URA-säätiö edistää urheilijoiden ammattiin valmistumista ja turvaa aktiiviuransa päättäneiden urheilijoiden koulutusta. Säätiö jakaa vuosittain opiskeluapurahoja kansainväliseen menestykseen tähtäävien tai aktiiviuransa jo päättäneiden huippu-urheilijoiden ammattiin valmistavaan ja tutkintoon tähtäävään opiskeluun.

Katso myöntämisperusteet ja hae apurahaa täältä.

Askel Sportsin Marko Pietari teki toiminnanjohtajan isyysloman aikana analyysin pöytätenniksen lisenssitilastoista. Lisenssitietoja on olemassa pitkältä ajalta, mutta tarkemmat tiedot (esim. syntymäajat ja seurat) ovat käytettävissä vain kaudesta 2019–2020 alkaen eli verrattain lyhyeltä ajalta. Myös koronapandemian aiheuttamat poikkeavuudet sotkevat tilastoja. Lisenssidata ei myöskään kerro suoraan harrastamisen määrästä, sillä harrastaminen ei edellytä lisenssiä. Siispä johtopäätösten suhteen kannattaa olla kriittinen, ja tarkastelu on mahdollista lähinnä lyhyellä aikavälillä.

Lisenssidatan perusteella pöytätennis on hyvin miesvaltainen laji. Yli 90 % lisenssin hankkineista pelaajista on miehiä. On vaikea nähdä, että laji itsessään ei soveltuisi naisille siinä missä miehille. Naisissa voisikin olla merkittävästi kasvupotentiaalia, mutta miesvaltaisuus ei toimi ainakaan vetovoimatekijänä. Nuoremmissa ikäluokissa tyttöjen/naisten osuus on hieman keskimääräistä suurempi (kaudella 2023–2024 lisenssin hankkineista 2006 ja myöhemmin syntyneistä miehiä/poikia oli noin 83 %, ja 2012 ja myöhemmin syntyneistä poikien osuus oli noin 78 %), mutta junioreissakin miesten osuus on huomattavan suuri.

Toimenpiteet tyttöjen/naisten harrastamisen edistämiseksi voisivatkin olla tervetulleita sekä naisten osallistumisen helpottamiseksi että uusien harrastajien saamiseksi. Ei liene syitä, miksei pöytätennis soveltuisi naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta lisenssipelaajista naisten osuus on hyvin pieni.

Harrastaminen on keskittynyt voimakkaasti Uudellemaalle. Ilman vertailuaineistoa muista lajeista on vaikea arvioida, eroaako pöytätennis muista, mutta todennäköisesti useimmissa lajeissa on ainakin jonkintasoinen eteläpainotus. Vuonna 2023 Suomen asukkaista noin 31 % asui Uudellamaalla, mutta pöytätenniksen lisenssipelaajista peräti 49 % edusti Uudellamaalla toimivaa seuraa. Tilasto on kaudelta 2023–2024, mutta Uudenmaan pelaajien osuus on suurin piirtein samanlainen (47–49 %) koko tarkastelujakson 2019–2024. Tilasto perustuu pelaajien edustamien seurojen kotikuntiin, ja pelaajat saattavat asua toisella alueella kuin edustamansa seura, mutta suuret erot lienevät epätodennäköisiä.

Asukasluvultaan suurimmat kunnat, joissa ei kaudella 2023–2024 ollut yhtään seuraa, jossa olisi lisenssipelaaja, ovat Kouvola, Salo, Kokkola, Lohja, Kirkkonummi, Tuusula, Rauma, Kajaani, Kaarina ja Nokia. Näissä kunnissa saattaa kuitenkin toimia naapurikuntaan kirjattu seura, eli kunnat eivät välttämättä ole vailla pingistoimintaa. Pelaajien kotikuntien tarkastelu voisi tuottaa kiinnostavampaa tietoa.

Kuntia, jotka korostuvat tilastoissa (kunnassa toimivien seurojen lisenssipelaajien määrät ovat huomattavan suuria suhteessa kunnan asukaslukuun), ovat erityisesti Koski Tl, Kemiönsaari, Pello, Hanko, Pietarsaari, Kerava, Masku, Nurmes, Uusikaupunki, Ylivieska, Kauniainen ja Raasepori. Näissä kunnissa on siis huomattavan aktiivisia seuroja suhteessa kunnan kokoon.

Tilastoista paistaa myös pelaajamäärien vähäisyys ruotsinkielisillä alueilla. Pöytätennis tuntuu olevan voittopuolisesti suomea puhuvien miesten laji. Datan perusteella ei voi tehdä päätelmiä maahanmuuttajataustaisten osuuksista, mutta pöytätenniksen kansainvälisen suosion perusteella heidän osuutensa lienee huomattava, mikä arvatenkin edellyttää seuroilta ainakin jonkintasoista monikielisyyttä. Ei lienekään syitä, miksei myös ruotsinkielisiä voisi saada lajin pariin – etenkin huomioiden Ruotsin historia lajissa.

Lisenssipelaajien keski-ikä on suht korkea: se on ollut viime vuosina tasaisesti noin 41 vuotta. (Ikä on laskettu sen perusteella, kuinka monta vuotta pelaaja täyttää kauden ensimmäisen kalenterivuoden aikana, ts. esimerkiksi vuonna 1980 syntynyt pelaaja on laskettu kauden 2019–2020 tilastoon 39-vuotiaaksi.) Kausien 2019–2020 ja 2023–2024 välillä keski-ikä on itse asiassa noussut tasaisesti noin 40 vuodesta noin 42 vuoteen, mutta aikaväli on liian lyhyt sen arvioimiseksi, onko kyse vain pienestä heilahtelusta kausien välillä. Ilman vertailuaineistoa muihin lajeihin on vaikea tehdä johtopäätöksiä, mutta keski-ikä tuntuu tyypillistä korkeammalta.

Korkea keski-ikä on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se osoittaa, että pöytätennistä voi pelata pitkään ja lajista voi saada koko elämän pituisen harrastuksen. Toisaalta se osoittaa myös juniorien vähäisen määrän. Suuri juniorien määrä nähdään usein huippu-urheilumenestyksen edellytykseksi, ja se tukisi myös tavoitteita liikunnan edistämisestä väestössä. Junioreista sitä paitsi tulee tulevaisuuden senioripelaajia, ja vähäinen juniorien määrä saattaa olla uhka lajin tulevaisuudelle. Pöytätenniksen voi kuitenkin aloittaa käytännössä minkäikäisenä tahansa, joten liikunnan edistämisen sekä lajin tulevaisuuden näkökulmista juniorit eivät välttämättä ole sen arvokkaampia kuin muut harrastajat.

Pöytätenniksen hyvä soveltuvuus kaikenikäisille näkyykin harrastajamäärien nousussa 50-vuotiaista alkaen. Tässä iässä moni muu harrastus saattaa osoittautua jo vaikeaksi. Toisaalta suhteellisen suuret harrastajamäärät 50–75-vuotiaissa tarkoittavat myös, että 30–40-vuotiaiden harrastajamäärät ovat varsin pieniä. Näihin ikäluokkiin kuuluvien suomalaisten nähdään usein olevan valmiita panostamaan liikuntaharrastukseen ja liikuntaan liittyvään kulutukseen rahallisesti paljon, eli pelaajamäärien kasvattaminen näissä ikäluokissa voisi tuoda lisää taloudellisia resursseja lajin pariin.

Keski-iän tavoin ikä ensimmäisen pöytätennislisenssin hankkimiseen on korkeahko. Se on tarkastelujakson aikana vaihdellut välillä 21–26 vuotta. Suurimmat aloittavat ikäluokat ovat kuitenkin 12–14-vuotiaat. Esimerkiksi kaudella 2023–2024 ensi kertaa lisenssin hankkineista 24 % oli 12–14-vuotiaita (syntynyt 2009–2011). Aiempina vuosina osuus on ollut hieman suurempi. Alle 12-vuotiaiden ikäluokissa lisenssipelaajien määrät ovat pienempiä. Lisenssin hankkiminen ei ole suoraan yhteydessä harrastamisen aloittamiseen, mutta moni muu laji aloitetaan selvästi nuoremmalla iällä. Millä tolalla mahtavat olla alakouluikäisten harrastus- ja kilpailumahdollisuudet?

14-vuotiaiden ja nuorempien osuus ensimmäistä kertaa lisenssin hankkivista on laskenut seuraavasti:

– Kausi 2019–2020: 51,30 %
– Kausi 2020–2021: 56,45 %
– Kausi 2021–2022: 56,81 %
– Kausi 2022–2023: 44,09 %
– Kausi 2023–2024: 42,11 %

Muutos on samansuuntainen, jos tarkastellaan 18-vuotiaita ja nuorempia. Pingikseen tulee siis yhä vähemmän uusia nuoria lisenssipelaajia. Tarkastelujakson aikana on tapahtunut selvä muutos: kaudella 2019–2020 pöytätennikseen tuli 151 uutta nuorta kilpapelaajaa (siis 151 18-vuotiasta ja nuorempaa hankki ensi kertaa lisenssin tällä kaudella), mutta kaudella 2023–2024 heitä tuli vain 106. Yhä harvempi nuori siis hankkii lisenssin edes kauden ajaksi.

Muutos on havaittavissa myös muissa ikäluokissa kuin nuorissa. Ensimmäisen lisenssin hankkineiden osuus kaikista lisenssipelaajista oli korkeimmillaan kaudella 2008–2009 (27,31 % lisenssipelaajista), mutta viime vuosina osuus on ollut jo alle 20 % pelaajista. Samaan aikaan lisenssipelaajien määrä on kuitenkin kasvanut. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että lisenssimäärien kasvu on tapahtunut enemmän peliurien pidentymisen kuin uusien pelaajien määrän kasvamisen kautta.

Uusien pelaajien saaminen on tärkeää, sillä vaihtuvuus on melko korkea. Tarkastelujakson aikana ensi kertaa lisenssin hankkineista 45–60 % ei hankkinut lisenssiä seuraavalle kaudelle, eli noin joka toisen lisenssipelaaminen jäi yhteen vuoteen. Vain 30–40 % ensimmäisen lisenssin hankkineista hankki lisenssin kaksi vuotta myöhemmin (kolmas pelikausi). Vertailuaineistoa muista lajeista ei ole, mutta lienee todennäköistä, että vastaavat lukemat ovat muissakin lajeissa korkeita. Tilasto kuitenkin havainnollistaa hyvin, kuinka vain pieni osa uusista pelaajista jää lajiin pysyvämmin. Esimerkiksi kaudella 2018–2019 ensi kertaa lisenssin hankkineista 191 pelaajasta 47 hankki lisenssin kaudella 2023–2024. Todellisuudessa jatkavien prosentit lienevät vielä pienempiä, sillä moni kokeilija tippunee pois hankkimatta lisenssiä kertaakaan.

Erityisesti C-lisenssin vaihtuvuus on korkea. Ensi kertaa lisenssin hankkineita on ollut reilu puolet, enimmillään reilu 60 % C-lisenssillisistä. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta viime vuosina vuosittain noin 30–40 % C-lisenssin pelaajista on lopettanut. Uusien pelaajien suuri osuus kertoo nuorimpien juniorien vähäisestä määrästä (moni siirtyy nopeasti B-lisenssiin), mutta lopettaneiden osuus osoittaa, että moni kokeilee pöytätennistä vain vuoden tai pari. On syytä huomioida, että tässä lopettaneella tarkoitetaan henkilöä, joka ei enää missään vaiheessa myöhemmin hanki lisenssiä, eli esimerkiksi yhden vuoden ilman lisenssiä olevaa ei ole tulkittu lopettaneeksi.

Aiemmin on jo tullut esille, että peliurat ovat usein pitkiä. Tätä havainnollistaa hyvin se, että kauden 2023–2024 1207 lisenssipelaajasta 111:llä – siis reilulla 9 prosentilla – on ollut lisenssi yhtäjaksoisesti kaudesta 2001–2002 alkaen eli yli 20 vuotta! Monilla heistä on saattanut olla lisenssi pidempäänkin. Keskimäärin kauden 2023–2024 lisenssipelaajilla oli ollut lisenssi yhtäjaksoisesti reilun 7 kauden ajan. Todellisuudessa lukema lienee hieman suurempikin, sillä osalla on todennäköisesti ollut lisenssi jo ennen kautta 2001–2002, josta tilaston laskeminen alkoi. Uusien pelaajien suuri vaihtuvuus huomioiden monilla peliuran pituudet ovat huomattavan pitkiä.

Peliurien pituutta voi vielä havainnollistaa seuraavasti. Kaudella 2023–2024 lisenssipelaajia oli 1207. Heistä 191 oli uusia ja 89 palanneita eli pelaajia, joilla oli ollut lisenssi aiemmin mutta ei kuitenkaan edellisellä kaudella. Tämä tarkoittaa, että noin 23 prosentilla kaikista lisenssipelaajista ei ollut lisenssiä edellisellä kaudella. Noin 26 prosentilla lisenssipelaajista oli lisenssi toista tai kolmatta vuotta peräkkäin. Näin siis joka toisella kauden 2023–2024 lisenssipelaajista oli ollut lisenssi enintään kolmen kauden ajan peräkkäin. Yhtäjaksoisen lisenssiuran keskimääräinen pituus oli kuitenkin yli seitsemän vuotta, mikä tarkoittaa, että moni on pelannut huomattavasti pidempään.

Positiivista on, että moni palaa yhden tai useamman välivuoden jälkeen pingiksen pariin. Lajiahan voi pelata iästä riippumatta. Vähintään yhden välivuoden jälkeen lisenssin uudestaan hankkineita on ollut vuosittain noin 50–70. Koronapandemian jälkeen lukemat ovat olleet viime vuosina hieman suurempia, mutta se lienee väliaikaista. Harrastuksen jättävä henkilö ei siis välttämättä ole pysyvästi menetetty, vaan moni löytää tiensä takaisin lajiin. Toisaalta useimmat eivät kuitenkaan kerran lopetettuaan enää palaa takaisin. Palaavien pelaajien yleisin lisenssityyppi on A-lisenssi. Prosentuaalisesti palaajat korostuvat eniten H-lisensseissä, eli H-lisenssillä pelaavista pelaajista moni jonakin vuonna hankkii lisenssin, jonakin vuonna ei. B- ja C-lisensseissä palaajia on vain vähän, eli lasten/nuorten lopettaminen on usein pysyvää tai ainakin hyvin pitkäkestoista.

Lopettaneiden keski-ikä on ollut viime vuosina noin 30 vuotta. Eniten lopettavia on 11–15-vuotiaissa. Näiden ikäluokkien osuus lopettavista pelaajista on vaihdellut viime vuosina noin 30:stä noin 40 prosenttiin. Eniten lopettamisia tapahtuu siis niissä ikäluokissa, joissa on eniten aloittajia, mikä ei liene yllätys. Sekin kuitenkin havainnollistaa, että useimpien lisenssiurat jäävät lyhyiksi. 18-vuotiaiden ja nuorempien osuus lopettavista pelaajista on viime vuosina ollut noin 45–55 %. Lopettaneilla tarkoitetaan pelaajia, jotka hankkivat lisenssin viimeistä kertaa, eli esimerkiksi välivuotta pitäviä ei ole laskettu lopettaneiksi.

Niistä, joilla on ollut lisenssi edellisellä kaudella mutta jotka eivät hanki lisenssiä seuraavalle kaudelle, karkeasti 1/3–1/4 on joskus myöhemmin hankkinut jälleen lisenssin. Toisin sanoen pois putoavista noin 70 % jättää pingiksen lopullisesti ainakin lisenssipelaamisen tasolla. On siis olemassa paljon pelaajia, jotka ovat joskus pelanneet pöytätennistä mutta eivät tällä hetkellä pelaa. Laji sopii kaikille iästä riippumatta, joten tämä ryhmä on harrastajien rekrytoinnin näkökulmasta potentiaalinen. Suuri osa näistä on lapsia, jotka ovat kokeilleet pingistä kauden tai kaksi ja jotka eivät ehkä innostuneet lajista, mutta joukossa on paljon aikuisia ja pidempäänkin lajissa viihtyneitä, joilla luopumiselle saattaa olla muita syitä kuin ettei lajista pitänyt. Syistä lopettaa harrastaminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkempaa tietoa.

Aineisto: Lisenssidata

Lisätiedot: 

Marko Pietari
marko.pietari@askelsports.fi

Liittohallitus kokoontui kesätauon jälkeen ensimmäistä kertaa maanantai-iltana. Kaava oli jo tavaksi muodostunut, eli kokousrutiinien jälkeen kuultiin toiminnanjohtajan tilannekatsaus.

Taloustilanne on ”periaatteessa normaali”, eli vuoteen ei ole tullut yllättäviä kuluja eikä tuloja. Silti ennuste näyttää tälle vuodelle noin 10 000 euron miinusta, sillä olimme budjetoineet OKM:n hanketukia, jotka jäivät saamatta. Ruskeasuon pöydät on myyty kaupungille, mikä korvaa saamatta jääneitä tukia ainakin jossain määrin.

Elokuun alku on perinteisesti likviditeetin kannalta hankala hetki. Nyt kun OKM:n perustuki on taas tullut, tilanne on hallinnassa. Nyt odotellaan, kuinka paljon tulee lisenssejä ja sarjailmoittautumisia. Ruskeasuolla vuokrat ovat juniori- ja veteraanivuorojen osalta ennallaan, mutta kisamaksut lähes tuplaantuivat. Tästä asiasta liitolla on seuraava palaveri kaupungin kanssa marraskuussa.

Olympiakomitea ajaa liittojen voimakkaampaa yhteistyötä. Mailapeliliitot ovat järjestämässä tästä asiasta kokousta lähiaikoina, joissa ainakin taloushallintoyhteistyö on esillä. Jotkut puhuvat jopa ”mailapeliliitosta”. Toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja osallistuvat tapaamiseen ja liittohallitus evästi heitä olemaan asian suhteen ”vähintään varovainen”.

Samuli Soine ei jatka liiton valmennustehtävissä ja myös Heikki Kiiskisen osa-aikainen (tuettu) työsopimus päättyy kuluvan kuun lopussa. Heikki jatkaa tuntitöissä ja kenttäpäällikön ja päävalmentajan tehtävät jatkuvat toistaiseksi ennallaan. Ruskeasuon valmennusryhmän tilannetta pohditaan syksyn aikana.

Valiokuntakatsaukset aloitettiin työvaliokunnasta, jossa kesän aikana on mietitty toiminnanjohtajan työsopimusta, josta lisää tuonnempana. Hiukan on ollut keskustelua myös strategiaprosessista ja henkilöstöasioista. Tero Naumi viestitti, että seuravaliokunta miettii muitakin aiheita seurailloille, mutta keväällä pitämättä jäänyt seurojen ”tekoälyilta” järjestettäneen jo syyskuun alkupuolella.

Huippu-urheiluvaliokunnan asioissa todettiin, että loppuviikosta alkaa seniorien NETU-mestaruuskilpailut Riikassa. Suomen joukkue on Benedek Oláh, Alex Naumi, Aleksi Räsänen, Lassi Lehtola, Marina Donner, Ramona Betz ja Maria Girlea. Mattias Bergkvist on valmentajana ja puheenjohtaja osallistuu NETU-kokoukseen, jossa mm. valitaan järjestölle puheenjohtaja neljäksi vuodeksi.

Jimi Koivumäki on Taneli Keinosen kanssa menossa Ranskaan ETTU:n leirille ja Aino Tapola lähtee Martti Aution kanssa piakkoin paralympiakisoihin Pariisiin. Aino oli leirillä Sloveniassa ja on menossa vielä leirille Pajulahteen. Hän on kuuleman mukaan hyvässä kunnossa ennen paralympialaisia.

Jyrki Nummenmaa kertoi IT-valiokunnan asioissa, että Webwelhoa on taas viilattu. Hän esitteli sen toimintaa käytännössäkin. Ratingtestaustakin on tehty. Kauden alkuun kalenteri on kunnossa, myös sarjojen suhteen, ja lisenssihinnat liiton sivuilla on päivitetty.

Kilpailuvaliokunnan Teemu Oinas jatkoi vähän samoissa asioissa todeten, että kilpailukalenteri on valmis ja sarjojen turnausajakohdat ja pelipaikat on päätetty. Nelosdivariin voi ilmoittautua elokuun loppuun asti ja naisten sarjakin on valmisteilla. Ratinmanuaalin päivitys on menossa ja valmistunee viikon sisällä. Ratinglaskenta on nyt myös päivitetty.

Valmennusvaliokunta on keskustellut Slackissa. Valmentajailtaa ollaan järjestämässä ja aiheeksi tullee jonkin olympiakisaottelun analysointi. Sääntö- ja tuomarivaliokunnan asioissa todettiin, että keväällä päätetyt sääntömuutokset ovat jo jonkun aikaa olleet päivitettyinä liiton sivuilla.

Juha Julmala kertoi paravaliokunnan asioissa, että Pete Mikkonen vieraili Special Olympics-leirillä esittelemässä lajia. Syksylle suunnitellaan taas muutamaa ”perusleiriä”. Veteraanivaliokunnan osalta todettiin, että Viro-ottelun valinnat on julkaistu. Matti Kurvinen oli sitä mieltä, että liikkeellä on kovin suomalainen veteraanijoukkue kautta aikojen. Ottelu pelataan kuun vaihteessa Tallinnassa, ja matkaan lähtee paljon muitakin suomalaispelaajia.

”Kummi” Juha Julmala totesi, että nuorisovaliokunnassa on keskusteltu sille annetuista tehtävistä. Valiokunnan työskentely hakee vielä hiukan muotoaan. Sama koskee vastuullisuusvaliokuntaa, jolla ei kesän aikana ole ollut toimintaa. Valiokunta käsitteli jo keväällä teemoja, joita OKM on ilmoittanut seuraavansa nyt erityisesti.

Kansainvälisissä asioissa todettiin, että Sonja toimi ”field of play coordinator” -roolissa olympiakisoissa ja jatkaa samassa roolissa myös paralympialaisissa. Myöhemmin syksyllä hän on ehdolla jatkamaan ETTU:n yhtenä varapresidenttinä ja Euroopan edustajana ITTF:n Board of Directorsissa. Vaalit ovat Linzin EM-kisojen yhteydessä.

Seuraavaksi puhuttiin liiton strategiauudistuksen etenemisestä. Kesän aikana ei ole paljon tapahtunut, mutta seuraavaksi lähtee kysely lisenssipelaajille. Keväällä tehtiin eri tahojen haastatteluja, joiden yhteenveto on piakkoin julkaistavissa. Myös maajoukkuepelaajia on tarkoitus haastatella, jonka jälkeen on datan keräämisen suhteen valmista. Hallitukselle on tulossa ainakin yksi strategiaa valmisteleva istunto, johon myös nuorisovaliokunta kutsutaan. Toiminnanjohtaja valmistelee asiaa Matti Kurvisen kanssa.

Osana tätä hanketta on ”IT-strategia”, jossa pyritään selvittämään, minkälaisia IT-palveluita liitolta halutaan. Joka tapauksessa on selvää, että syysliittokokouksessa puhutaan liiton uudesta strategiasta, eli siihen mennessä pitäisi olla ainakin jotakin valmista.

Liittohallitus päätti muuttaa toiminnanjohtaja Henri Pelkosen työsopimuksen syyskuun alusta täysiaikaiseksi ”normaalina” palkannauttijana. Tähän asti hän on toiminut kolme päivää viikossa ”vuokrahenkilönä”.

Yksi uuden toiminnanjohtajakauden ensimmäisiä tehtäviä on Finlandia Open 2024 ja liiton ”suurkisat” joulukuussa. FO järjestetään itsenäisyyspäiväviikonloppuna Kisakalliossa, jonka kanssa sopimus on nyt valmis. Lopullinen kutsu valmistuu näinä päivinä ja se esitellään NETU:n kokouksessa ensi viikonloppuna. Nyt on tärkeää saada aikaan onnistuneet kisat! Henri ja Sonja hoitavat kisaa liiton puolesta.

Ruskeasuolla on isot kansalliset kisat heti FO:ta seuraavana viikonloppuna 14.-15. joulukuuta. Tapahtumaan kuuluvat myös TOP-finaali ja pingisgaala. Sen järjestelytoimikuntaan toiminnanjohtajan lisäksi nimettiin kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja Teemu Oinas, Mergim Kelmendi, Pete Mikkonen ja Pasi Valasti.

Vuoden 2025 toimintasuunnitelman valmistelu on alkanut. Toiminnanjohtaja vie dokumenttia eteenpäin viime vuonna uudistetun formaatin pohjalta. Valmisteilla on myös Pöytätennislehti 3/24, Heikki Kiiskisen ja toiminnanjohtajan johdolla. Se tullee ulos lokakuun alkupuolella.

Viimeisenä kokousasiana ja parin tunnin istumisen jälkeen liittohallitus myönsi toimintansa lopettaneelle PT-Helsingille eron Pöytätennisliiton jäsenyydestä. Liittohallitus kokoontuu seuraavan kerran 29. syyskuuta.

Muutokset:
7.8. M65: Hannu Sihvo jää pois ja varalla ollut Jukka Kansonen nousee joukkueeseen.
11.8. M80: Viro ei hyväksynyt Veikko Holmin ali-ikäisyyttä, joten Veikko Juutinen nousee joukkueeseen. Holm varalle M75:een.

Veteraanivaliokunta on valinnut maajoukkueen Viroa vastaan 30.8.2024 Tallinnassa käytävään maaotteluun. Valinnat on tehty ilmoittautuneista pelaajista 1.7. julkaistua rating-listaa käyttäen. Osa pelaajista on nimetty toiseen ikäluokkaan mahdollisimman tasokkaiden ja tasaisten joukkueiden saamiseksi joka ikäluokkaan. Joukkueeseen on nimetty myös varapelaajia paikkaamaan mahdollisia poisjääntejä.

(nimi rating syntymävuosi)
Naiset kaksihenkisin joukkuein
N40
Kadar Ildiko 1864 1982
Stenberg Anne 1698 1983
N45
Ruotsalainen Oksana 1560 1977
Looke Katrin 1344 1977

Miehet kolmihenkisin joukkuein
M40
Räsänen Mika 2395 1975
Rauvola Mika 2176 1984
Räsänen Elmo 2109 1978
M50
Kontala Aki 2314 1973
Karjalainen Manu 2313 1974
Valasti Pasi 2300 1969
M55
Mikkola Jouko 1996 1964
Penttilä Tomi 1944 1968
Ovaska Jukka 1936 1965
varalla Långström Stefan 1820 1968
M60
Kurvinen Matti 2079 1961
Anttila Riku 2037 1964
Saarinen Kari 1986 1961
varalla Heikkinen Jari 1700 1962
M65
Pitkänen Risto 1890 1955
Kolppanen Pekka 1888 1957
Kansonen Jukka 1808 1956
M70
Nisula Teuvo 1722 1954
Kara Tauno 1668 1950
Rantala Kai 1632 1952
M75
Reiman Seppo 1753 1947
Lehtonen Kari 1731 1945
Nyberg Håkan 1697 1946
varalla Nordling Eero 1568 1947
varalla Holm Veikko 1562 1945
M80
Söderström Ingvar 1556 1936
Saukko Lauri 1446 1942
Juutinen Veikko 716 1943

Syksyn myötä käynnistyvät Pöytätennisliiton kouluvierailut. Teemme yhdessä/yhteistyössä seurojen kanssa kouluvierailuja, joissa mainostetaan seuran toimintaa.

Miettikää seurassa millaista ryhmää olette tavoittelemassa. Kuinka paljon ja minkä ikäisiä lapsia on teidän seuran tavoite. Millaisin resurssein tähän pyritään?

Olkaa yhteydessä niin mietitään sopiva/sopivat koulut ja ajankohdat.

Kouluvierailut ovat seuroille maksuttomia. Toivoisimme kuitenkin, että esittelyjen kautta seuraan tuleville otettaisiin lisenssi.

Koulukierros lähtee käyntiin syyskuun alussa.

Olkaa yhteydessä!

Taneli Keinonen

Otsikon kysymystä tuli pohdituksi varsin paljon Malmön JEM-kisoja kotoa käsin seuratessani. Toki olen näitä asioita aina pohtinut myös silloin, kun olen ollut seuraamassa kisoja paikan päällä.

Lyhyt katsaus suomalaisten peleistä Malmössä

Suomella oli pieni mutta aika vahva joukkue matkassa.  U19-poikien joukkuekilpailussa tuli kuitenkin selväksi, että taso ei vaan riitä 16 parhaan joukkoon, vaikka Aleksi olikin hienossa vireessä. Onneksi vältyttiin ensimmäisen ottelun katastrofilta Viro-ottelussa.
Mahdollisuuksia olisi ollut U19-poikien nelinpelissä. Hyvin Aleksi ja Sam taistelivat 16 parhaan joukossa paria Samuel Arpas/Balazs Lei vastaan. Eka erä kotiin ja kovaa vääntöä muissakin erissä. Tosin jossittelemaan ei päässyt. Arpas/Lei-pari meni kuitenkin semifinaaliin, jossa vielä johti ranskalaista paria vastaan erin 2-0 ja hävisi kolmannen 14-16 ja viidennen 9-11.

Maria pelasi U19-tyttöjen kaksinpelissä ainakin tuloksellisesti hyvin. Vain yksi otteluhan oli striimipöydällä eli se viimeinen. Kiitos Ruotsi! Espanjan ykkönen Silvia Coll oli täysin voitettavissa. Olisihan paikka 16:n joukossa ollut vaan makeaa. Coll hävisi seuraavan ottelun Italian Miriam Carnovalelle 3-4. Siis suurinpiirtein Collin tasoinen pelaaja olisi Marialla ollut vastassa myös 16:n joukossa. Carnovale hävisi puolestaan kvartassa Portugalin Mariana Santa Comballe 3-4 johdettuaan erin 2-1. Edelleenkin saman tasoinen pelaaja! Semifinaalissa Santa Comba sitten hävisi 0-4. Näin laskien mitalikaan ei olisi ollut mahdoton! Olisi toki vaatinut hurjan onnistunutta peliä uudelleen ja uudelleen. Jossittelua tietysti mutta totuutta siinä kuitenkin jonkin verran. Siitä on tainnut kulua jo 40 vuotta, kun viimeksi on päästy tytöissä edes jossittelemaan tällä tavalla!

Mutta miksi olemme vain jossittelemassa? Vuodesta toiseen.

Tietysti vastaus piilee valmentajien määrässä, valmentajien laadussa, pelaajamateriaalin määrässä ja pelaajamateriaalin urheilullisuudessa jos raha, treenipaikka ja vanhempien tuki unohdetaan. Sekä tietysti myös suomalaisen pöytätenniskulttuurin ohuudessa. On turkasen vähän alle 30-vuotiaita aktiivisia pelaajia, jotka osaavat ihan oikeasti pelata. Tai alle 40-vuotiaitakaan.

On myös vähän sellaisia aktiivisia valmentajia, jotka tietävät kuinka paljon, mitä ja kuinka kovaa pitää juniorin harjoitella, jotta hän voisi tavoitella JEM-joukkueessa pääsyä 16 parhaan joukkoon. Siihen sitten vielä lisää, jotta hän voisi elätellä toivoa pääsystä kaksinpelissäkin 16 parhaan joukkoon. Tätä tietoa voi saada vain valmentamalla henkilökohtaisesti pelaajaa, joka on valmis tarvittavaan työhön. Valmentajan on myös mielellään vierailtava kansainvälisissä kilpailuissa katsomassa, miten saman ikäiset kansainvälisen tason pelaajat pelaavat. Mitä pitää siis oman pelaajan osata? Myös se, mitä pitää osata, että saa vastustajan lyömän pallon palautettua pöytään! 10 päivän viettäminen JEM-turnausta katsomassa aamusta iltaan on tässä mielessä todellinen tiedon korkeakoulu. Sinne ei saa mennä shoppailemaan ja nähtävyyksiä katsomaan. Totta kai myös kansainvälisille leireille osallistuminen on opettavaista. Tarkoitan siis sitä, että JOS valmentaa henkilökohtaisesti jotain junioria, JEM-vierailu (tai Euro Mini Champs -vierailu) tarjoaa hurjasti oppia ja ideoita. No varmaan myös jokin WTT-junioriturnaus tarjoaa paljon tietoa tiiviinä pakkauksena. Huomatkaa, että en tarkoittanut sitä, että siellä istuminen pätevöittää valmentajaksi!

Mutta entä sitten, kun meillä on juniori, jonka kotimainen valmennus on kaikin puolin kunnossa? Seuraava ongelma on vastaavien juniorien tavaton vähyys. Yleensä on saanut olla onnellinen, jos on samaan aikaan edes yksi toinen saman ikäinen ja yhtä tavoitteellinen juniori muiden ollessa ns. kansallisia pelaajia niin tavoitteiltaan kuin harjoittelultaan. Hyvä esimerkki on ollut jo vuosikaudet parivaljakko Aleksi Räsänen ja Sam Khosravi. He eivät ole enää vuosikausiin oppineet juuri mitään keskinäisistä peleistään. Toisen peli osataan unissakin. Pitäisi olla edes 10 kovaa pelaajaa kussakin ikäluokassa, jotta kotimainen kova kilpailu kirittäisi jokaista ylemmäksi. Alle 14-vuotiaana on myös huipputärkeää pelata ikäisiään ja kokoisiaan vastaan. Suurempi ja fyysisempi vanhempi  pelaaja pystyy palauttamaan palloja ulottuvuudellaan sillä tavalla, että saman kokoiset eivät siihen pysty. Silloin ei pysty oppimaan luonnollista tapaa voittaa pisteitä. Toisaalta suurikokoisempi lyö niin kovia lyöntejä, että ikätoverit eivät lyö. Silloin ei opi palauttamaan sellaisia lyöntejä, joita tulee kansainvälisissä kilpailuissa. Eikä pääse yrittämään omaa hyökkäystä oikealla tavalla.

Koska Suomessa ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa samassa ikäluokassa (kahden vuoden tarkkuudella kumpaankin suuntaan) olisi leveä kansainvälinen taso, niiden muutamien kansainvälisen tason juniorien on osallistuttava mahdollisimman paljon kansainvälisiin kilpailuihin ja ulkomaisille leireille. Ei ole muuta mahdollisuutta, jos asuu kuitenkin Suomessa. Erityisesti Keski-Eurooopassa tämä on arkipäivää. Koko eurooppalainen laaja kärki pelaa toisiin vastaan pienestä pitäen säännöllisesti ja tuntee toisensa. Ei sellaisia pelaajia vastaan voi pärjätä pelaamalla Suomen kilpailuissa 50+ -vuotiaita vastaan. Tekniikka, pelityyli ja tempo ovat ihan erilaisia. Syötöistä puhumattakaan.

Tytöille tämä on erityisen tärkeää, koska täällä tytöt joutuvat ottamaan koko ajan vastaan miehisen kovia lyöntejä. Kansainvälisen kärjen tytötkin lyövät toki kovaa mutta eivät samalla tavalla kuin Suomen miesten kärki.

Ulkomaille meneminen on tietysti ajan ja rahan haaskaamista, ellei satsaus ole Suomessa 100-prosenttista niin harjoituksissa kuin kilpailutoiminnassa. Ei sieltä ulkomailta saa kotiin tuomiseksi mitään, jos ne asiat eivät ole kunnossa. Erityisesti asenne ei sillä parane. Kaikki muiden maiden kansainvälisen tason juniorit tekevät kovaa työtä päivästä päivään. Tsillaamisella ei pitkälle pääse.

Tosiaan suomalaisten on tavattoman vaikea voittaa sellaisten maiden pelaajia, joissa kussakin ikäluokassa on laaja taso. Niiden maiden pelaajien rutiini on vaan niin kova, vaikka he eivät sinänsä olisi juuri parempia kuin suomalaiset. Tämä tulee selvimmin näkyviin joukkuekilpailussa. Kovatkaan pallolaatikkoharjoittelut eivät korvaa kovien kilpailupelien tuomaa osaamista ja kokemusta.

Arto Luukkainen

Kansallisissa kilpailuissa oli kaudella 2023/2024 startteja 6483 . Se oli upeasti 17,2 % enemmän kuin edellisellä kaudella.  Se oli myös 7,7 % suurempi kuin viimeisellä koronaa edeltäneellä kaudella 2018/2019. Kasvussa siis ollaan!

Starttimäärä oli jopa kolmanneksi suurin kaudella 2008/2009 alkaneen seurannan aikana. Startteja oli 6724 kaudella 2008/2009 ja 6872 kaudella 2009/2010. Silloin elettiin pitkälti kolmipäiväisen Silja Maljan varassa, jossa oli startteja melkein 1000.

Kilpailupäiviä oli 68 (32+36). Se oli 10 enemmän kuin kaudella 2022/2023 (58). Hienosti on siis tullut lisää mahdollisuuksia kilpailla. Koskahan viimeksi on ollut niin paljon kilpailupäiviä?

Starttien kokonaismäärä lisääntyi 1193 startilla.

Tässä on kilpailujen TOP-10 starttimäärän mukaan:

Tässä koko kauden tilasto:

Tietoa starttimäärätilastoista

Jonkin kilpailun starttimäärä on kaikkien kilpailuluokkien yhteinen osallistujamäärä, jolloin ne pelaajat lasketaan mukaan, jotka ovat pelanneet ainakin yhden ottelun.

Huom: SM-kilpailut eivät ole mukana starttiluvuissa historiallisten syiden vuoksi. Piirinmestaruuskilpailut on viime vuosina otettu mukaan, koska ne ovat aina avoimia kilpailuja.

Oheisessa Excel-tiedostossa on myös aiempien kausien tiedot siitä lähtien, kun aloin tietoja taas kerätä (aion täydentää taaksepäin mutta 2007/2008 on vielä kesken):

Kilpailuaktiivisuustutkimus – 2023-2024

Suomen Pöytätennisliiton henkilökunta lomailee seuraavasti (suluissa sijainen).

• Henri Pelkonen, 28.5.-30.6., isyysloma (Taneli Keinonen)
• Taneli Keinonen, 1.7.-28.7. (Henri Pelkonen)
• Heikki Kiiskinen, 19.6.-5.7. ja 22.7.-4.8.
• Mattias Bergkvist, 22.7.-

Seuraava Pöytätennis-lehti ilmestyy 18.6. Aineisto siihen on jo kasassa. Juttuideoita syyskuun lehteen voi lähettää päätoimittajalle (heikki.kiiskinen@gmail.com).

Liittohallitus istui tiistaina kauden viimeisen kokouksensa. Alkuun se onnitteli varapuheenjohtaja Sonja Grefbergiä, jolle tuli sunnuntaina täyteen kunnioitettavat 60 vuotta. Päivänsankari lähtee muuten tehtävään jo valitun henkilön sairastumisen vuoksi pikahälytyksellä Pariisin olympia- ja paralympiakisoihin, vastaavaan hommaan kuin hänellä oli Lontoossa 2012 ja Rio de Janeirossa 2016 (field of play manager).

Liittohallitus onnitteli yhtä lämpimästi toiminnanjohtaja Henri Pelkosta, joka parhaillaan on esikoislapsensa ansiosta isyyslomalla. Kokouksen sihteerinä häntä sijaisti Marko Pietari.

Kokousrutiinien jälkeen puhuttiin taloudesta. Alkuvuosi on mennyt koko lailla budjetin mukaisesti, joten ainakaan toistaiseksi ei sen suhteen ole yllätyksiä. Parhaillaan sisällä olevat OKM:n kehityshankeanomukset tulevat olemaan meille tärkeitä ratkaisuja.

Hallitus on perustamassa uutta kurinpitoelintä. Kaksi nimeä – Pekka Kolppanen ja Sami Pyykkö – on jo valmiina, mutta kolmas julkistetaan vasta kun asiasta on saatu lopullinen varmuus nyt olemassa olevan puolivihreän valon sijasta. Ensitöikseen kokoonpano saa suunnitella itselleen toimintaproseduurin.

Hallitus oli jo aiemmin sähköpostikokouksessa päättänyt, että lähdemme mukaan SM-viikolle elokuussa 2025. Nyt se vahvistettiin. Pelaamme siellä Joukkue-SM:n ja odotusarvona on, että tapahtumalle saadaan TV-näkyvyyttä.

Para Finland Open puolestaan järjestetään näillä näkymin Pajulahdessa 5.-9.4.2025. Kansainvälistä liittoa on alustavasti informoitu, mutta sen osalta ajankohta saa varmistuksen vasta kesäkuussa. Tuomarirekrytointi tapahtumaan aloitetaan jo alkusyksystä.

Muissa asioissa totesimme, että strategiahanke etenee, joskin hiukan myöhässä. Taustahaastatteluja on tehty ja seuraava askel on pelaajakyselyt heti kesälomien jälkeen. Todella nopeassa valiokuntakatsauksessa todettiin, että myös Olympiakomitea päivittää parhaillaan strategiaansa. Siitä saamme paljon hyvää materiaalia.

Viime syksynä päätetyistä uusista sarjamaksuista tulee tiedote liiton sivuille. Teemu Oinas totesi lisäksi, että kisahaku menee ensimmäisen vaiheen osalta poikki viikonlopulla. Ensimmäinen versio kilpailukalenterista ilmestyy siis aika pian.

Kohta edessä on Juniori-NETU Norjassa. JEM-kisaan lähtee Suomesta vain miesjuniorijoukkue ja henkilökohtaiset luokat pelaava Maria Girlea. Elokuussa pelataan Riikassa senioreiden NETU, jonne lähtee neljä mies- ja neljä naispelaajaa. Benedek Oláh on Slovenian WTT:ssä kovan paikan edessä, sillä se on viimeinen mahdollisuus varmistaa paikka olympiapöydillä.

Vielä todettiin, että Pöytätennislehti 2/24 ilmestyy lähiaikoina. Liittohallitus kokoontuu seuraavan kerran 12. elokuuta.