M-1000-luokan neljä parasta vasemmalla ja 12-vuotiaiden tyttöjen neljä parasta oikealla. 

Valitettavasti raportin tuottaminen on viivästynyt ja kestää edelleen hyvän aikaa. Esimerkiksi 3F-turnauksen järjestäminen vei valtavasti aikaa kaikkinensa.

Uusi ajankohta

STARXMAS siirrettiin Silja-Maljan tieltä uuteen ajankohtaan eli joulukuun alkuun. Se tuntui ensin pahalta mutta sitten hyvältä. Pitkästä aikaan pääsee Joulun viettoon levänneenä ja pirteänä eikä kilpailun rasituksista toipuvana.  Pääsenpä käymään Narvan jouluturnauksessakin ensimmäisen kerran moneen vuoteen

Sillä ei ollut merkitystä kisojen kannalta, että samaan aikaan järjestettiin kolmen ylimmän sarjatason sarjaviikonloppu. Starin kisojen pääkohderyhmähän ovat 700-1600-pelaajat vaikka kaikki ovat toki tervetulleita.

Samankokoiset kilpailut starttimäärältään  kuin vuosi sitten

Startteja oli 362 eli kokonaista yksi enemmän kuin vuonna 2017. Pelaajia oli kuitenkin silloin peräti 155 mutta nyt vain 120. Tämäkin kuvaa seuraavassa mainittua ongelmaa eli liian monella liian monta kilpailuluokkaa.

Virosta oli tulossa iso joukkue

Stiga Maljan yhteydessä Kätlin Latt kertoi, että Tallinnan Kalev on tulossa STARXMASiin isolla joukolla. Vaikka se tuntui tosi mukavalta sinänsä, se myös pelotti, koska järjestänhän kisat yksin ja myös pelkästään suomalaisia osanottajia on yleensä paljon. Ilmoittautumisajan päättyessä tulikin 29 pelaajan lista. Kätliniä lukuun ottamatta muut halusivat pelata mahdollisimman monessa luokassa.  Kilpailun jälkeen luin somesta, että kyseessä oli Kätlinin järjestämä yhteismatka jouluturnaukseen ja pelaajia oli Pärnusta ja Tartosta Tallinnan lisäksi. Todella hieno juttu ja saimme vieraaksemme erinomaisen pelaajaryhmän!

Tämä oli ensimmäinen kerta koskaan, kun Starin kisoihin tuli näin iso virolaisryhmä.  Aivan uusi kokemus minulle! Edellinen ennätys oli 12 virolaista 19.3.1994-kilpailuissa. Joskus 70-luvun lopulla kävi tosin sitä suurempi ruotsalaisryhmä.  Niin, vuonna 1994 joukkueessa oli mukana Andres Somer juniorina. Nyt hän oli mukana Pärnun pelaajavalmentajana.

Aikapula etukäteissuunnittelussa

Valitettavasti minulla ei ollut kilpailukutsua laatiessani mitään mahdollisuuksia käyttää aikaa sen pohtimiseen, mitä muutoksia kutsuun olisi ehkä pitänyt tehdä virolaisjoukkueen vuoksi. Hyvä kun sain päivämäärät vaihdetuksi vanhaan kutsuun. Sen sentään tein ennen aikataulun viimeistelyä, että poistin virolaisryhmän 1200-pelaajilta 1600-luokan, koska ne alkoivat samaan aikaan. Muiden päällekkäisyyksien miettimiseen ei sitten ollutkaan ollenkaan aikaa valitettavasti ja siitä seurasi hankaluuksia kyllä.

Jos sama joukkue on tulossa ensi vuonnakin STARXMAS:iin, voisi ehkä laittaa lauantaille vain luokat 800,1200, 1600, 2000, M12 ja N12. Sunnuntaille sitten Juniori-rating (joka on hyvä luokka!), 700, 1100, 1500, 1900, MK. Näin olisi ehkä mahdollista antaa aikataulu jo kilpailukutsussa ja samalla luokille voisi laittaa maksimi osallistujamäärän. Pitääpä harkita! Mutta vain jos tämä ryhmä siis tulee uudelleen. Mutta entäpä jos eivät sitten tulekaan? Ei ole siis niin helppo asia. Tiheä luokkajako on vaan niin mukava, että siitä haluaa pitää kiinni, jos suinkin mahdollista. Se olisi toiminut hyvin nytkin, jos mukana olisivat olleet vain 98 suomalaista osallistujaa.

Periaatteeni on kaikessa se, että teen yhden virheen vain kerran elämässäni. Tai tähän ainakin pyrin. Tässä tapauksessa virheeni oli siis sallia suuren virolaisryhmän pelaajien pelaavan kolmessa luokassa päivässä, mikä teki kisoista liian suuren. Laadin myös sellaisen aikataulun, jonka seurauksena oli se, että liian monet pelasivat kahdessa luokassa samaan aikaan. No, ei se vaan ollut vältettävissä tuon edellisen virheen jälkeen. Mutta valitettavasti minulla meni tuolloin kauheasti aikaa johonkin sellaiseen, mikä on pöytätennistä tärkeämpää. Ei vaan pystynyt käyttämään aikaa asiaan. Hyvä kun sain valtavalla ponnistuksella kisat järjestetyksi.

Sunnuntai-iltana aikataulu plörinäksi

Sunnuntaina aikataulu meni plörinäksi, kun sain kuulla lyhyellä varoitusajalla, että virolaisryhmän pitää poistua puoli kuudelta. Siksi viimeinen tunti ennen sitä kului virolaisten peluuttamiseen mahdollisimman pitkälle, että saivat mahdollisuuden saada palkinto. Sen jälkeen piti jakaa ziljoonan luokan palkinnot pikapikaa. Sitten piti laskea ziljoonan poolin paremmuusjärjestykset tilanteessa, jossa poolissa oli yksi tai kaksi virolaista antanut wo:n pelattuaan yksi tai kaksi ottelua. Joskus wo:t annettiin virolaisten keskinäisestä pelistä. Piti soveltaa nopeasti sääntöä ”voitosta kaksi pistettä, pelaamalla hävitystä pelistä yksi piste ja wo:sta nolla pistettä”. Samaan aikaan kun sitä laski, joku kävi kertomassa kerran viidessä sekunnissa, että salissa on vapaita pöytiä tai kysymässä, milloin tulee hänen  pelinsä tai kertomassa, että hän on odotellut jo 47 tuntia otteluaan jne.  Kuten olen aina sanonut, olisi hienoa, jos vieressä istuisi seurustelu-upseeri, joka juttelisi asiakkaiden kanssa niitä näitä ja kivaa smalltalkia ja itse saisi keskittyä varsinaiseen työhön 🙂 . Mutta toki moni oli ihan asiallisella asialla. Mutta eipä vaan ole sitä seurustelu-upseeria,  joten näillä mennään, kuten hyvin harvoin käytetty sanonta kuuluu.

Olihan siinä Toholammin reissukin juuri ennen

Sekin hankaloitti kisan järjestämisen ja virolaisjoukkueen peluuttamisen suunnittelemista, että olin edellisen viikonlopun erittäin raskaalla mutta hyvin hauskalla Toholammin reissulla 4. divisioonan turnauksen merkeissä. Ilmoittautumisaika päättyi sunnuntai-iltana, kun matkattiin junalla takaisin. Seuraavat kaksi päivää menivät unensekaisessa toipumisessa, vaikka aikataulut piti ainakin vääntää nopeasti kasaan.

Ei enää suklaapalkintoja toistaiseksi.

Moni on varmaan kaivannut suklaapalkintoja Starin kisoissa. Niistä jouduin luopumaan jo viime vuonna ihan siitä syystä, että niiden hankkiminen ylitti täysin käytettävissä olevat resurssit. On valtavan raskasta kaiken muun ohessa juosta ruuhkaisissa ostoskeskuksissa hakemassa 72 eri palkintoa samalla kun pitää mielessä jako ykkös-, kakkos- ja kolmospalkintoihin. Pitää myös pitää edes jotenkin kirjaa palkintojen yhteisarvosta. Täytyy pakata kaikki tsiljoonaan muovikassiin ja ahtaa ne useampaan ostoskärryyn. Pitää raahata kärryt autolle, joka on jossakin neliökilometrin kokoisen parkkialueen keskellä unohtuneessa paikassa. Pitää hakea seuraavat kärryt kaupasta ja tehdä sama työ. Pitää palauttaa kärryt jonnekin. Pitää jakaa palkinnot eri luokkiin ja merkitä vastaava palkintokassi luokan nimellä. Pitää kuljettaa palkinnot Ruskeasuolle eli ziljoona muovikassia autosta sinne ylös. Ennen kisan alkua pitää järjestää palkinnot luokittain. Ja ne suklaat pitää jakaakin. Tämän lisäksi tietysti pokaaleista koituva työ!

Vastapainona on sitten se, ettei kisoista jää paljoakaan käteen vaivan palkaksi. Palkintojen saajat ovat toki iloisia, mutta itse on tehnyt aivan liian paljon jopa oman terveyden riskeeraamisen uhalla. Siksi toistaiseksi vain pokaalit.

Kisojen mainostaminen

Kisoja oli pakko mainostaa melkein loppuun asti, koska paikalle oli kerta kaikkiaan saatava niin paljon suomalaisiakin pelaajia, että virolaiset eivät joutuisi liikaa pelaamaan toisiaan vastaan. Vähempikin suomalaisten määrä olisi toki lopulta riittänyt.

Seuraavassa taulukossa on annettu team-Kalevin ja muiden pelaajien starttimäärät (joitakin poisjääntejä ei ole huomioitu) sekä yhteismäärätt:

Team-Kalevin osuus oli paljon suurempi kuin heidän pelaajiensa osuus. Taulukossa siis näkyy ”kolme luokkaa per päivä” -virheen merkitys.

Luvuista näkyy myös, että ilman team-Kalevia kilpailut olisivat olleet ihan asiallisen kokoiset, joten kovin myöhään ei olisi mennyt. Nythän erityisesti sunnuntaista tuli tavallista paljon suurempi ja sunnuntaina on aina ikävämpi pelata myöhään, kun on arki odottamassa.

Virolaisjoukkue kertoi mielenkiintoisia asioita

Joka huomasi seurata virolaisjoukkueen pelaajien pelejä, saattoi huomata, että kaikki olivat ohjattujen harjoitusten tuotteita tasosta riippumatta – jos nyt unohdetaan pari matalan rankingin aikuista miestä, jotka olivat samaa sarjaa tyypillisen suomalaisen alasarjan aikuispelaajan kanssa. Mutta ne muut ovat harjoitelleet alusta alkaen paljon ja osaavan valmentajan ohjauksessa. Valmentajien osaaminen tuli näkyville esim. pallovarmuudessa. Oli siis aika turha yrittää pelata virolaisia ulos yrittämällä varmaa peliä ilman riskejä. Eivät tahtoneet tehdä yhtään ns. turhaa virhettä esim. alakierrepallottelussa tai rysty rystyä vastaan – pelissä. Nyt puhun tietysti niistä otteluista, joissa pelaajien rating oli edes suurin piirtein samalla hehtaarilla.  Monet pelaajathan olivat pelanneet vasta varsin vähän aikaa ja yksi pikkutyttö (joukkueen kuopus) tuli kokemusta hankkimaan vaikka on kait aloittanut vasta kesän jälkeen.

Virolaisilla on pelitasosta riippumatta myös voimakas tai jopa tulinen kämmen- ja rystylyönti. Ovat siten aina valmiina rankaisemaan. Lyönnit osataan myös sijoittaa hyvin.

Kaikki pohjautuu vanhaan traditioon, joka siirtyy aina uusille pelaaja- ja valmentajasukupolville. Pöytätennishän oli tuhansien virolaisten harrastama laji jo 30-luvulla ja maa oli aivan toisella tasolla kuin Suomi silloin.  Uusia osaavia valmentajia olisi siinä mielessä helppo löytää, että melkein kaikki pelaajat ovat olleet mukana monivuotisessa ja ahkerassa ohjatussa harjoittelussa. Eli melkein jokainen tietää, mitä harjoittelu on ja miten tekniikkaa opetetaan (koska heille itselleen on opetettu). On ihan toinen asia aloittaa valmentaminen tällaiselta pohjalta kuin vaikkapa siltä pohjalta, että on itse oppinut pelaamisen pelaamalla eriä kavereiden kanssa. Kaikki pohjat ovat mahdollisia, mutta joiltakin pohjilta on helpompi aloittaa valmentaminen kuin toisilta. Tämä näkyy siinäkin kulttuurissa, miten virolaisjuniorit antavat toisilleen todellisia erätaukoneuvoja ja erityisesti oman seuran pienempiä pelaajia autetaan.

On silti äärimmäisen hankala tuottaa kansainvälisiä aikuispelaajia, koska rahaa on vähän eikä pelaamisella elä Virossakaan. Mutta pohjarakenteet ovat vahvat ja ne mahdollistaisivat suuremmankin kansainvälisen aikuismenestyksen. Niitä pohjarakenteita näkyy esim. Lasten GP:ssä, joissa voi pelata 150 taitavaa lasta neljässä eri ikäkategoriassa, tytöt ja pojat erikseen.

Juu, tiedetään tiedetään. Ruotsi ja Kiina ovat kuulemma kovia pingismaita. Mutta nyt puhunkin siitä, mitä voi saada aikaiseksi pienilläkin taloudellisilla resursseilla, jos lajikulttuuri on kunnossa.

Otteluiden käynnistäminen kestää

Kilpailuvideoiltani näin, kuinka pooleissa hidastellaan pelien käynnistämisen kanssa. Esim. yhdessä 1800-poolissa toinen pelaaja oli valmis aloittamaan, mutta toinen halusi vain jatkaa lämmittelyä. Ja lämmittelyä kesti 4,5 minuuttia. Ottelu ei edes ollut hänen ensimmäisensä siinä poolissa. Seuraavassa ottelussa kesti yli 1,5 minuuttia ennen kuin vastustaja saapui laariiin vaikka istui ihan vieressä.  Sen jälkeen vielä lämmittelyä 3,5 minuuttia. Eli kesti yli viisi minuuttia saada seuraava peli käyntiin. Ei ole ihme, että poolit kestävät joskus tavattoman kauan vaikka ei edes olisi 3-2-pelejä.  Se 4,5 minuutin lämmittelijä lämmitteli kolmannessa pelissään 3:40 eli yhteensä hän lämmitteli kolmessa ottelussaan ainakin 13 minuuttia.

Kilpailumaksujen maksaminen

Kuten varmaan ennenkin olen maininnut, nykyään on kiva järjestää kilpailuja siksikin, että pelaajat maksavat hienosti kilpailumaksunsa. Tällä hetkellä vain yksi pelaaja on maksamatta ja hänkin maksaa varmaan piakkoin. Aletaan olla siinä pisteessä, että Suomessakin voitaisiin siirtyä systeemiin, jossa kilpailumaksut maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä. Arvontaan otettaisiin sitten mukaan vain ne, jotka ovat maksunsa maksaneet.

KILPAILUVIDEOT

Valitettavasti teknisten vaikeuksien vuoksi taltioinnit eivät kata kilpailupäiviä kokonaan. Välillä kun piti tyhjentää kameran muisti tietokoneen levylle ja siihen menee paljon aikaa.  Seuraavalla kerralla valitsen pienemmän kuin ”paras mahdollinen”- eli HD-kuvanlaadun, jolloin kameran muistiin mahtuu kerralla koko päivä. Tai sitten kamera unohtui laittaa päälle. Aina ei ehtinyt käydä suuntaamassa kameraa mielenkiintoisille pöydille.

Videoiden melko kattava sisällysluettelo on annettu videoiden YouTube-kuvauksissa. En kopioi niitä luetteloita tänne.

Lauantai – osa 1

Lauantai – osa 2

Sunnuntai

 

LAUANTAIN LUOKAT

M12

Oliver Loomets voitti Pojat-12-luokan ja vei ykköspalkinnon Viroon.

N12

M-800

Anton Strand otti ykköspalkinnon Suomeen! 🙂

Vasemmalta oikealle:

Tevin Alliksoo (Kalev?, Viro) oli toinen, Anastassia Liukonen (Kalev?, Viro) ja Lucas Salo (Maraton) olivat kolmansia ja Anton Strand (GraPi) oli luokkavoittaja.

Tevin Alliksoon uusi rating Suomessa on nyt 900.

M-1000

Oliver Loomets otti toisen ykköspalkintonsa voittamalla M-1000-luokan voitettuaan aiemmin M12-luokan. Hänen uusi ratinginsa Suomessa on nyt 1000 (oli 900).

Otto Kongon uusi rating on 1100 (oli 1000).

M-1200

Karolin Figol oli myös kisojen kaksoisvoittajia. Hän voitti M-1200-luokan N12-luokan lisäksi.

Aaro Mäkelä pani Karolinin tosi lujille 16 parhaan joukossa häviten vasta viidennessä 8-11.

Vasemmalta oikealle:

Luokkavoittaja Karolin Figol (Pärnu-Jaagupi, Viro), kolmanneksi sijoittuneet Tristan Pugi (Kalev, Viro) ja Matteo Hella (TIP-70), toiseksi sijoittunut Tõnu Kuus (Kalev, Viro).

M-1400

Artem Troitskiy (MPS) voitti Timo Akkasen (Stara) 3-0 finaalissa. Troitskiy oikealla. Pauliina Niskanen (HäKi) oli kolmas. Tristan Pugi (Kalev, Viro) oli myös kolmas, mutta hänestä ei ole palkintokuvaa. Jännittävin ottelu jatkokaaviossa oli Tristan Pugin ja Yang Yixinin (PT Espoo) välinen 16 parhaan joukossa. Pugi voitti 3-2, mutta kannattaa katsoa eräpisteet: 6-11, 13-11, 16-14, 11-13, 12-10. Yang Yixin johti viidettä erää varsin selvästi, mutta Pugi oli aktiivisempi ja se tuotti hänelle palkinnon.

M-1800

Tämä luokka pelattiin semifinaaleista alkaen loppuun sunnuntaina.  Luokka meni vahvasti virolaistahtiin. Andres Somer voitti finaalissa Sofia Geroiskajan hieman ennen kuin joukkueen piti lähteä laivalle. Huom: Geroiskaja ei ole kuvassa!

Kuvassa vasemmalta lukien:

Kolmanneksi sijoittunut Vassili Jakovlev (Kalev, Viro), luokkavoittaja Andres Somer (Pärnu-Jaagupi, Viro) ja Sofia Geroiskajan (Kalev, Viro mutta Suomessa Star 🙂 ) toisen palkinnon hakenut Lisanna Höbemägi. Toinen kolmonen Randar Rebane (PTS-60) ei tullut sunnuntaina paikalle eikä ole siten palkintokuvassa.

Käytetäänpä MK-luokan kuvaa toiseksi tulleesta Sofia Geroiskajasta:

M-2100

Myös tämän luokan viimeiset pelit pelattiin sunnuntaina.

Luokkavoiton nappasi Janno Järve, mutta finaali Andres Someria vastaan oli tiukka: viides 13-11.

Kuvassa vasemmalta kakkonen Andres Somer (Pärnu-Jaagupi, Viro) ja voittaja Janno Järve (TÜ ASK, Viro),

Andrei Räisänen (MBF) otti kolmannen sijan. Toisesta kolmannesta Alexander Yushkovskiysta ei ole palkintokuvaa.

SUNNUNTAIN LUOKAT

Juniori-rating 1

Tässä ylimmässä ryhmässä oli kahdeksan pelaajaa, joiden ratingit olivat välillä 1459-1800.

Juniori-rating 2

Alunperin tässä ryhmässä oli kahdeksan pelaajaa, mutta valitettavasti Karolin Figol ei pystynyt pelaamaan yhtään ottelua, koska virolaisryhmällä oli kiire satamaan. Tämän ryhmän ratingit vaihtelivat välillä 1150-1350.

Juniori-rating 3

Juniori-rating-luokassa saatiin sopivasti kolme kahdeksan pelaajan ryhmää. Kolmosryhmässä pelaajien pisteet olivat 695-1110. Pooleissa tapahtui yllätys, kun Nuno Marttinen voitti poolinsa kärkiottelussa Joni Kauppisen, joka oli kolmosryhmän ykkössijoitettu. Toisessa poolissa Eemil Kivelä nousi eräsuhteiden avulla pooliykköseksi kolmossijoitetun paikaltaan.

Jatko-cupissa Joni Kauppinen piti sitten pintansa ja nappasi ykköstilan 3-0-voitolla Nuno Marttisesta finaalissa. Semifinaalssa hän oli kuitenkin lujilla ja oli jo 0-2 häviöllä erissä Eemil Kivelää vastaan ja kolme seuraavaakin vain 12-10, 11-9, 11-9 Jonille.

Kuvassa vasemmalta ykkönen Joni Kauppinen (OPT-86), kolmanneksi sijoittuneet Eemil Kivelä (TuPy) ja Aaro Mäkelä (PT Espoo) sekä toiseksi sijoittunut Nuno Marttinen (Maraton).

M-700

M-900

Turun uuden polven juniori Eemil Kivelä nousi luokkavoittajaksi, Hienoa Turku!

Toinen kolmonen eli semifinaalinsa luovuttamaan joutunut Tevin Alliksoo (Kalev?, Viro):

M-1100

Elim Engberg voitti sunnuntaipäivän päätteeksi pelatussa M-1100-luokan finaalissa Simonas Kaskeleviciuksen 3-0, mutta Kaskeleviciuksella oli sekä ensimmäisessä että kolmannessa erässä mahdollisuutensa (14-12 ja 15-13).

Kuvassa voittaja Elim Engberg (MBF) oikealla ja kakkonen Simonas Kaskelevicius (PT Espoo) vasemmalla.

Säde Leppänen (PT 75) sijoittui kolmanneksi häviten Elim Engbergille semifinaalin 0-3 (puhelimellani ei saa tämän parempia kuvia, sorry):

Chen Fangda (PT 75) otti toisen kolmannen palkinnon. Hänb hävisi semifinaalin Simonas Kaskeleviciukselle 0-3.

 

Samuel Westerlund (MBF) sijoittui myös kolmanneksi:

M-1500

Kilpailuiden toiseksi viimeinen ottelu oli M-1500-luokan finaali, jossa Lena Sellberg voitti upeat kisat pelanneen Yang Yixinin 3-0.  Kummatkin olivat olleet semifinaaleissa lujilla. Yang Yixin voitti Turo Penttilän viidennessä 13-11 ja Sellberg Aleksei Pullisen 3-2.

Voittaja Lena Sellberg (ToTe) oikealla ja kakkoseksi tullut Yang Yixin (PT Espoo) vasemmalla:

Aleksei Pullinen (LPTS) otti kolmannen palkintonsa jo aiemmin:

Myös Turo Penttilä (HIK-Pingis) otti kolmannen  palkintonsa ennen finaalin päättymistä:

MK

Kätlin Latt voitti miesten kaksinpelin lyömällä Sofia Geroiskajan 3-1  finaalissa. Tämä luokka kärsi varmaan siitä, että samaan aikaan pelattiin kolmen korkeimman sarjatason turnauksia. Ei se muuten mutta olisi toivonut virolaisille vieraille enemmän kovia vastustajia!