Ilmeisesti ensimmäistä kertaa koskaan 3. divisioonan D-lohkon turnaus pelattiin viikonlopputurnauksena. Alusta alkaenhan eli jo yli 40 vuotta lohkot A-D ovat olleet ”ottelu/päivä” -lohkoja, koska joukkueet ovat olleet valtaosin pääkaupunkiseudulta. Tällä kertaa lohko pelattiin turnauksena ilmeisesti pitkälti Starin kahden tyttöjoukkueen vuoksi. Lämmin kiitos siitä! Järjestin turnauksen Starin puolesta Ruskeasuolla.

Starilla oli tiettyjä vaikeuksia kahden joukkueensa kanssa. Ykkösjoukkueen nelospelaaja sairastui perjantaina niin, ettei voinut tulla. Ei hän ehkä mitään tärkeitä voittoja olisi pystynyt ottamaankaan, mutta olisi auttanut tuomaroinnissa ja vähentänyt kolmen muun pelaajan taakkaa. Joukkueessa oli tapahtunut pieni muutos viime kauteen verrattuna. Anastassia Lusnikovan sijaan kakkospelaajaksi tuli Latvian juniorityttöjoukkueessa kesän Juniori-EM:ssä pelannut Diana Afanasjeva.

Kakkosjoukkue se vasta myllerryksessä olikin. Viime kaudella joukkueen nelosdivisioonasta kolmoseen nostaneen kokoonpanon ykköspelaaja Sofia Geroiskaja (Stiga Maljan naisten kaksinpelin voittaja) ei päässyt paikalle ja kakkospelaaja lopetti pöytätenniksen.  No sitten kuulin 18.9. eli 2,5 viikkoa viimeisen sallitun ulkomaalaisen pelaajan rekisteröintipäivän jälkeen, että tilalle rekrytoiduista kahdesta tytöstä toinen on saanut lääkäriltä kolmen kuukauden urheilukiellon vanhan polviongelman vuoksi. Onneksi olin kuitenkin varmuuden vuoksi rekisteröinyt viisi pelaajaa joukkueeseen, joten saatiin kuin saatiinkin kolme pelaajaa jalkeille turnaukseen ! Ei vaan ollut varaa yhteenkään sairastumiseen.

Starin joukkueet. Punaisessa paidassa ykkösjoukkue ja vihreässä kakkosjoukkue (lauantain paidat). Vasemmalta Viktorija Majorova, Diana Afanasjeva, Alexandra Sokolova, Katrin-Riina Hanson, Alesja Vardugina, Anna Morozova. Majorova ja Afanasjeva ovat Latviasta, Sokolova Venäjältä, muut kolme Virosta.

Seura ja pelaajan nimi pitää olla myös selässä ellei sitten seuran nimeä ole etupuolella:

Taso oli kova

Lohkon taso osoittautui todella kovaksi ja kovemmaksi, mitä rating-pisteet kertovat. Alla olevassa taulukossa listataan yli 1700-pisteen pelaajat. Olen laittanut Afanasjevan pisteet lonkalta 1800:ksi.

Vähintään 1700 pisteen pelaajia oli siis 13 ja vähintään 1800-pelaajiakin peräti 9 kappaletta. Piti tehdä vertailu muiden 3.divisioonan t urnauslohkojen kanssa ja osoittautui, että 3D oli ylivoimaisesti kovin lohko. Se näkyy erityisesti vähintään 1800-pelaajien määrässä:

Mielelläni olisin vienyt Starin joukkueet johonkin toiseen lohkoon! 😀

Kolmen kärki kävi ankaran kamppailun 

Kolme parasta joukkuetta kävivät ankaran taistelun kärkipaikoista. Lauantaiaamuna PT-Helsinki 4 voitti HIK-3:n 6-3, mutta tilanne oli vielä 3-3 ennen nelinpeliä. Nelinpeliäkin HIK johti erin 2-1. Lauantaina HIK:llä ei ollut vielä Mikael Sjöholmia riveissään. Kolmannella kierroksella sitten Star voitti PT-Helsinki 4:n 6-4. Pahalta kyllä näytti nelinpelin jälkeen PT-Helsingin johtaessa 4-3. Sen jälkeen tulikin kaikki pelit kotiin:

Terho Pitkänen tosin laittoi kovasti hanttiin viimeisessä ottelussa ja johti erin 2-1 Majorovaa vastaan.

Kuva Starin ykkösjoukkueesta lauantai-illan päätteeksi PT-Helsinki 4 -ottelun pöytäkirjan kera. 

Starille ei lopulta riittänyt voitto PT-Helsinki 4:sta, koska Star hävisi sunnuntaiaamun ottelussaan HIK 3:lle selvästi 1-6. Hanko oli saanut uskomattoman kovan vahvistuksen Mikael Sjöholmin muodossa ja kun myös Stefan Långström oli Sergey Moisseevin tavoin liekeissä, käsittämätön tulos oli selviö.

Lopulta kolme kärkijoukkuetta oli tasapisteissä, joten peliero ratkaisi. Jos HIK olisi voittanut viimeisessä ottelussaan Atlaksen 6-1 eikä 6-2, sillä olisi ollut pelierona +28 PT-Helsingin tavoin. Silloin piste-ero olisi ratkaissut ja todennäköisesti se olisi muuttunut Hangolle edulliseksi. Nyt piste-ero oli +363 PT-Helsingillä ja +346 HIK:llä. Starilla ei ollut mahdollisuuksia päästä vertailuun Hankoa vastaan kärsityn 1-6-tappion jälkeen.

Star 2 oli odotetusti vailla mahdollisuuksia ottaa pisteitä, kun ykköspelaaja puuttui ja hänenkin paikalla ollessa se olisi ollut vaikeaa. Mutta keväällä näytetään kovien treenien jälkeen! 🙂 Tai sitten otetaan vain vauhtia 4. divisioonasta. Ykköspelaaja Sofia Geroiskaja olisi muuten ratingin mukaan ollut turnauksen toiseksi paras pelaaja.

Edit: Laskin että neljä sarjapistettä olisi tullut ja ainakin kolme boonuspistettä alempaan jatkosarjaan olisi ollut saaliinaa, jos Geroiskaja olisi pelannut.

PT-Helsinki 4, HIK 3, Star ja Atlas ylempään jatkosarjaan kevääksi. MBF 8, PT Espoo 8, HäKi ja Star 2 alempaan jatkosarjaan.

Pelaajataulukko vanhaan malliin eli pelaajat voittojen määrän mukaisessa järjestyksessä. Jos yhtä monta voittoa, se on ylempänä, kenellä vähemmän tappioita.

Uudet tulostaulut!

Ennen turnausta minulla oli kova homma tehdä uusi design ottelukohtaisille tulostauluille. Piti myös ehtiä toteuttaa design parina edeltävänä iltana eli tehdä kahdeksan joukkuekylttiä ja 16 pistetilannetaulua.

Minusta divisioonaturnauksen glamour vaatii ehdottomasti tulostaulut! Jos joku haluaa käyttää minun designia, tässä ovat ohjeet.

Tarvitaan:

1. 240 gramman kartonkia
2. Kahdeksan toiselta pitkältä sivulta aukeavaa muovitaskua joukkueiden nimiä varten.
3. Kuusitoista lyhyeltä sivulta aukeavaa muovitaskua numeroita varten.
4. Rautalankaa
5. Leveää teippiä

Leveä teippi

Rautalanka

Leikkaa kartongista hieman muovitaskun kokoa suurempia paloja niin, että jokaiseen suuntaan jää ainakin sentin verran tyhjää.

Kiinnitä muovitasku kiinni kartonkiin jokaiselta sivulta leveällä teipillä. Taita myös kartongin toiselle puolelle, jotta tulee tukeva. Rei’ittimellä reiät. Nimikyltteihin reikä kerrallaan, jotta tulevat tarpeeksi kauaksi toisistaan.

Leikkaa metallilangasta A4:n mittaisia eli n. 30 sentin pituisia pätkiä ja taittele ne niin kuin kuvista näkyy.

Printtaa joukkueen nimet mahdollisimman isolla fontilla. Käytä lihavointia. Paperi vaakasuoraan.

Printtaa pistelaput (8 x 0-6). Itse käytin Wordin Impact-fonttia, kokoa 600 muistaakseni ja lihavointia. Paperi pystysuoraan. Leikkaa pitkiltä sivuilta sentin verran pois, jotta numerolaput saa helposti muovitaskusta pois ja takaisin.

Tässä lopullinen joukkueen nimi -kyltti:

Tässä joukkueen pistetilanne -kyltti eli numerot 0-6:

Ottelun aikana kyltit ripustetaan näin:

Yksittäisotteluina vai turnauksena?

Turnauksen aikana käytiin keskusteluita yksittäisinä otteluina pelattavan sarjan ja turnausmuotoisen sarjan tiimoilta. Vesa Lapille haluan tässä erikseen sanoa, että ilmaisin itseni varmaan huonosti. Nimittäin se on tietysti selvää, että jos kolmanteen divisioonaan löytyy kaksi lohkollista joukkueita, jotka haluavat pelata sarjan yksittäisotteluina, se on tietysti sallittava! Tietenkään en siis vastusta tätä mallia, jos halukkaita vaan löytyy. Mutta tilanne muuttuu vaikeammaksi, jos löytyykin vain kolmen lohkon tai vaikka 3,5 lohkon verran tällaisia joukkueita, ja muut haluavat ehdottomasti pelata turnausmuotoisena. Mitäs silloin tehdään? Miten pelataan kevään jatkosarjat? Miten pelataan syksyllä, jos puolet joukkueista ei halua turnausta? Tällöin tulee esiin se moraali, josta Vesalle puhuin mutta varmasti esitin asian huonosti. Vesan mielestä siis kummassakin systeemissä on puolensa ja sehän pitää paikkansa! Olen kuitenkin sitä mieltä, että kiistatilanteessa turnausmuodon kannattajat voittavat. Seuraavassa listassa olen listannut muutamia perusteluita, joista joku voi tietysti olla erikin mieltä!

1. Turnausmuodon vastustajat ovat jo vähän ikääntyneitä 60-80-lukujen pelaajia jotka eivät jaksa pelata turnausta. Kilpaurheilun yleisen sarjan kilpailutoiminnassa päätökset pitää kuitenkin tehdä nuorten pelaajien ehdoilla.
2. Jos on pitkämatkalaisia, heidän toiveensa turnauslohkosta menee tietysti edelle.
3. Turnauksissa ottelut voidaan järjestää laadukkaammin kuin esim. Ruskeasuon yksittäisotteluissa. Pelataan vain kahdella pöydällä, on tuomarit ja laarissa ottelutilanne.
4. Erityisesti nuorten pelaajien kannattaa pelata turnauksia, koska viikolla pelattavat yksittäisottelut vievät tavattomasti aikaa harjoittelulta.
5. Myös muiden kuin pitkämatkalaisten toiveet turnauksesta menevät edelle yksittäisottelu-joukkueiden toiveista. On näet suurempi oikeus vaatia, että sarjapeleihin menee vain neljä viikonloppupäivää 14 arki-illan sijaan kuin vaatia oikeutta pelata 14 päivänä, koska muutakin kilpailutoimintaa riittää.

Viime kädessä asiasta päätetään tietysti äänestämällä, koska niin vahvasti kyseessä ovat mielipidekysymykset, eikä mitään voi ”todistaa”.

Miten pelataan kevään jatkolohkot?

Kaikille kerrottakoon nyt kuitenkin tässä, että keväällä C- ja D-lohkojen ylempi ja alempi loppusarja voidaan pelata yksittäisotteluina ilman, että Star vaatisi turnausta. Tämän olen jo kertonut sarjapäällikkö Veikko Lamminsalolle. Meidän joukkueet tulevat Suomeen kuitenkin mieluummin yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi pe-su pelaamaan kaikki seitsemän otteluaan yhdellä vierailulla. Ellei löydy sellaista viikonloppua, joka kelpaisi kaikille muille joukkueille, sitten pelaajat tulevat toisen kerran pelaamaan muita vastaan. Mutta jokainen vierailu Suomeen maksaa paljon, joten kovin montaa kertaa ei ole mahdollisuutta tulla. Pelaajillamme on myös opiskelunsa ja ehkä työnsäkin. Toivon siis muilta joukkueilta hyvää yhteistyötä tässä asiassa. Me olemme hyvin pragmaattisia! 🙂

Kolmosdivisioonan turnaukset jatkossakin yhtenä viikonloppuna

Kolmosdivisioonan turnaukset pitää ehdottomasti jatkossakin pelata yhden viikonlopun turnauksena. On myönnettävä, että meidänkin ykkösjoukkueen hyökkääjäpelaajat kertoilivat, että paikat – erityisesti mailakäsi – olivat vähän jäykkinä sunnuntaiaamuna, mikä alensi suoritustasoa. Se oli osittain seurausta siitä, että vastentahtoisesti pelasimme kolmella pelaajalla. Joka tapauksessa turnauksessa mitataan myös fyysistä kuntoa ja turnauskestävyyttä. Ne joukkueet ovat tietysti silloin vahvoilla, joilla on niin paljon materiaalia, että voivat tuoda sunnuntaiksi uusia pelaajia. Kuten Kiina-tasoisen laajan materiaalin HIK. Mutta se kuuluu urheiluun!

Ulkomaalaissääntöjen helpotukset toivottavia

Meidän kokoonpanovaikeuksien vuoksi odotan innolla sitä, millaisia muutoksia ulkomaalaissääntöihin tulee hyväksyttäväksi kevään liittokokoukseen. Nykyinen sääntö on todella tiukka rekisteröinnissä, koska pelaajan ilmoittaminen ei riitä vaan on maksettava myös lisenssimaksu. Se on muutenkin kallista, mutta tulee vielä kalliimmaksi, jos pitää maksaa myös muutaman varapelaajankin lisenssimaksut:

Tarkennan tätä kommenttikeskustelun jälkeen. Ongelmana on siis se, että rekisteröinti pitää tehdä jo 31.8. ja lisenssi maksaa. Tämä on suuri ongelma turnauksissa, jotka pelataan vasta paljon myöhemmin. Viime kaudella jopa kolme kuukautta myöhemmin, Paljon ehtii tapahtua sinä aikana ja pelaajat voivat loukkaantua tai tulla muita esteitä.  Tämän kiertäminen rekisteröimällä suuren määrän pelaajia on tietysti mahdollista mutta kallista. Kyllä, kotimaiset seurasiirrot pitää tehdä myös elokuun loppuun mennessä, mutta entäpä jos tätäkin helpotettaisiin  samalla tavalla?

Toinen suuri hankaluus on sääntö, jonka mukaan ulkomaalaisen pelaajan pitää pelata syksyllä vähintään kolmessa ottelussa saadakseen pelata keväällä:

Tämä sääntö kirpaisee nyt Staria, koska kumpikin joukkueemme joutuu keväällä pelaamaan kolmella pelaajalla, vaikka ykkösjoukkueella on rekisteröitynä neljäskin ulkomaalainen pelaaja, joka ei sairauden vuoksi päässyt syksyn turnaukseen. Kakkosjoukkueella olisi kaksikin rekisteröityä pelaajaa, joista toinen jopa joukkueen ylivoimainen ykköspelaaja. Mutta eivät saa pelata keväällä! En usko, että kukaan haluaa tuoda ainakaan 2-6-divisioonissa uusia kovia ulkomaalaisia pelaajia ratkaisuotteluihin, ja että tuota sääntöä tarvittaisiin sen vuoksi. Mutta vaikka joskus näin tapahtuisikin, olisiko se niin vakavaa?

Entäpä jos lähdettäisiin parantamaan tasoa vähentämällä joukkueita?

Jotta sarjapelit olisivat motivoivampia nuorille pelaajille kilpailtaessa muiden lajien kanssa suosiosta, sarjaturnauksiin pitäisi saada enemmän glamouria. Jotta se olisi mahdollista, joukkueiden määrää olisi vähennettävä. Riittäisi ehkä kaksi 2. divisioonan, neljä 3. divisioonan ja kahdeksan 4. divisioonan lohkoa. Näin päästäisiin valitsemaan ne joukkueet, jotka täyttäisivät sarjalisenssin vaatimukset.

Joukkue saisi sarjalisenssin, jos se täyttäisi seuraavat vaatimukset (voisi niitä ehkä keksiä muitakin):

1. Joukkueella on oltava yhtenäinen pelipaita ja pöytätennissortsit tai -hame. Kesämökkisortsit eivät siis kelpaa. Ei päähineitä.

2. Joukkueeseen on nimettävä vähintään neljä pelaajaa ennen sarjaohjelman tekoa. Kolme jos seuralla on alemmalla tasolla pelaavia joukkueita, joiden pelaajia voi käyttää varamiehinä.

3. Joukkueen on maksettava 200 euron sarjalisenssimaksu ennen sarjaohjelman tekoa. Maksu katsotaan menetetyksi silloin, kun joukkue luovuttaa sarjan, tulee turnaukseen kahdella pelaajalla, tulee turnaukseen ilman yhtenäisiä pelipaitoja tai ei osallistu tuomarointiin. Sama lisenssimaksu pitää maksaa uudelleen, jos joukkue haluaa jatkaa sarjoissa. Muuten maksu kelpaa seuraavallakin kaudella.

4. Jokaisesta pelaajasta pitää lähettää videoklippi SPTL:lle ennen sarjaohjelman tekoa, jossa hän syöttää sekä rysty- että kämmensyötön. Pitää näyttää sekä 16 cm:n heitto että 50 cm:n heitto. Vain ne pelaajat saavat oikeuden pelata sarjaa, joiden syöttövideo hyväksytään. Jos pelaaja tämän jälkeen syöttää väärin huomautuksista huolimatta, hän ei voi vedota siihen, ettei osaa. Jos jatkuvista vääristä syötöistä lähetetään video SPTL:lle ja videolta voidaan nähdä väärät syötöt, pelaajan katsotaan menettäneen epärehellisyytensä vuoksi pelioikeutensa ja hän saa jatkaa saa vain 200 euron sakkomaksun maksamalla. Pelaajan kaikki ottelut mitätöidään.

Tämä vain ajattelun herättämiseksi. En ole laatimassa sääntömuutosehdotuksia SPTL:n liittokokoukselle. 😀

Kaikki kierrokset alkavat samaan aikaan

Turnauksessa kaikki kierrokset alettiin samaan aikaan, mutta päivän viimeisen kierroksen ottelun sai aloittaa, jos molemmat joukkueet olivat siihen valmiit. Minun turnaukset eivät todellakaan ole ”pelataan äkkiä matsit pois että päästään kotiin” -tapahtumia. Monille turnauslohkoihin tottumattomille oli outoa istua salisssa, vaikka olisi voinut päästä heti pelaamaankin.

Pääsyy sille, että kierroksen kaikki ottelut alkavat samaan aikaan, on glamourin lisääminen. Salissa on tunnelmaa, kun kaikilla pöydillä tapahtuu. Vaihtoehtona se, että siellä täällä pelataan ja ottelunsa päättävä saa heti käteen seuraavan kierroksen ottelun pöytäkirjan. Näin useimmat joukkueet saavat vähän lepotaukojakin otteluiden välillä. Turnauksen järjestäjä ehtii myös laittamaan otteluiden tulostaulut kuntoon ja syöttämään tuloksia SPTL:n systeemiin, kun on hetki aikaa ilman, että joku tulee kysymään jotain.

Viimeisellä kierroksella voi kuitenkin alasarjoissa hieman tinkiä tästä periaatteesta.

Mutta se glamour se glamour!

Turnauslohkot sosiaalisia

Olen sanonut tämän varmaan aiemminkin, mutta sanon uudelleen. Turnauslohkot ovat hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Paikalla ovat joukkueiden kaikki pelaajat eikä vain tiettyyn yksittäisotteluun tulevat kolme pelaajaa. Turnauksissa tapaa myös kokonaan uusia joukkueita eikä vain niitä samoja 70-luvun joukkueita. Itse olen tutustunut tavattomaan moneen sellaiseen pelaajaan viime vuosien turnauksissa, joihin en olisi muuten tutustunut samalla tavalla. Rusan torstai-illan yksittäisotteluissa ei tällaista juuri tapahdu.

Kuvaaminen haasteellista

Tällä kertaa jouduin koville otteluiden videokuvaamisen kanssa, kun mukana oli omia joukkueita kaksi kappaletta. Sitä varten jouduin vielä perjantaina ennen minibussin hakemista Lohjalta poikkeamaan Postitalon Rajalassa hakemassa minulle tilattua lisäosaa, jolla puhelimen saa kiinnitetyksi videokameran jalustaan. Onneksi jalustoja oli kaksi kappaletta. Yksi videokameralle, yksi puhelimelle. Oli kuitenkin äärimmäisen haasteellista muistaa käydä käynnistämässä ja sammuttamassa kuvaus.  Tai suuntaamassa kamera uudelleen, jos sen oli laittanut kuvaamaan nelinpelipöytää. Ym ym. Niinhän siinä tietysti kävi, että jotakin jäi kuvaamatta. Mutta pääsääntöisesti Starin ottelut ovat videolla, ja laitan aikaa myöten joukkueottelu-kohtaiset videot YouTubeen.