästiin meitä kiinnostaviin asioihin. Vice president -vaaleissa, joita tuttavallisemmin kutsuisin hallituksen jäseniksi, viisi valittua olivat äänijärjestyksessä Saksan Heike Ahlert, Valko-Venäjän Vladimir Samsonov, Suomen Sonja Grefberg, Latvian Ina Jozepsone ja Ranskan Miguel Vicens. Sonjalle siis ensimmäinen etappivoitto ja vielä aika kirkkaasti.

Tätä seurasi ITTF:n eurooppalaisten Board of Directors -jäsenten valinta. Paikkoja oli seitsemän. Suomeksi puhuisin tässä yhteydessä valtuustosta. Säännöt ovat sellaiset, että läpi mennäkseen kandidaatin on saatava 50 % annetuista äänistä. Jos näin ei käy, vähiten ääniä saanut jää aina seuraavalla kierroksella pois. Jälkimmäisestäkin äänestetään, jos äänet ovat tasan.

Sonja oli ensimmäisen kierroksen kuudes, mutta äänisaalis jäi alle 50 prosentin. Näin vaali hänen osallaaan jatkui. Suoraan sisään menivät äänijärjestyksessä Ruotsin Jörgen Persson, Ranskan Claude Bergeret, Romanian Cristinel Romanescu, Puolan Lucjan Blaszczyk ja Saksan Heike Ahlert. Voi hyvin huomata, että entinen huippupelaajan positio on käypää valuuttaa näissä systeemeissä.

Mainitun viisikon poistuttua Sonja oli koko ajan kärkiporukassa, mutta ei saanut millään kasaan 50 % äänisaalista. Serbian Aleksandar Karakasevic selvisi tästä testistä ensimmäisenä, joten jaossa oli enää yksi paikka. Lopulta tarvittiin peräti 11 äänestystä, ennen kuin Sonja viimeisessä vaalissa ylitti 50 % ja kukisti samalla viimeisen vastaehdokkaansa, kreikkalaisen Emmanuel Kolibadisin. Paljon tiukemmaksi ei tämä vaali voi mennä!

Romania esitteli vielä ensi vuoden syksyn joukkueiden EM-kisojen isäntäkaupunkiaan Cluj-Napocaa, ”Romanian Tamperetta”. Saksalaiset kertoivat, että aikovat anoa vuoden 2023 MM-kisoja Düsseldorfiin. Nämä asiat kuitattiin kuitenkin aika pienellä, sillä kaikki kiinnostus tuntui purkautuneen henkilövaaleihin.

Suomalaisista Asko Rasinen on lisäksi ehdolla ETTU:n tuomari- ja sääntökomiteaan. Näitä asioita ei kuitenkaan ratkaista yleiskokouksessa, joten tätä kirjoitettaessa Askon ”kohtalo” ei vielä ole selvillä. Ei taida olla ihan edes huomispäivän asia tämä.

Onnittelut Sonjalle. Aika paljon hänelle löytyy kannatusta Euroopasta!