Iltasanomissa on tällä viikolla käsitelty urheiluvalmennusta ja -johtamista tavalla, joka pitäisi herättää ajatuksia myös Pingisliitossa. Iltasanomat kirjoittaa (15.11.)

”Urheilun yksi isoimmista ongelmista on lähes täydellinen kyvyttömyys keskustella avoimesti lajin sisäisistä ongelmista. Ja kun ei osata edes keskustella kipupisteistä, ei niitä taatusti osata korjatakaan.
Ja siksi, kun ongelmat aina joskus tulevat esiin, urheilu näyttäytyy hämäräperäisenä mörkönä, joka salailee jotakin. Se heittää aina epäilyksen varjon lajin ylle. Yrittäessään vaikenemalla suojella lajia päättäjät aiheuttavat suurempaa harmia.
Urheilu ei kehity ja kasva, jos se ei opi kohtaamaan ongelmiaan muuten kuin piilottamalla ne.”

Tulee mieleen 1,5 vuoden takainen sopupeli 1-divisioonassa. Sarjavaliokunta ja liittohallitus eivät ”tunnistaneet” selkeätä sopupeliä, eivät korjanneet virhettä kun siihen vielä olisi voitu puuttua, vääristivät faktoja ja syyllistivät ”uhria” selvityksessään urheilun oikeusturvalautakunnalle, ulosmittasivat suuruudeltaan mitättömän sakon rankaisutoimenpiteenä ja piilottivat jälkihoidossa asiaa. Sarjavaliokunta ei ohjeistanut seuroja asiasta millään tavalla, tapahtuman käsittelyä ei kuvailtu hallituksen pöytäkirjoissa, eikä äsken julkaistussa 80-vuotishistoriikissa ole ainutlaatuisesta asiasta mitään mainintaa. Yksikään päätöksistä vastaava liittohallituksen jäsen ei ymmärtänyt esittää anteeksipyyntöään kärsineelle osapuolelle vääristä menettelytavoistaan jne.

Klassinen tapaus ”johtamisen sietämättömästä keveydestä”, josta kenties pitäisi oppia jotain?

Hyvää juhlavuoden jatkoa!