Huom: Nostin tämän jutun ylös, koska tuloksia kaapimalla sain pääkaupunkiseudun juniorimäärään vielä lisäystä. PT Espoon kisoissa oli näet Pingiskoululuokka, jonka tulokset olivat erillisenä tiedostona. Sen unohdin. Luokassa oli mukana kolme pääkaupunkiseudun junioria. Niinpä pääkaupunkiseudun junioreita oli mukana 34 eikä 31 syksyn kolmessa ensimmäisessä pääkaupunkiseudun kilpailussa. Tämä korjaus oli tärkeä, koska näin lopulta pääkaupunkiseudun kolme kilpailua voittivat YPTS:n yhden päivän kilpailut, jos verrataan pääkaupunkiseudun juniorien yhteismäärää YPTS:n kisojen junioreiden määrään. Lukemat siis 34-32 pääkaupunkiseudun hyväksi! 😀
Pääkaupunkiseutu – YPTS 34-32
PALJON ONNEA PÄÄKAUPUNKISEUTU!
Varsinaisen pääkaupunkiseudun kunnissa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) on yhteensä noin 1,15 miljoonaa asukasta. Kun mukaan otetaan näissä kiinni olevat naapurikunnat, päästään jo 1,36 miljoonaan ihmiseen. Käytän sanaa pääkaupunkiseutu niin, että siinä ovat mukana nämä ympäröivät kunnatkin. Siis 1,36 miljoonan ihmistä eli melkein 25 % Suomen koko väestöstä.
Luulisi siten, että tämä alue pystyisi tuottamaan edes muutaman juniorikilpapelaajan vuosittain. Puhun siis kilpapelaajista enkä niistä junioreista, jotka pelaavat vain omassa salissa eivätkä osallistu kilpailuihin. Siinä on kyseessä kerhopingis, joka on sinällään hienoa, mutta ei ole osa kilpaurheilua.
Tutkin junioreita, jotka osallistuivat kolmeen ensimmäiseen Helsingissä järjestettyyn kilpailuun tällä kaudella eli Syksyn startti, Stiga Malja ja PT Espoon syyskisat. Näihin kilpailuihin osallistui yhteensä 34 eri junioria pääkaupunkiseudulta, tyttöä tai poikaa. Seuraavassa taulukossa on tutkittu sitä, minkä kauden aikana juniorit osallistuivat ensimmäisen kerran kilpailuihin (PT Espoon pingiskoululuokan osallistujat puuttuvat). Tämä on päätelty siitä, milloin juniorin nimi ilmestyi ensimmäisen kerran ratinglistalle. Todennäköisesti moni juniori aloitti pelaamisen seurassa jo edeltävällä kaudella, mutta unohdetaan se tässä, koska asiaa ei voi tarkistaa mistään.
Viiden vuoden aikana 2009-2014 pääkaupunkiseutu pystyi tuottamaan siis vain SEITSEMÄN sellaista junioria, jotka ottivat osaa mainittuihin kolmeen kilpailuun. Se tarkoittaa siis sitä, että tuolloin lajin aloittaneista 8-12-vuotiaista junioreista on enää seitsemän jäljellä. Kausi 2012/2013 oli todellinen pohjanoteeraus.
Kausina 2014-2018 on sentään saatu uusia junioreita 25 kappaletta. Onhan se turkasen pieni määrä, kun pelaajat jakaantuvat vielä tyttöihin ja poikiin ja eri ikäluokkiin.
Jotain pitäisi kyllä tehdä, että pääkaupunkiseutu tuottaisi edes 20 uutta kilpailevaa junioria vuodessa. Nykyinen mitätön määrä tekee kilpailut tylsiksi, kun jokaisessa kilpailussa on mukana samat muutamat juniorit. Asia pomppaa minun silmiini todella selvästi, kun teen videoita ”oman tiimini” pelaajien otteluista. Heillä tuntuu olevan vastassa samat 10 junioria nyt kuin vuosi aiemminkin. Ellei Helsingin kilpailuihin tulisi junioreita esimerkiksi Seinäjoelta, Oulusta, Hangosta, Lappeenrannasta ja Porvoosta, tilanne olisi melkein yhtä paha kuin 90-luvun kuolonkouristuksen vuosina. Tai joskus vuosina 2009-2014, jolloin junioriluokissa oli aina samat viisi pelaajaa (Tatu Pitkänen, Rolands janssons jne) – kunakin kautena aina vain vuotta vanhempina.
Tilanteen paranemiseen tarvitaan seuraavanlaisia asioita (voi niitä muitakin olla):
Joka tapauksessa se on varmaa, että JOTAKIN pitää tehdä!
Ai niin, tyttöjä saadaan mukaan vain jos heitä saadaan samoihin harjoituksiin useampia samalla kertaa. Tytöt treenaavat kyllä mielellään poikienkin kanssa, mutta ilman muiden tyttöjen antamaa seuraa kato on aivan hirveä.
Nuo kaikki ongelmat korjautuvat kun seura palkkaa töihin ammattivalmentajan. Tähän rahoitus pitää tulla enimmäkseen valmennettavien vanhemmilta. Homma pitää vain uskaltaa aloittaa. Me Oulussa ei ole vielä uskallettu, mutta tähtäimessä se pitkässä juoksussa on.
Toki voi tehdä kuten me Oulussa tehdään eli 4-5 valmentajaa tekee hommaa oman työn ohella vapaa-ajalla pientä kulukorvausta vastaan.
Noin se on kuin Teemu sanoo. Pelkkä valmentajan palkkaaminen ei muuten riitä. Pitää nimittäin palkata valmentaja joka myös osaa valmentaa ja on lisäksi kiinnostunut asiasta ja osaa toimia junioreiden kanssa.
Korjasin jutun ensimmäistä tilastoa vähän, koska kaksi pelaajaa puuttuivat kauden 2013/2014 lopun ratinglistan MJ-17-listalta vaikka olivat mukana varsinaisella listalla. Käytin nimittäin MJ-17- ja NJ-17-listoja tutkimuksessani. Siten kaksi pelaajaa siirtyi kaudelta 14/15 kaudelle 13/14.
Lisäsin kauden 13/14 lukemaan myös Sam Khosravin vaikka hän edustaa nykyään KoKaa eikä pääkaupunkiseudun seuroja, koska hän aloitti TIP-70:ssä ja pelasi siellä pitkään. Ei tämä niin tarkkaa ole.
Kun tässä on ollut itsekin muutaman vuoden junnuvalmentajana:
Koen, että valmennus pitäisi viedä selkeästi ”seuraavalle tasolle”, mutta hankalaa se on. Ammattivalmennus olisi se juttu, mutta seuran (ainakin meidän seuramme kokoluokassa) ei onnistu omin avuin tällaista loikkaa tehdä. Olisi täälläkin tietotaitoa, muttei siihen, miten valmentamisesta saisi ammatin ja leivän.
Ehkäpä liiton pitäisi ottaa tästä koppia ja alkaa kehittämään valmennuskoulutusta myös tämän osalta.
Me kykenemme sentään maksamaan kulukorvausta junnuvalmentajillemme ja pitämään myös valmennettavien (vanhempien) lompakot tyhjenemästä liiaksi, mutta tämä ei valitettavasti siltikään sitouta riittävästi valmennettavia sen enempää kuin valmentajiakaan.
Oletteko Miko päässeet vielä sille tasolle Kuopiossa, että ainakin yksi valmennuksen osaava valmentaja on mukana jokaisessa harjoituksessa? Siitä se sitoutuminen vasta alkaa muodostua, kun tähän päästään. Junioreista kun on mukava tulla harjoituksiin, kun se yksi (pää)valmentajakin on siellä aina. Silloin myös treenaaminen tuottaa parempaa tulosta, koska aina mukana oleva valmentaja voi varmistaa harjoitteiden järkevyyden. Jos jokaisena päivänä on eri valmentaja, siinä voi käydä niin, että jokainen päättää järjestää esim. erikoiskämmenalakierrepäivän samalla viikolla! 😀
Myöhäinen vastaus kun jotenkin meni ohi, mutta:
On meillä yksi (osaava) valmentaja / junioriryhmä ja yksi / pingiskoulu. Olemme törmänneet sellaiseen asiaan, ettei näitä lapsia ja nuoria haluta (ilmeisesti!) tulla useammin kuin sen 1-2 kertaa viikossa, jonka tällä hetkellä pystymme harjoituskerroissa tarjota. Siis siitä huolimatta, että olemme asiasta kertoneet, että kertoja voidaan kyllä lisätä tarvittaessa. Lisäksi harjoituspaikkamme on avoin aina halukkaille harjoittelijoille, joten oma-aloitteisesti ja -ehtoisestikin voisi käydä, mutta kun ei. Eikä siihen oikein pysty ”painostamaankaan” vaikka tuollainen määrä on aivan liian vähän mikäli oikeasti haluaa kehittyä pelissä.
Huhhuh.. Pakko sanoa että kurjan näköinen tilasto, josta ei kukaan varmasti ole ylpeä! Peiliin katsomisen paikka. Vaikka viime vuosien tilanne näyttää tilastossa paremmalta niin näyttääkö se yhtä kurjalta viiden vuoden päästä? Eli näistä 6-10-6 mukana olleista on yksi tai ei yhtään mukana?
Siis onko tuossa nyt mukana kaikki uudet pelaajat, jotka kauden aikana ilmestyvät MJ-17 ja NJ-17 listoille? Tein itse nopeasti pienen tarkistuksen ja sinne jäi virhjeitä, jotka itse huomasin ihan vain sillä, että tiedän pelaajan aloittaneen aiemmin.
Mutta kuitenkin 2016-2017 sain n. 30 uutta pelaajaa ja sinulla on vain 10. Metodina oli, että vertasin kevät 2016 viimeistä ratinglistaa MJ-17 kohdalta. Sitten lisäsin listaan kevät 2017 viimeisen ratinglistan MJ-17 pelaajat. Ja sitten vain tuplat pois, koska jos pelaaja löytyy listalta vain kerran, niin hän on ilmestynyt sinne jossain välissä syksy 2016-kevät 2017 välissä. Ja multa puuttuu tosta näköjään tytötkin eli pitäisi olla vielä enemmän pelaajia.
Jutussa lukee:
”Tutkin junioreita, jotka osallistuivat kolmeen ensimmäiseen Helsingissä järjestettyyn kilpailuun tällä kaudella eli Syksyn startti, Stiga Malja ja PT Espoon syyskisat.”
Eli tutkin vain aktiivisia junioreita, jotka ovat mukana kilpailutoiminnassamme niin paljon, että osallistuvat syksystä alkaen kilpailutoimintaan. Lisenssejä on tietysti enemmän.
Yksi aktiivipelajaa tuosta puuttui siksi, että hän oli loukkaantuneena mainittujen kisojen aikaan, mutta johtopäätösten kannalta muutama pelaaja sinne tai tänne ei merkitse mitään.
En tainnut uskoa metodiasi, vaikka luinkin sen. Minusta kilpailujen määrä on parempi aktiivisuuden mittari, en tosin tsekannut sitä ollenkaan. Voisi oikeastaan katsoa, että mihin minun listani pienenee, jos tiputtaa kaikki ne pois, jolla on neljä tai vähemmän kilpailua. Ratingissahan lauantain ja sunnuntain luokkiin osallistuminen lasketaan kahdeksi kilpailuksi. Pelkästään uusia pelaajia sain 40 kappaletta, kun sain nyt laskettua tytötkin mukaan.
Ja tolla neljän kisan rajallani sain 11 aktiivista junnua eli ollaan sittenkin ihan samoissa luvuissa Arton kanssa.
Saat vapaasti tehdä omat tilastosi. Sillä ei kuitenkaan ole kaudella 2018/2019 mitään merkitystä, ketkä pelasivat kaudella 2017/2018 tai kaudella 1931/1932. Vain kuluvan kauden aktiivisuus merkitsee. Siksi se on todella mielenkiintoinen asia, ketkä pelasivat kauden kolmessa ensimmäisessä kilpailussa.
Samaan tapaan tällä kaudella seuroihin tulee uusia junioreita, jotka käyvät joissain kilpailuissakin. Olennaista on kuitenkin se, ketkä käyvät kisoissa myös 2019/2020 ja sen jälkeen. Näin on siksi. että nyt puhutaan kilpapöytätenniksestä ( = urheilusta) eikä kerhotoiminnasta.
”Ja tolla neljän kisan rajallani sain 11 aktiivista junnua eli ollaan sittenkin ihan samoissa luvuissa Arton kanssa.”
Ai tätä viestiäsi en huomannutkaan.
Juu, tottahan seuraavat asiat korreloivat vahvasti:
1) Niiden juniorien määrä,jotka pelasivat vähintään viidessä kilpailussa kaudella 2017/2018.
2) Niiden juniorien määrä,jotka osallistuivat johonkin kauden 2018/2019 kolmesta ensimmäisestä kilpailusta
Kohdan 2) juniorit kuuluivat varmasti valtaosin kohdan 1) junioreihin ja päinvastoin.