Askel Sportsin Marko Pietari teki toiminnanjohtajan isyysloman aikana analyysin pöytätenniksen lisenssitilastoista. Lisenssitietoja on olemassa pitkältä ajalta, mutta tarkemmat tiedot (esim. syntymäajat ja seurat) ovat käytettävissä vain kaudesta 2019–2020 alkaen eli verrattain lyhyeltä ajalta. Myös koronapandemian aiheuttamat poikkeavuudet sotkevat tilastoja. Lisenssidata ei myöskään kerro suoraan harrastamisen määrästä, sillä harrastaminen ei edellytä lisenssiä. Siispä johtopäätösten suhteen kannattaa olla kriittinen, ja tarkastelu on mahdollista lähinnä lyhyellä aikavälillä.
Lisenssidatan perusteella pöytätennis on hyvin miesvaltainen laji. Yli 90 % lisenssin hankkineista pelaajista on miehiä. On vaikea nähdä, että laji itsessään ei soveltuisi naisille siinä missä miehille. Naisissa voisikin olla merkittävästi kasvupotentiaalia, mutta miesvaltaisuus ei toimi ainakaan vetovoimatekijänä. Nuoremmissa ikäluokissa tyttöjen/naisten osuus on hieman keskimääräistä suurempi (kaudella 2023–2024 lisenssin hankkineista 2006 ja myöhemmin syntyneistä miehiä/poikia oli noin 83 %, ja 2012 ja myöhemmin syntyneistä poikien osuus oli noin 78 %), mutta junioreissakin miesten osuus on huomattavan suuri.
Toimenpiteet tyttöjen/naisten harrastamisen edistämiseksi voisivatkin olla tervetulleita sekä naisten osallistumisen helpottamiseksi että uusien harrastajien saamiseksi. Ei liene syitä, miksei pöytätennis soveltuisi naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta lisenssipelaajista naisten osuus on hyvin pieni.
Harrastaminen on keskittynyt voimakkaasti Uudellemaalle. Ilman vertailuaineistoa muista lajeista on vaikea arvioida, eroaako pöytätennis muista, mutta todennäköisesti useimmissa lajeissa on ainakin jonkintasoinen eteläpainotus. Vuonna 2023 Suomen asukkaista noin 31 % asui Uudellamaalla, mutta pöytätenniksen lisenssipelaajista peräti 49 % edusti Uudellamaalla toimivaa seuraa. Tilasto on kaudelta 2023–2024, mutta Uudenmaan pelaajien osuus on suurin piirtein samanlainen (47–49 %) koko tarkastelujakson 2019–2024. Tilasto perustuu pelaajien edustamien seurojen kotikuntiin, ja pelaajat saattavat asua toisella alueella kuin edustamansa seura, mutta suuret erot lienevät epätodennäköisiä.
Asukasluvultaan suurimmat kunnat, joissa ei kaudella 2023–2024 ollut yhtään seuraa, jossa olisi lisenssipelaaja, ovat Kouvola, Salo, Kokkola, Lohja, Kirkkonummi, Tuusula, Rauma, Kajaani, Kaarina ja Nokia. Näissä kunnissa saattaa kuitenkin toimia naapurikuntaan kirjattu seura, eli kunnat eivät välttämättä ole vailla pingistoimintaa. Pelaajien kotikuntien tarkastelu voisi tuottaa kiinnostavampaa tietoa.
Kuntia, jotka korostuvat tilastoissa (kunnassa toimivien seurojen lisenssipelaajien määrät ovat huomattavan suuria suhteessa kunnan asukaslukuun), ovat erityisesti Koski Tl, Kemiönsaari, Pello, Hanko, Pietarsaari, Kerava, Masku, Nurmes, Uusikaupunki, Ylivieska, Kauniainen ja Raasepori. Näissä kunnissa on siis huomattavan aktiivisia seuroja suhteessa kunnan kokoon.
Tilastoista paistaa myös pelaajamäärien vähäisyys ruotsinkielisillä alueilla. Pöytätennis tuntuu olevan voittopuolisesti suomea puhuvien miesten laji. Datan perusteella ei voi tehdä päätelmiä maahanmuuttajataustaisten osuuksista, mutta pöytätenniksen kansainvälisen suosion perusteella heidän osuutensa lienee huomattava, mikä arvatenkin edellyttää seuroilta ainakin jonkintasoista monikielisyyttä. Ei lienekään syitä, miksei myös ruotsinkielisiä voisi saada lajin pariin – etenkin huomioiden Ruotsin historia lajissa.
Lisenssipelaajien keski-ikä on suht korkea: se on ollut viime vuosina tasaisesti noin 41 vuotta. (Ikä on laskettu sen perusteella, kuinka monta vuotta pelaaja täyttää kauden ensimmäisen kalenterivuoden aikana, ts. esimerkiksi vuonna 1980 syntynyt pelaaja on laskettu kauden 2019–2020 tilastoon 39-vuotiaaksi.) Kausien 2019–2020 ja 2023–2024 välillä keski-ikä on itse asiassa noussut tasaisesti noin 40 vuodesta noin 42 vuoteen, mutta aikaväli on liian lyhyt sen arvioimiseksi, onko kyse vain pienestä heilahtelusta kausien välillä. Ilman vertailuaineistoa muihin lajeihin on vaikea tehdä johtopäätöksiä, mutta keski-ikä tuntuu tyypillistä korkeammalta.
Korkea keski-ikä on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se osoittaa, että pöytätennistä voi pelata pitkään ja lajista voi saada koko elämän pituisen harrastuksen. Toisaalta se osoittaa myös juniorien vähäisen määrän. Suuri juniorien määrä nähdään usein huippu-urheilumenestyksen edellytykseksi, ja se tukisi myös tavoitteita liikunnan edistämisestä väestössä. Junioreista sitä paitsi tulee tulevaisuuden senioripelaajia, ja vähäinen juniorien määrä saattaa olla uhka lajin tulevaisuudelle. Pöytätenniksen voi kuitenkin aloittaa käytännössä minkäikäisenä tahansa, joten liikunnan edistämisen sekä lajin tulevaisuuden näkökulmista juniorit eivät välttämättä ole sen arvokkaampia kuin muut harrastajat.
Pöytätenniksen hyvä soveltuvuus kaikenikäisille näkyykin harrastajamäärien nousussa 50-vuotiaista alkaen. Tässä iässä moni muu harrastus saattaa osoittautua jo vaikeaksi. Toisaalta suhteellisen suuret harrastajamäärät 50–75-vuotiaissa tarkoittavat myös, että 30–40-vuotiaiden harrastajamäärät ovat varsin pieniä. Näihin ikäluokkiin kuuluvien suomalaisten nähdään usein olevan valmiita panostamaan liikuntaharrastukseen ja liikuntaan liittyvään kulutukseen rahallisesti paljon, eli pelaajamäärien kasvattaminen näissä ikäluokissa voisi tuoda lisää taloudellisia resursseja lajin pariin.
Keski-iän tavoin ikä ensimmäisen pöytätennislisenssin hankkimiseen on korkeahko. Se on tarkastelujakson aikana vaihdellut välillä 21–26 vuotta. Suurimmat aloittavat ikäluokat ovat kuitenkin 12–14-vuotiaat. Esimerkiksi kaudella 2023–2024 ensi kertaa lisenssin hankkineista 24 % oli 12–14-vuotiaita (syntynyt 2009–2011). Aiempina vuosina osuus on ollut hieman suurempi. Alle 12-vuotiaiden ikäluokissa lisenssipelaajien määrät ovat pienempiä. Lisenssin hankkiminen ei ole suoraan yhteydessä harrastamisen aloittamiseen, mutta moni muu laji aloitetaan selvästi nuoremmalla iällä. Millä tolalla mahtavat olla alakouluikäisten harrastus- ja kilpailumahdollisuudet?
14-vuotiaiden ja nuorempien osuus ensimmäistä kertaa lisenssin hankkivista on laskenut seuraavasti:
– Kausi 2019–2020: 51,30 %
– Kausi 2020–2021: 56,45 %
– Kausi 2021–2022: 56,81 %
– Kausi 2022–2023: 44,09 %
– Kausi 2023–2024: 42,11 %
Muutos on samansuuntainen, jos tarkastellaan 18-vuotiaita ja nuorempia. Pingikseen tulee siis yhä vähemmän uusia nuoria lisenssipelaajia. Tarkastelujakson aikana on tapahtunut selvä muutos: kaudella 2019–2020 pöytätennikseen tuli 151 uutta nuorta kilpapelaajaa (siis 151 18-vuotiasta ja nuorempaa hankki ensi kertaa lisenssin tällä kaudella), mutta kaudella 2023–2024 heitä tuli vain 106. Yhä harvempi nuori siis hankkii lisenssin edes kauden ajaksi.
Muutos on havaittavissa myös muissa ikäluokissa kuin nuorissa. Ensimmäisen lisenssin hankkineiden osuus kaikista lisenssipelaajista oli korkeimmillaan kaudella 2008–2009 (27,31 % lisenssipelaajista), mutta viime vuosina osuus on ollut jo alle 20 % pelaajista. Samaan aikaan lisenssipelaajien määrä on kuitenkin kasvanut. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että lisenssimäärien kasvu on tapahtunut enemmän peliurien pidentymisen kuin uusien pelaajien määrän kasvamisen kautta.
Uusien pelaajien saaminen on tärkeää, sillä vaihtuvuus on melko korkea. Tarkastelujakson aikana ensi kertaa lisenssin hankkineista 45–60 % ei hankkinut lisenssiä seuraavalle kaudelle, eli noin joka toisen lisenssipelaaminen jäi yhteen vuoteen. Vain 30–40 % ensimmäisen lisenssin hankkineista hankki lisenssin kaksi vuotta myöhemmin (kolmas pelikausi). Vertailuaineistoa muista lajeista ei ole, mutta lienee todennäköistä, että vastaavat lukemat ovat muissakin lajeissa korkeita. Tilasto kuitenkin havainnollistaa hyvin, kuinka vain pieni osa uusista pelaajista jää lajiin pysyvämmin. Esimerkiksi kaudella 2018–2019 ensi kertaa lisenssin hankkineista 191 pelaajasta 47 hankki lisenssin kaudella 2023–2024. Todellisuudessa jatkavien prosentit lienevät vielä pienempiä, sillä moni kokeilija tippunee pois hankkimatta lisenssiä kertaakaan.
Erityisesti C-lisenssin vaihtuvuus on korkea. Ensi kertaa lisenssin hankkineita on ollut reilu puolet, enimmillään reilu 60 % C-lisenssillisistä. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta viime vuosina vuosittain noin 30–40 % C-lisenssin pelaajista on lopettanut. Uusien pelaajien suuri osuus kertoo nuorimpien juniorien vähäisestä määrästä (moni siirtyy nopeasti B-lisenssiin), mutta lopettaneiden osuus osoittaa, että moni kokeilee pöytätennistä vain vuoden tai pari. On syytä huomioida, että tässä lopettaneella tarkoitetaan henkilöä, joka ei enää missään vaiheessa myöhemmin hanki lisenssiä, eli esimerkiksi yhden vuoden ilman lisenssiä olevaa ei ole tulkittu lopettaneeksi.
Aiemmin on jo tullut esille, että peliurat ovat usein pitkiä. Tätä havainnollistaa hyvin se, että kauden 2023–2024 1207 lisenssipelaajasta 111:llä – siis reilulla 9 prosentilla – on ollut lisenssi yhtäjaksoisesti kaudesta 2001–2002 alkaen eli yli 20 vuotta! Monilla heistä on saattanut olla lisenssi pidempäänkin. Keskimäärin kauden 2023–2024 lisenssipelaajilla oli ollut lisenssi yhtäjaksoisesti reilun 7 kauden ajan. Todellisuudessa lukema lienee hieman suurempikin, sillä osalla on todennäköisesti ollut lisenssi jo ennen kautta 2001–2002, josta tilaston laskeminen alkoi. Uusien pelaajien suuri vaihtuvuus huomioiden monilla peliuran pituudet ovat huomattavan pitkiä.
Peliurien pituutta voi vielä havainnollistaa seuraavasti. Kaudella 2023–2024 lisenssipelaajia oli 1207. Heistä 191 oli uusia ja 89 palanneita eli pelaajia, joilla oli ollut lisenssi aiemmin mutta ei kuitenkaan edellisellä kaudella. Tämä tarkoittaa, että noin 23 prosentilla kaikista lisenssipelaajista ei ollut lisenssiä edellisellä kaudella. Noin 26 prosentilla lisenssipelaajista oli lisenssi toista tai kolmatta vuotta peräkkäin. Näin siis joka toisella kauden 2023–2024 lisenssipelaajista oli ollut lisenssi enintään kolmen kauden ajan peräkkäin. Yhtäjaksoisen lisenssiuran keskimääräinen pituus oli kuitenkin yli seitsemän vuotta, mikä tarkoittaa, että moni on pelannut huomattavasti pidempään.
Positiivista on, että moni palaa yhden tai useamman välivuoden jälkeen pingiksen pariin. Lajiahan voi pelata iästä riippumatta. Vähintään yhden välivuoden jälkeen lisenssin uudestaan hankkineita on ollut vuosittain noin 50–70. Koronapandemian jälkeen lukemat ovat olleet viime vuosina hieman suurempia, mutta se lienee väliaikaista. Harrastuksen jättävä henkilö ei siis välttämättä ole pysyvästi menetetty, vaan moni löytää tiensä takaisin lajiin. Toisaalta useimmat eivät kuitenkaan kerran lopetettuaan enää palaa takaisin. Palaavien pelaajien yleisin lisenssityyppi on A-lisenssi. Prosentuaalisesti palaajat korostuvat eniten H-lisensseissä, eli H-lisenssillä pelaavista pelaajista moni jonakin vuonna hankkii lisenssin, jonakin vuonna ei. B- ja C-lisensseissä palaajia on vain vähän, eli lasten/nuorten lopettaminen on usein pysyvää tai ainakin hyvin pitkäkestoista.
Lopettaneiden keski-ikä on ollut viime vuosina noin 30 vuotta. Eniten lopettavia on 11–15-vuotiaissa. Näiden ikäluokkien osuus lopettavista pelaajista on vaihdellut viime vuosina noin 30:stä noin 40 prosenttiin. Eniten lopettamisia tapahtuu siis niissä ikäluokissa, joissa on eniten aloittajia, mikä ei liene yllätys. Sekin kuitenkin havainnollistaa, että useimpien lisenssiurat jäävät lyhyiksi. 18-vuotiaiden ja nuorempien osuus lopettavista pelaajista on viime vuosina ollut noin 45–55 %. Lopettaneilla tarkoitetaan pelaajia, jotka hankkivat lisenssin viimeistä kertaa, eli esimerkiksi välivuotta pitäviä ei ole laskettu lopettaneiksi.
Niistä, joilla on ollut lisenssi edellisellä kaudella mutta jotka eivät hanki lisenssiä seuraavalle kaudelle, karkeasti 1/3–1/4 on joskus myöhemmin hankkinut jälleen lisenssin. Toisin sanoen pois putoavista noin 70 % jättää pingiksen lopullisesti ainakin lisenssipelaamisen tasolla. On siis olemassa paljon pelaajia, jotka ovat joskus pelanneet pöytätennistä mutta eivät tällä hetkellä pelaa. Laji sopii kaikille iästä riippumatta, joten tämä ryhmä on harrastajien rekrytoinnin näkökulmasta potentiaalinen. Suuri osa näistä on lapsia, jotka ovat kokeilleet pingistä kauden tai kaksi ja jotka eivät ehkä innostuneet lajista, mutta joukossa on paljon aikuisia ja pidempäänkin lajissa viihtyneitä, joilla luopumiselle saattaa olla muita syitä kuin ettei lajista pitänyt. Syistä lopettaa harrastaminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkempaa tietoa.
Aineisto: Lisenssidata
Lisätiedot:
Marko Pietari
marko.pietari@askelsports.fi
