Tässä aika vapaata ajatuksen virtaa. Kyseessä ei ole kilpailuraportti. Ei ole oikein valokuviakaan, mutta laitanpa lähinnä ne, jotka julkaisin Instagramissa kisan aikana. Jotain muutakin.
Vierailin jo neljättä kertaa Euro Mini Champsissa (tai Eurominichamps näppärästi) Ranskan Strasbourgissa. Ennen matkaa ajattelin, että tämä jää viimeiseksi kerraksi. Siltä tuntui myös alussa, kun taas oli valtava määrä uusia pelaajia, kun 2006-ikäluokka oli eläköitynyt näistä ympyröistä ja 2008-ikäluokka tullut tilalle. Vanhempi ikäluokka oli siis 2007. Ei ole ihan helppoa oppia nopeasti, kuka on kuka. Kuka on hyvä, kenellä on hyvä tekniikka tai kenellä mielenkiintoinen tekniikka. Tekniikan hyvyyshän ei ole aina suoraan mielenkiintoista. Kenessä vaikuttaisi olevan potentiaalia pitemmällekin? Aina tuntuu mahdottomalta päästä vauhtiin. Valtava määrä uusia kasvoja! Mutta kun sitten katselemisessa lopulta pääsee vauhtiin, kasvoja ja nimiä alkaa oppia hurjaa kyytiä. Siinä auttaa otteluiden videoiminen. Kun sen tekee, ottelun valintaan ja katsomiseen tulee keskityttyä paremmin, jolloin pelaajatkin jäävät mieleen. Tosin harrastin sitäkin, että katsoin eri ottelua kuin mitä videoin. Silloin katson ottelun vasta, kun laitan sen YouTubeen. Samaa harrastan jemmissä.
Täksi vuodeksi oli siirrytty uuteen halliin. Kaikki pelit olivat samassa hallissa aiempien vuosien kahden hallin sijaan. Se teki katsomisen paljon helpommaksi, koska nuo kaksi hallia olivat aikamoisen kävelymatkan päässä toisistaan ja oli vaikeaa siirtyä niiden välillä. Pöytiä oli käytössä 45 jaettuna kolmeen saliin. Lisäksi lämmittelysalin pöydät. Saipa siinäkin ravata kerrakseen kolmen salin väliä. Onneksi olivat samassa kerroksessa. Valintoja piti kuitenkin tehdä. Kaikkea ei voinut katsoa edes syrjäsilmällä.
Tässä osallistujia rentoutumassa hallin edustalla pelien välillä:
Kilpailua piristi kovasti Japanin ja USA:n joukkueet. Kuitenkin vain 2008-tyttöjen mestaruus meni Euroopan ulkopuolelle.
Tässä USA:n joukkue:
Kyseessähän eivät ole EM-kilpailut. Siksi ainakin vuodesta 2008 alkaen mukaan on kutsuttu joukkueita ainakin Kiinasta, Japanista ja USA:sta. Ulkopuoliset kirittäjät ovat kyllä hyödyllisiä ja tuovat lisää mielenkiintoa tapahtumaan.
Venäjän deffu (tietysti) Anna Pyaterikova oli kookkain 2007-tyttö siinä missä hänen vastustajansa Luxemburgin Enisa Sadikovic oli enempi normaalia kaliiberia:
Iät ja ajat olen unelmoinut siitä, että Suomessa olisi valmentajakuntaa, joka lähtisi opintomatkalle junioreiden EM-kilpailuihin. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Oikeastaan kannattaisikin alkaa juuri tästä Euro Mini Champsista, koska siellä saa ymmärryksen, missä mennään 10-12-vuotiaiden valmennuksessa. Siellä näkee pelaajia laajalla rintamalla, huipuista ”tavallisiin” pelaajiin. Ne ”tavallisetkin” pelaajat ovat niin hyviä, että yhdenkin ottelun voittaminen on todella vaikeaa 100 pelaajan sarjassa, vaikka paikalla eivät olekaan kaikki Euroopan huiput. Kaikki maathan eivät lähetä paikalle maajoukkueitaan tai tarkemmin sanottuna ikäluokkansa parhaita. Sen sijaan mukana on myös seurajoukkueita. Lisäksi Ranskalla on paljon provinssien joukkueita, mutta tasoa riittää! Ranskallahan oli 2008-pojissa kuusi pelaajaa kahdeksan parhaan joukossa.
Suomi ei tällä kertaa osallistunut, koska riittävän hyviä 2007-2008-pelaajia ei vaan ole. Merkittävistä pöytätennisvaltioista vain nämä puuttuivat Suomen lisäksi:
Bosnia ja Hertsegovina
Kroatia
Montenegro
Norja
Puola
Serbia
Turkki
Norjakin puuttui varmaan siksi, että siellä rajoitetaan alle 13-vuotiaiden osallistumista ulkomaisiin kilpailuihin tai jopa maan sisäisiin matkakilpailuihin.
Toivottavasti Suomen juniorityö nousee joskus sille tasolle, että joka vuosi syntyisi Euro Mini Champs -kelpoisia pelaajia. Se tarkoittaa pelaajia, joilla on mahdollisuus edes haastaa häntäpään pelaajia ja ehkä napsia joitakin voittojakin. Taistelu korkeammista sijoituksista on vaikeampaa. Se vaatii poikkeusyksilöitä ja kovan tason harjoittelua. Mutta vain osallistumalla tieto leviää. Muut Euroopan maat tuottavat joka vuosi tämän tason pelaajia. Eivät välttämättä voita montaakaan ottelua jos ensimmäistäkään, mutta kuuluvat joukkoon.
Niin, siitä suomalaisvalmentajien kuvitteellisesta vierailusta kisoja seuraamaan. Tarkoitan ryhmää, jota laji kiinnostaa laajemmankin kuin pelkän oman lapsen tai valmennettavan kautta. Eli se ei opeta paljoakaan, että katsoo vain sen oman pelaajan pelit ja lähtee sitten shoppailemaan tai oluelle. Tämä kuvitteellinen vierailu tuli jälleen mieleen seuraamalla paikalla olleiden valmentajien jatkuvaa intomielistä keskustelua toistensa kanssa pöytätenniksestä ja käydyistä otteluista. Monesti myös pelaajat osallistuivat keskusteluihin sivistyneellä tavalla. Pelaajia kiinnostaa oma peli ja siihen liittyvä pohdiskelu! Samoin pelaajien vanhemmat katsovat joukolla kaikkien maansa pelaajien pelejä ja juttelevat niistä innokkaasti! Siitä en tiedä, paljonko joukossa on pöytätennisperheitä.
Se on havaittavissa, että monissa maissa pöytätennisvalmennusta ei ole päivitetty nykyaikaan. Onkin niin, että isoon saliin vilkaisemalla voi nopsaan poimia maita, joissa tuntuu olevan iäkkäitä valmentajia, jotka eivät elä aivan nykyajassa. Tämän havaitsee usein pelaajien syötöistä. Ei ole nimittäin hyvä merkki, jos pelaajien ainoat – siis ainoat – syötöt ovat kämmeneltä kyykkykirvessyöttö ja rystyltä se klassinen sivarisyöttö.
Euro Mini Champs alkoi vuonna 2005. Kun katsoo kisojen aiempien vuosien tuloksia, huomaa, että mukana on ollut valtava määrä nykyisiä huippupelaajia. Esimerkiksi vuonna 2005 Simon Gauzy voitti 1994-pojat ja vuonna 2007 Bernadette Szocs 1995-tytöt. Varmaan löytyy sellaisiakin huippupelaajia, jotka eivät ole kisoihin osallistuneet. Mutta onko sellaisia huippupelaajia, jotka eivät ole olleet Euro Mini Champs -iässä varsin kovia?
Euro Mini Champs -tason saavuttaminen ei vaadi hirmuisia harjoittelumääriä luokkaa 30 tuntia viikossa 4-vuotiaasta alkaen. Mutta paljon pitää kuitenkin harjoitella varsin aikaisin ja harjoittelun pitää tapahtua pöytätenniksen nykytekniikan tuntevan ammattilaisvalmentajan ohjauksessa. Ei siis riitä ammattivalmentaja, joka opettaa 70-90-lukujen tekniikkaa 70-luvun harjoittelukuvioilla. Pallolaatikkoa pitää olla paljon, fysiikkaa pitää treenata, oikeaoppinen jalkatyö oppia, kansainvälisille leireille on hyvä osallistua ja terää tekee pitkät harjoitteluleirit Kiinassa (en tiedä kuinka paljon tämä on käytössä). Mutta pitää olla melko peluri jo 9-10-vuotiaana. Eikä pelkästään melko peluri (korkeahko rating) vaan melko peluri hyvällä tekniikalla.
Strasbourg on hieno paikka viettää mukava pöytätennisviikonloppu. Lämpöä riittää. On turvallista kävellä kaikkina vuorokaudenaikoina missä tahansa. Edullisia majapaikkoja riittää. Suosittelen! Mutta mielenkiintoa pöytätennikseen pitää siis olla! Muuten jyvälle ei pääse ollenkaan. Itselläni on aina seurannassa kymmeniä pelaajia.
Alla kilpailujen jälkeinen juhlaillalliseni. Kyllä maittoi!
