Tässä artikkelissa tutkin toisen ja kolmannen divisioonan lohkojen nuorekkuutta pelaajien mediaani-iän perusteella. Eli annettua ikää vanhempia ja nuorempia pelaajia on yhtä paljon. Keskimääräinen ikä on muutamissa tapauksissa vähän nuorempi, mutta mediaani-ikä kertoo todellisuuden vähän paremmin. Kolmannen divisioonan B-lohkossa olen jättänyt pois Spinnin junioripelaajat, koska he eivät todellisuudessa kuulu vielä tälle tasolle vaan ovat varmaankin pelanneet, ettei joukkue joutuisi luovuttamaan. Viisi tällaista junioria kuitenkin riittäisi vääristämään tulosta.
Huom: Lisätty myös keskiarvoiät. Lähdeaineisto huomioon ottaen ikien antaminen yhden desimaalin tarkkuudella on varmaan liioittelua, mutta menköön!
Iät on laskettu runkosarjassa pelanneiden pelaajien perusteella ja iäksi on laitettu 2018 – syntymävuosi eli tutkitaan pelaajien ikää kuluvana vuonna.
Toisen divisioonan lohkot nuorekkuusjärjestyksessä:
Kolmannen divisioonan lohkot nuorekkuusjärjestyksessä:
Ei ole varmaan kenellekään yllätys, että Helsingin alueen lohkot (3A-3D ja 2A-2B) ovat ns. horsmalohkoja.
Pöytätenniksen nousu alkoi vuoden 1975 paikkeilla ja oli kaikkien aikojen maksimissaan kaudella 1978-1979. Jos juniorit alkoivat silloin pelaamisen noin 12-vuotiaina, he ovat nykyään 52-55-vuotiaita, mikä täsmää aika hyvin Helsingin alueen kolmannen divisioonan pelaajiin. 🙂
Jotta divisioonapelit olisivat vetovoimaisempia junioreille ja nuorille pelaajille, olisi hienoa, jos pelaajien mediaani-ikä olisi 25-30. Siihen ei Suomessa tietystikään koskaan päästä. Silti on tullut mieleeni täysin toteuttamiskelvoton ajatus ihan vaan mielikuvitusleikkinä, että SPTL:n sarjatoiminta jaettaisiin veteraanisarjaan (40 ja vanhemmat) ja kilpasarjaan (muut). Kilpasarjan joukkueessa voisi kuitenkin olla yksi veteraani, kunhan kolmen parhaan pelaajan yhteisikä ei nousisi silloin yli 100 vuoden. Mielipiteitä voi esittää kommenteissa. 🙂
Tämä ikätilastointi tuli mieleeni sen jälkeen, kun Star 3 oli noussut 3. divisioonaan ja yksi joukkueen tytöistä (18-vee) kysyi: ”Onko siellä meidän ikäisiä”? Suomennettunahan kysymys kuului ”onhan siellä meidän ikäisiäkin, onhan?”.
Hyvää tilastoa, tosin itse olisin tehnyt keski-iällä ilman kikkailuja tuon laskelman. Tai sitten ottanut mukaan esim. vähintään 50% matseista pelanneet jolloin tuuraajatkin jää pois. Olisi mielenkiintoista nähdä nuo ihan sarjakohtaisesti kaikista sarjoista.
”osin itse olisin tehnyt keski-iällä ilman kikkailuja tuon laskelman. ”
Kun minä teen tilastoja, en koskaan ”kikkaile” vaan teen tilaston, joka on kaikkein kuvaavin siihen tilanteeseen. Kunhan muistaa aina sen, että tilaston tekemiseen käytettävissä oleva aika on hyvin rajoitettu. Mediaani-ikä on sen vuoksi mielenkiintoinen, että se antaa paremman kuvan salin ulkoisesta habituksesta. Esimerkiksi alla olevassa 10 sekunnissa kyhätyssä esimerkkitapauksessa mediaani-ikä on 52,0 mutta keskiarvoikä 37,2. Keskiarvoiästä voisi saada mielikuvan suhteellisen nuorekkaasta ilmapiiristä, vaikka pelaajat eivät mitään parikymppisiä olisikaan. Mutta kun saliin astuisi, huomio kiinnittyisi todellisuudessa vain niihin 52-62-vuotiaisiin ja pikkujuniorit katoaisivat sinne taustalle. Eikä paikalla olisi ollenkaan 12-51-vuotiaita!
62
60
60
60
52
11
10
10
10
Mutta lisäänpä artikkeliin myös keskiarvot!
”Tai sitten ottanut mukaan esim. vähintään 50% matseista pelanneet jolloin tuuraajatkin jää pois.”
Totta kai joku tällainen oli mielessä itsellänikin, mutta häiriötöntä aikaa oli kovin vähän käytössä.
”Olisi mielenkiintoista nähdä nuo ihan sarjakohtaisesti kaikista sarjoista.”
Samaa mieltä. Voin jatkaa väkertämistä ellei joku muu sitä halua tehdä.
Riittääkö niitä pelaajia siihen kilpasarjaan? Tuo on minusta kuitenkin keinotekoista kikkailua, koska avoin sarjahan on kaikille avoin ja se pois potkiminen tapahtuu niin, että ei enää pärjää. Alasarjathan ovat kai aika monessa lajissa ikämiesten temmellyskenttä ja sitten kun mennään ihan huipulle, niin yli nelikymppisten pitäisi karsiutua ihan luonnollisesti pois, koska nuoremmat ovat parempia. Yleensä, aina jotain poikkkeuksia mahtuu joukkoon.
”Riittääkö niitä pelaajia siihen kilpasarjaan?”
Tässä esittämässäni mielikuvitusleikissä ne pelaajat tehtäisiin pikkuhiljaa ja siinä olisi auttamassa innostava sarjajärjestelmä. Sekin mättää nykyisessä systeemissä, että ns. 70-luvun mestaripelaajat nappaavat aina tarvittaessa alasarjoissa voiton nuorista pelaajista käsisyötöillä. Se on nähty moneen kertaan. Mutta se on oma tarinansa! On joka tapauksessa motivoimampaa pelata vaikka vanhaakin pelaajaa vastaan, kunhan tämäkin on tullut alhaalta samalla lailla kuin nuori pelaajakin, koska vanhoilla ”mestaripelaajilla” riittää kaikenlaisia kikkoja joka lähtöön.
Alimmalla sarjatasolla eli 6-divarissa on tällä kaudella kuusi joukkuetta pääkaupunkiseudun alueelta. Ilahduttavasti mukana on ollut useita junioripelaajia. Tähän sarjaan pitäisi saada mukaan ensi kaudeksi ehdottomasti lisää joukkueita, joiden pelaajat olisivat pääasiassa uran alkuvaiheessa olevia junioreita.
F-lohko on näköjään kolmosdivarin nuorin lohko. Pallasta ei voi asiasta kiittää, sillä meidän joukkueemme keski-ikä oli laskujeni mukaan vähän yli 56 vuotta. Sen sijaan ansio kuuluu pitkälti TIP-70:n 15-vuotiaalle Märt Luukille, sekä Star 2:ssa pelanneille ”Arton enkeleille”. Muutama nuori pelaaja lohkossa alentaa hyvinkin selvästi koko lohkon keski-ikää. Toki lohkossa pelasi myös varsin nuorekas TuPy 2. Samoin tulokseen vaikutti TuTo:n poisjäänti, sillä sen joukkueen keski-ikä olisi ylittänyt jopa Pallaksen iän.
”Samoin tulokseen vaikutti TuTo:n poisjäänti, sillä sen joukkueen keski-ikä olisi ylittänyt jopa Pallaksen iän.”
Tällä oli tosiaan merkitystä! Samoin kuin ”enkeleillä” 🙂 . Mutta oli siellä tosiaan myös TuPy 2.
Kun pari kolme vuotta sitten tultiin pelaamaan 4. divisioonaa (vai 3. divisioonaa?) Alfa-halliin samojen enkeleiden kera, toivoin hartaasti, että mukana olisi edes jokunen nuorehko pelaaja. Siinä kävi sitten niin, että oltiin ensimmäisenä hallilla. Kun muita joukkueita alkoi tulla paikalle, oli melkein kaikki jo tulleet, kun saliin astui ensimmäinen 70-luvulla syntynyt pelaaja. Muut olivat reilustikin vanhempia. Taisi sinne sitten tulla onneksi vielä Por-83:n juniorijoukkue.
Ensiksikin pahoittelen niiden kohtaloa, joiden pingisnautinto on kärsinyt tällaisen yli-ikäisen ja ylipainoisen huonosti pelaavan äijän katselemisesta. Onneksi seurastamme löytyy nuorempiakin pelaajia.
TuTo:n poisjäänti tosiaankin vaikutti lohkomme (3F) nuorekkuuteen. Heiltä syksyllä saamani peruutuksen yhteydessä mainitsivat joukkueen keski-iäksi 69 vuotta. Paheksumisen sijasta tuolle iälle voisi tietysti myös nostaa hattua.
Olen pelannut kolmosta myös Suomessa lajeissa, jotka ovat täällä vähän isompia eli jääkiekossa ja jalkapallossa. Kummassakaan ei luonnollisestikaan nähdä eläkeikäisiä äijiä pelaamassa, yli 50-vuotiaatkin ovat jo melkoinen harvinaisuus. Mutta ei niissä juuri vilise kadetti-ikäisiäkään.
Sehän on pingiksen vahvuus, että eri ikäiset ja kokoiset pelaajat voivat pelata keskenään. Aika kuivakkaa olisi junnujen kilpailutoiminta, jos vain keskenään pelaisivat, kun ei heitä kovin paljon ole. Toivottavasti enemmän tulevaisuudessa.
Ja kun veteraani- ja kilpasarjoja erotellaan, niin mieleen tulee väistämättä – minkä useimmat kai muistavat – että Riossa miesten pöytätenniksen kaksinpelissa vuonna 1962 syntynyt Zhiwen He vielä voitti ensimmäisen kierroksen ottelunsa ja taisi olla aika kireä se toisenkin kierroksen matsi jossa putosi.
Jyrkille korostan sitä, ettei ole mitään väärää siinä, että sarjoissa pelaa eri-ikäisiä. Ja on hienoa, jos sellainen joukkue menestyy 3. divisioonan tasolla, jonka keski-ikä on 69. Ongelma onkin se, ettei sarjoissa juuri muut pelaakaan kuin nämä ns. ”eri-ikäiset”. Sarjoihin ja erityisesti sarjaturnauksiin on hankala rekrytoida uusia nuoria pelaajia, jos melkein kaikki muut ovat eri-ikäisiä.
Suomen pingiksessä on se kulta-aikojen syndrooma, että sarjapelaajien keski-ikä kasvaa yhdellä vuodella joka vuosi. Melko vähän aikaa sitten sama tilanne oli myös mestaruussarjassa. Eli muita pelaajia ei juuri tullut mukaan 60-70-luvuilla lajin aloittaneiden lisäksi. Aikansa se toimii, mutta lopulta ollaan tilanteessa, jossa meiltä puuttuu kokonaisia sukupolvia kilpapelaajiemme joukosta. Kansallisissa kilpailuissa on tilanne ilahduttavasti parantunut, mutta niissäkin oltiin jokunen vuosi sitten ”keski-ikä kasvaa yhdellä joka vuosi”-tilanteessa. Samat vanhat pelaajat pelasivat vuodesta toiseen. Pikku hiljaa vain alemmissa luokissa.
Tietenkään kadetti-ikäiset eivät voi pelata samoissa joukkueissa aikuisten miesten kanssa sellaisissa fyysisissä lajeissa kuin jääkiekko ja jalkapallo. Mutta haluaisinpa nähdä, miten niissäkin lajeissa uusien nuorten pelaajien rekrytointi onnistuisi, jos pelimatkoilla kaikki muut pelaajat olisivat 70-vuotiaita. Varmaan antoisia pukukoppi- ja busssimatkakeskusteluita.
Tottahan meidän lajissa voi olla huipulla varsin iäkkäänä He Zhivenin tapaan, koska tämä on tekniikkalaji. Mutta en haluaisi olla ITTF:llä neuvottelemassa sponsorisopimuksia, jos melkein kaikki olympialaisten ja MM-kisojen pelaajat olisivat 50-60-vuotiaita.
”Sehän on pingiksen vahvuus, että eri ikäiset ja kokoiset pelaajat voivat pelata keskenään. ”
Täsmälleen. Mutta sarjapeleissä tilanne tuntuu vain lukkiutuneen erittäin pahasti niiden ”eri-ikäisten” ja jopa ”eri kokoisten” hyväksi. Nuoria pelaajia tulee erittäin vähän, mikä on tosi huono asia, jos haluaa ajatella lajiamme kilpaurheiluna eikä kuntoliikuntana.
Omakohtaista kokemusta on minulla tosiaan näiden Starin tyttöjen puheiden perusteella. Erittäin halukkaasti ovat pelanneet kaikkia vastaan eikä siinä mitään, mutta kyllä he ovat olleet aina innoissaan jos mukana on ollut joitakin parikymppisiäkin. Ovat siitä erikseen joskus maininneet.
Meinaatko Arto tosissasi, että junioreita ei sen takia ole pingiksessä kovinkaan paljoa, koska vanhat ukot on vallottanut divarit? Eiköhän tuo junioreiden vähäisyys johdu jostain ihan muusta asiasta.
Timo, minun on helpompi vastata, jos antaisit suoran lainauksen siitä tekstistäni, johonka seuraava kysymyksesi liittyy:
”Meinaatko Arto tosissasi, että junioreita ei sen takia ole pingiksessä kovinkaan paljoa, koska vanhat ukot on vallottanut divarit? ”
”jotta divisioonapelit olisivat vetovoimaisempia junioreille ja nuorille pelaajille, olisi hienoa, jos pelaajien mediaani-ikä olisi 25-30.” ”On joka tapauksessa motivoimampaa pelata vaikka vanhaakin pelaajaa vastaan, kunhan tämäkin on tullut alhaalta samalla lailla kuin nuori pelaajakin, koska vanhoilla ”mestaripelaajilla” riittää kaikenlaisia kikkoja joka lähtöön.”
Noista vaan ajattelin, mutta hyvä, että käsitin väärin. Oiskin ollut aivan typerä väite.
Juu, se olisi ollut typerä väite. Siksi sen sellaista väitettä tietenkään olisi esittänytkään.
Se on selvää, että koulun lajiesittelyiden kautta pöytätennisharjoituksiin tuleva alakouluikäinen nappula ei mieti sitä, minkälainen ikärakenne on jossain kolmannen divisioonan sarjaturnauksessa. Hän tekee päätöksensä aivan muiden asioiden vuoksi. Vaikkapa Pentti Olahin tai lajiesittelyn järjestäneen henkilön miellyttävyyden perusteella. Tai sen perusteella, miltä tuntuu lyödä palloa.
Mutta kun juniori harjoittelee pari vuotta, hän alkaa vaatia lajissa pysyäkseen muutakin toimintaa kuin kotisalin harjoitukset. Lopettamisprosentti on todellakin käytännössä 100 %, jos junioreita ei koskaan viedä kilpailuihin. He siirtyvät siinä tilanteessa herkästi muihin lajeihin tai lopettavat kokonaan urheiluharrastuksen seuroissa.
Siinä vaiheessa sarjapelit alkavat olla tärkeitä yhtenä kilpailemisen muotona henkilökohtaisten kilpailujen ohella. Siksi juniorien lajissa pysymisen kannalta on tärkeää sekin, kuinka vetovoimaisia sarjapelit ovat. Niiden kautta kun saa sellaisia elämyksiä, mitä kansallisista kilpailuista ei saa. Joukkueena kilpaileminen on hauskaa!
Juniorit pelaavat ihan mielellään vaikka kuinka iäkkäitä pelaajia vastaan, mutta sosiaalisessa mielessä pelaajien ikärakenteella on merkitystä. Nuoret pelaajat eivät välttämättä jaksa olla mukana pelipaikan keskusteluissa, joissa puhutaan keinonivelen asettamisesta lonkkaan, uusimmista moottorisahamalleista tai vaikkapa tupakkapaikalla hyvistä viskimerkeistä. SIksi sarjapeleissä pitää olla mukana myös nuoria pelaajia, jotta nuoret pelaajat saisivat niistä peleistä todellista kipinää oman pelaajauransa jatkamiseen. Ja että he saisivat uusia oman ikäisiä ystäviä.
Tätä asiaa olen pystynyt seuraamaan esim. siitä riemusta, jonka Starin tytöt ovat aina kokeneet, kun sarjaturnauksissa on joskus ollut parikymppisiä miehiä (en viitsi nimiä mainita, jotteivat ylpistyisi). Sellainen tuo turnaukseen glamouria, jota ns. sarjapelaajien keski-iän ikäiset miehet eivät valitettavasti tuo. Sorry! Mutta samantapainen psykologia toimii myös poikien suhteen.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä sain tässäkin selvitettyä asiaa. Timon kanssa jo juteltiin face-to-face ja asia tuli selväksi kaikessa ystävyydessä.
Jyrki, sinähän kuulut itse nimenomaan niihin motivoiviin ”vanhoihin” pelaajiin, jotka ovat tulleet alhaalta ylös nuorten pelaajien kanssa samaa matkaa:
”On joka tapauksessa motivoimampaa pelata vaikka vanhaakin pelaajaa vastaan, kunhan tämäkin on tullut alhaalta samalla lailla kuin nuori pelaajakin, koska vanhoilla ”mestaripelaajilla” riittää kaikenlaisia kikkoja joka lähtöön.”
Siis 1534-pelaaja, joka on päätynyt siihen nousemalla 800-tasosta harjoittelun kautta, on eri asia kuin 1534-pelaaja, joka on vanha TOP-10-tason pelaaja ja joka on päätynyt tuolle tasolle iän aiheuttaman heikentymisen ja harjoittelemattomuuden vuoksi.
Itse taas nostan hattua ns. vanhoille parroille jotka jaksaa vuodesta toiseen vääntää vaikka taso tippuu. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Tähänkin tarkennuksena se, etten ole esittämässä sääntömuutoksia, joka estäisi kaikkien kukkien kukkimisen. Mutta jos on tarpeen tehdä rajujakin muutoksia, jotta 1) saadaan nuoria pelaajia lajiin, 2) saadaan nuoret pelaajat pysymään lajissa ja 3) saadaan tehtyä nuorista pelaajista kansainvälisen tason pelaajia, kannatan silmää räpäyttämättä tällaisia hyvin perusteltuja muutoksia. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Ruskeasuon varaaminen klo 16-20 kokonaan nuorten pelaajien ja maajoukkuetason pelaajien harjoittelua varten. Tätä on aina vastustettu vetoamalla periaatteeseen ”kaikki pelaajat ovat yhtä arvokkaita” eli ”antaa kaikkien kukkien kukkia”. Minulle kaikki pelaajat eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita, jos mietitään esim. salivuorojen jakoa. Joskus vaan on riivittävä kukat joistakin puista 🙁 vaikka siitä olisikin seurauksena joukkomielensäpahoituksia.
Kyllä tästä täytyy Arton kanssa olla samaa mieltä. Junioripelaaja on aina tärkeämpi kuin veteraanipelaaja ja harjoitusvuoroissa täytyy suosia junioreita. Silti, emme voi unohtaa aikuis- ja veteraanipelaajia vaan heillekin on tarjottava sopivasti harjoitusaikoja ja/tai -paikkoja.