Kaikki kirjoittajan Arto Luukkainen artikkelit

Finlandia Junior Open 2019 oli hyvä kilpailu!

Narvan joukkue on saapunut

Loppuun lisätty pari lisäplussaa (punaiselle fontilla)!

TIP-70 otti järjestämisvastuun

Vanha Helsinki Open sittemmin Helsinki Junior Open sittemmin Finlandia Junior Open oli ajautunut viime vuosina vaikeuksiin. Järjestäjiä ei tahtonut löytyä ja kilpailu alkoi olla liian kova koetus muutamalle Helsingin Piirin aktiiville ja muulle porukalle. SPTL järjesti tämän suomalaisjunioreille ja heidän taustajoukoilleen niin tärkeän kilpailun 2018. Sen jälkeen kilpailun tuleva kohtalo jäi arvailun varaan. Onneksi tälle kaudelle löytyi uusi järjestäjä eli TIP-70 otti yksinään vetovastuun.

Uusi kilpailuohjelma

TIP-70 teki suuren muutoksen kilpailun perinteiseen ohjelmaan, jossa on pelattu täysillä sekä lauantaina että sunnuntaina ja luokkia on ollut vuoden välein sekä pojille ja tytöille eli yhteensä peräti yhdeksän ikäluokkaa (9-17).  Lisäksi vielä miesten ja naisten kaksinpelit. Tämä on toki tarjonnut paljon mahdollisia luokkia mihin osallistua, mutta se on myös merkinnyt joukkueille todella raskaita pelipäiviä kumpanakin päivänä. Vapaa-aikaa ei ole ollut ollenkaan, kun kilpailut ovat kestäneet pahimmillaan yhdeksästä yhdeksään. Aikanaan jopa kello 22:een. Tällä kertaa pelattiin vain neljässä ikäluokassa (10, 12, 14, 17) eikä miesten ja naisten kaksinpeliä ollut.  Yksi pelaaja sai pelata vain kahdessa luokassa, koska kaikki luokat alkoivat lauantaina.  Luokkia oli vähemmän mutta vastapainona sitten se, että myös pienten luokkien jatkopelit pelattiin pooleina ja tarjolla oli myös consolation pooleineen. Niille pelaajille pelit jäivät vain yhteen luokkaan, jotka mahtuivat vain 17-vuotiaiden luokkaan, mutta miesten ja naisten kaksinpeliä ei ohjelmaan kyllä mitenkään voisi mahduttaa ilman iltamyöhään pelaamista.

Muutosvastarintaa kotimaassa

Uusi kilpailuohjelma aiheutti vähän vastarintaa Suomessa, koska tarjolla ei ollut enää perinteistä ”kaksi luokkaa plus kaksi luokkaa” -kaksipäiväistä kilpailua. Sen toki ymmärtää, koska pelkona oli, että vaikka sunnuntaille selviäisikin, pelien määrä voi jäädä yhteen. Minun kokemukseni uudesta systeemistä on kuitenkin erittäin positiivinen, mutta katson toki asiaa paljolti vieraanani olleen Narvan joukkueen pelaajien kannalta. He kun ovat aina kaivanneet näillä kilpailumatkoilla vähän vapaa-aikaakin  illalla. Eivät ole tietenkään koskaan valittaneet pitkistä päivistä vaan heidän mielipiteensä on näkynyt siitä superriemusta, jonka jokainen vapaahetki kisapäivän jälkeen on tuottanut. Nyt se onnistui kerrankin, ja pelaajat olivat tosi tosi tyytyväisiä 🙂 .

Sellainen kokemus minulla on yleisestikin aiemmilta vuosilta, että ulkomaalaisten vieraiden mielestä olisi mukavaa, että ehtisi tehdä muutakin kuin olla hallilla. Esimerkiksi käydä katsomassa Helsinkiä. Kaipa myös suomalaisten mielestä olisi kiva edes ruokailla rauhassa ennen nukkumaanmenoa. Jos järjestelmä on sama ensi vuonnakin, suosittelen kaikkia tulemaan mukaan, koska kyllä kansainvälisen ilmapiirin nuuhkiminen ja pelaaminen uusia vastustajia vastaan on hyödyllistä kaikille.  Valitettavasti se tahtoo kuitenkin aina olla niin , että suomalaisia saa mukaan suuremmin joukoin tähän kesän kynnyksellä järjestettyyn kilpailuun  vain suorilla henkilökohtaisilla kutsuilla.

Muutoksiin tarvitaan usein vastuuhenkilöiden vaihtaminen

Joka tapauksessa tässä nähtiin malliesimerkki siitä, että luoviin muutoksiin tarvitaan usein sitä, että vastuulliset henkilöt vaihdetaan kokonaan uusiin. Jos itse olisin ollut koko ajan vastuussa kilpailusta, olisin varmaankin jatkanut tismalleen samalla alkuperäisellä systeemillä vuosikymmenestä toiseen. Koskaan ei olisi tullut sitä hetkeä, jolloin olisin uskaltanut kokeille radikaalia muutosta, koska ei olisi jaksanut vastata kysymyksiin ”miksi systeemiä muutettiin vaikka se vanha systeemi oli niin hyvä?”.

Valtava parannus entiseen verrattuna oli luonnollisesti se, että kaikissa peleissä alkupooleja myöten oli järjestäjien omat tuomarit. Pelaajien ei tarvinnut olla ollenkaan tuomareina. Mitenkähän mahtaa tällainen onnistua, jos kilpailu kasvaa uudelleen 24 pöydän kilpailuksi? Riittävätkö TIP-70:n tuomariresurssit edelleen? Nyt oli joka tapauksessa pelaajille hieno asia, että ei tarvinnut istua tuomarina. Riitti paremmin aikaa esim. syömiselle ja jutustelulle.

Ikuinen ongelma: miten saada suomalaistytöt mukaan?

Suomalaisten tyttöjen saaminen mukaan  on ollut aina hieman haasteellista. Niin nytkin. Mutta 12-vuotiaissa tytöissä oli peräti kuusi suomalaista osallistujaa eli Suomi vastaan muu maailma 6-2! Aika harvinaista herkkua tällainen. Vanhemmissa tytöissä meni sitten vähän heikommin. Narvan tytöille riitti kuitenkin se, että Maria Girlea oli mukana. Hän loi tapahtumaan tarvittavan glamourin ja tunnelman eivätkä tytöt joutuneet käytännössä pelaamaan vain toisiaan vastaan. Vasta kun Marian nimi ilmestyi osallistujalistalle, löin kiinni Narvan joukkueen saapumisen. 🙂 Ottelut Mariaa vastaan olivat Narvan tytöille hieno juttu ja tekivät palkinnot arvokkaiksi.

Vaihtoehtoinen kilpailuohjelma

Jarmo Siekkinen kertoi minulle sellaisestakin vaihtoehtoisesta kilpailuohjelmasta, että kumpanakin päivänä olisi kaksi luokkaa ja pelaaja saisi pelata vain yhdessä/päivä. Ilmeisesti jaon olisi oltava sellainen, että luokat 10 ja 14 pelattaisiin toisena päivänä (lauantaina?) ja luokat 12 ja 17 toisena, ettei tulisi päällekkäisyyksiä. Kumpanakin päivänä pelattaisiin luokat loppuun. En ensin tajunnut tämän ohjelman etuja ja pidin tämän kertaista systeemiä parempana. Mutta vaihtoehtoinen ohjelma antaisi ehkä sittenkin paremmin mahdollisuuden pelata kumpanakin päivänä, koska tarjolla olisi kokonainen luokka. Tosin suomalaisten osalta pelkona olisi se, että 14-vuotiaat eivät osallistuisi 17-vuotiaisiin, 10-vuotiaat 12-vuotiaisiin ja 12-vuotiaat 14-vuotiaisiin. Ulkomaalaiset joukkueethan olisivat paikalla joka tapauksessa koko viikonlopun. Voitaisiin ehkä käyttää suurempia poolejakin ja varmaan consolation pysyisi mukana. Mutta näitä asioita pohtikoon TIP-70:n järjestelytoimikunta! Kummankin malliseen kilpailuun kutsun Narvan joukkueen joka tapauksessa ensi vuonnakin.

Narvan joukkue

Narvasta tuli paras mahdollinen joukkue. Tulijoita olisi ollut enemmänkin ja muille piti selittää ”syksyllä sitten teidän vuoro”.

Oheisessa kuvassa on todella paljon Viron mestaruuskisojen mitalinhaltijoita!

Joukkue ehti myös hieman rentoutua kisojen jälkeen, koska kotimatka alkoi vasta maanantaina klo 10.30 lautalla.

Vaikka tämä ei olekaan kisaraportti, laitetaan mukaan yksi kisavideo, joka kannattaa katsoa! Se on ”parhaat palat” -video Maria Girlean ja Anastassia Melnikovan välisestä ottelusta 17-vuotiaiden tyttöjen finaalipoolissa. Melnikova on Viron kolmonen 2002-tytöissä ja ykkönen 2004- eli kadettitytöissä ja matkustaa heinäkuussa Ostravaan Junioreiden EM-kilpailuihin. Tämä oli varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista juniorityttöjen peleistä Ruskeasuolla.

Pitävät rating-luokistakin

Tämä ei oikeastaan kuulu asiaan, mutta Lida kertoi, että Narvan juniorit tykkäävät todella paljon Suomen rating-luokista ja pelaajat muistelevat usein siitä, miten ovat missäkin luokassa menestyneet. Myös Lidan mielestä ne ovat tosi hyödyllisiä pelaajille. Siinä mielessä ei siis tarvitse murehtia, onko kisoissa muita tyttöjä tai junioreita, vaikka toki nämä lisäävätkin kilpailun glamouria myös narvalaisten silmissä.

Palkintopalli oli oikein päin

Siitä pitää aina antaa erityiskiitokset, jos palkintopalli laitetaan oikein päin eli edestä katsottuna kakkonen seisoo ykkösen vasemmalla puolella. Kisapaikalla tuli mieleen, että mahtaako tämä perustua tuhansia vuosia vanhaan tapaan, jossa arvovieras istui isännän (esim. kuninkaan) oikealla puolella aterialla.  Mutta palkintopalli oli tosiaan oikein päin! Me kiitämme! Tosin palkintopalli oli yhtä ruma ja ahdas kuin aina ennenkin, mutta sille TIP-70 ei voinut mitään.

Yhteydenpito oli nopeaa ja ystävällistä

Sekin oli mukavaa, että Aleksi Mustosen hoitama viestintä sähköpostitse oli äärimmäisen nopeaa, ystävällistä ja auttavaista. Esimerkillistä toimintaa! Kiitos Aleksi! Kaikenlaista säätämistä kun liittyi Narvan joukkueen ilmoittautumisiin ja muuhun.

Loppukiitokset

Lopuksi vielä lämpimät kiitokset TIP-70:n hienolle järjestelyorganisaatiolle tosi mukavista kilpailuista ja siitä, että TIP-70 pelasti tämän tärkeän kilpailun kuolemalta. Erinomaista!

STARUMMER 12.5.2019 – Raportti

On tekemättä  vielä STARPRING 2019:n raporttikin (tulee vielä joskus historiikkia varten!) mutta tässä nyt kuitenkin STARUMMERin raportti.

Näiden kisojen tarkoituksena ei ole olla suuret kisat vaan tarjota kilpailumahdollisuus niille inokkaille, jotka vielä toukokuussakin haluavat kilpailla. Posjääntien jälkeen paikalle ilmestyi 47 pelaajaa, mikä mahdollisti yllättävänkin mukavan kisatunnelman. Voitiin myös pelata pääsääntöisesti 5-6 pelaajan pooleissa. Kello 13:n ryhmässä pöydät olivat myös hyvin käytössä eli pelejä oli 10 pöydällä.

Itse asiassa oli oikein nautinnollista järjestää tällainen kilpailu, jossa kussakin luokassa pelattiin kahdessa poolissa ja sitten vain semifinaalit ja finaali. Sai kerrankin juoda kahvinkin rauhassa. 🙂

Kiitos kaikille osallistujille todella mukavasta kisatunnelmasta!

MK

Eipä tässäkään luokassa ollut alunperinkään paljoa osallistujia ja yhden poisjäännin jälkeen vain kolme.

Ykkössijoitettu Andrei Räisänen tuli, näki ja voitti. Tällä kertaa Leonid Pullinen voitti Ildiko Kadarin ja oli toinen.

Vasemmalta toiseksi sijoittunut Leonid Pullinen (LPTS), voittaja Andrei Räisänen (MBF) ja kolmonen Ildiko Kadar (MBF).

M-1900

Tämä luokka kutistui kahden ilmoittamattoman poisjäännin jälkeen kolmen pelaajan pooliksi. Ilman poisjääntejä olisi voitu pelata mukava viiden pelaajan pooli!

Rauli Franssila voitti molemmat pelinsä ja otti luokkavoiton.

Kuvassa vasemmalta Rauli Franssila (PT-Helsinki), Ildiko Kadar (MBF) ja Leonid Pullinen (LPTS).

M-1750

Jostain syystä melkein joka luokassa oli noin 10 osallistujaa. Niinpä 1750-luokassakin oli 10 pelaajaa joten kaksi poolia.

Ville Husu oli luokan suuri yllättäjä. Poolinsa ykköspaikka poolin nelossisjoitetun paikalta. Jatko-cupin finaalissa hän voitti Ildiko Kadarin 3-2.

Kuvassa vasemmalta voittaja Ville Husu (SS), kakkonen Ildiko Kadar (MBF) ja toinen kolmonen Markku Hauhia (Pa-Po). Toinen kolmonen Esa Ahde (PT Espoo) omana kuvanaan.

M-1600

Yhdeksän pelaajaa, kaksi poolia. Poolissa B kakkossijoitettu Joni Rahikainen nappasi ykksöpaikan voittamalla ykkössijoitetun Ville Rantasen 3-2. Aleksej Kolga teki lisäksi hyppäyksen viitospaikalta kakkoseksi pudottaen Rantasen kolmoseksi. Kolga pelasi poolissa kolme viisieräistä ottelua! Kisojen aikataulu kiittää!

Joni Rahikainen meni lopulta samaa kyytiä luokkavoittoon asti voittamalla finaalissa Toivo Ridalin 3-2.

Kuvassa vasemmalta luokkavoittaja Joni Rahikainen (PT Espoo), kakkonen Toivo Ridal (Atlas), kolmoset Aleksej Kolga (PT Espoo) ja Markku Hauhia (Pa-Po).

M-1450

Kymmenen osallistujaa jaettiin kahteen viiden pelaajan lohkoon. Varsinaiset 1450-pelaajat olivat jossain mieron teillä, koska vain kahdella pelaajalla oli edes yli 1300 pistettä (1335 ja 1329). Mutta mielenkiintoisia pelejä nähtiin joka tapauksessa!

A-poolissa nähtiin päivän ensimmäinen mieletön Aaro Mäkelän ja Eleonoora Roosioksin välinen ottelu. Mäkelä voitti 3-2 mutta Roosioks ”voitti” pistein 48-46. Myöhemmin M-1300-luokassa Roosioks voitti vuorostaan vastaavan ottelun 3-2 ja siinä Mäkelä voitti pistein 45-40. Eli Mäkelä heistä päivän ykkönen yhteislukemin 91-88  .

Jatko-otteluissa ei nähty kovin suurta draamaa. M-1300-luokan voittaja Yuri Afanassiev vei tämänkin luokan voiton aika vakuuttavasti.

Vasemmalta toiseksi tullut Sam Levander (KoKu), voittaja Yuri Afanassiev (PT Espoo), kolmanneksi tulleet Mika Hauhia (Pa-Po) ja Aaro Mäkelä (PT Espoo).

M-1300

Luokassa oli sopivasti 12 pelaajaa, joten se pelattiin kahtena kuuden pelaajan poolina.

Kärkisijoitetut eli Aaro Mäkelä ja Yuri Afanassiev pitivät pooleissaan paikkansa. Mäkelä päätyi kuitenkin A-poolissa neljään voittoon Eleonoora Roosioksin ja Ilpo Salon kanssa, mutta nousi keskinäisten otteluiden erillä ykköseksi ja Roosioks oli kakkonen. Poolin kakkossijoitettu Sirpa Kemppinen jäi lopulta neljänneksi. B-poolissa nelossisjoitettu Simonas Kaskelevicius päätyi tasavoittoihin Afanassievin kanssa, mutta keskinäinen ottelu takasi Afanassieville ykköspaikan.

Semifinaaleissa Kaskelevicius tiesi miten Mäkelää vastaan pitää pelata: 3-0. Sen sijaan toinen semifinaali oli kerrassaan kaamea taisto ja siinä Afanassiev löi Roosioksin 3-2.

Kuvassa vasemmalta kakkonen Simonas Kaskelevicius, luokkavoittaja Yuri Afanassiev, kolmoset Eleonoora Roosioks ja Aaro Mäkelä. Kaikkien seura on PT Espoo, joten luokka oli suurta Espoon juhlaa!

M-1000

1000-luokassa oli kahdeksan osallistujaa. Joni Höykinpuro oli yllättää poolifinaalissa ykkössijoitetun Rauli Voutilaisen johtamalla erin 2-1. Mutta lopulta mentiin sijoituksen mukaan.

Semifinaali Rauli Voutilaisen ja Timo Averjanovin välillä oli kerrassaan hurja. Averjanov johti jo erin 2-0 ja Voutilainen näytti olevan sillassa. Viime hetkillä Voutilainen kuitenkin oppi Averjanovin näppyläkumin ja otti niukasti kaksi seuraavaa erää 11-9 ja 11-9. Viides oli sitten jo selvä 11-2.

Vasemmalta luokkavoittaja Levente Kadar (MBF), kakkonen Rauli Voutilainen (LrTU), kolmoset Joni Höykinpuro (HUT) ja Timo Averjanov (Spinni).

M-850

Tässä luokassa oli ´mukana mukavat yhdeksän pelaajaa. Ykkössijoitettu ja ainoa yli 800 pisteen pelaaja (840) Raimo Jokitulppo koki kovia poolissa, missä hän menetti 2-0-johtonsa Lassi Lehtolaa vastaan ja putosi kolmanneksi. Ainoan nihkeähkön voittonsa hän sai Ann-Cathrine Stråhlmanista 3-1. Toisessa poolissa käytiin kova kamppailu ykköspaikasta. Aki Kalander johti Lukas Lehtolaa erin 2-1, mutta Lukas nousi 3-2-voittoon.

Veljekset Lassi ja Lukas Lehtola kävivät huikean ja tunteikkaan ottelun semifinaalissa. Lukas voitti tällä kertaa 3-2 (pisteet 57-49). STARPRING-kisoissa helmikuussa Lassi voitti puolestaan Lukaksen 3-2 M-800-luokassa (pisteet 49-47), joten tiukkaa on MBF:n veljesten keskinäisissä kohtaamisissa!

Lukas voitti sitten finaalissa Vincent Joen 3-2.

Kuvassa vasemmalta voittaja Lukas Lehtola (MBF), kolmoseksi tulleet Lassi Lehtola (MBF) ja Aki Kalander (TIP-70) sekä toiseksi tullut VIncent Joki (TIP-70).

M-700

M-700-luokassa oli vain neljä osanottajaa, mutta he olivat sitä taitavampia! Suomen pöytätenniksen tulevaisuutta ajatellen sekin oli hyvä, että he olivat iältään aika lailla ns. Rusa-illan tyypillistä ikää nuorempia. Kaikki kunnia toki Rusa-illoille!

Pelaajat mitalin värin mukaisessa järjestyksessä vasemmalta oikealle:

Kultaa Miska Laulajainen, hopeaa Pietari Paakkinen, pronssia Niila Tolvanen ja Kasper Eronen. Muiden seura on PT Espoo mutta Kasper Erosen seura on MBF.

Hieman Viro- , pöytätennis- ja Arto -historiaa: Äitini muistolle – pöytätennis & Viro -versio

Tämän videon syvin aihe eli äitini poismeno ei tietenkään kuulu SPTL:n sivuille. Mutta laitan videon tänne, koska se sisältää Viro- ja pöytätennishistoriaa varsinaisen aiheen ohella. Se videon tarkoitus onkin. Kaikki pöytätennisihmiset eivät ole Facebookissa tai roiku YouTubessa, joten ehkä videon huomaavat näin myös monet sellaiset, jotka eivät sitä muuten huomaa. Toivottavasti kukaan ei pahastu siitä, että julkaisen videon myös täällä.

En siis julkaise videota täällä saadakseni osanottoja niin hyvältä kuin ne tuntuvatkin (lämpimät kiitokset vielä kerran). Menetys oli tosin minulle aivan valtavan kova ja vasta nyt kolme viikkoa myöhemmin elämä alkaa voittaa edes vähäsen.  Erityisesti viimeinen kuukausi oli erittäin traaginen

Näin kirjoitin videon saatteeksi Facebookissa:

Olen viime vuosina usein maininnut, että minulla ei ole aikaa oikein mihinkään. Nyt voin kertoa, että syynä on ollut se, että olen auttanut Tampereella asunutta Silpa-äitiäni ja ollut hänen seuranaan. Erityisesti viime elokuusta alkaen on ollut hyvinkin rankkaa, ja olen joutunut esim. järjestämään Starin kilpailut hyvin niukoilla aika- ja keskittymisresursseilla ja kova huoli on ollut päällä koko ajan. Helmikuussa jopa asuin äitini sairaalahuoneessa ja hän kuoli keskiviikkona 14.2. 96-vuotiaana. STARPRING:in järjestäminen oli todella raskasta, koska olin vielä kisojen aikanakin romahtaa aina kun ajatus pääsi hetkeksikin siirtymään äitiini. Aivan robotin omaisesti jouduin kaiken tekemään. Sielu oli jossakin muualla.

Äitini oli sellainen ihminen, josta kaikki sanoivat melkein loppuun asti: ”Silpa ei koskaan kuole”. Ei hänellä ehkä olisikaan ollut mitään vaikeuksia elää reippaastikin yli 100-vuotiaaksi, mutta kohtaloksi tuli kuitenkin vanhuuteen liittyvät turhan oloiset ongelmat, kuten videon lopussa kerron. Äärimmäisen surullista kun et voi auttaa.

Monet Starin juniorit tapasivat aikanaan äitini. Tämä video on omistettu myös kaikille heille. Äiti muisti valtavan lämpimästi teitä ihan loppuun asti!

Äitini vaikutti pöytätenniksen aloittamiseeni epäsuorasti, kuten videolla kerron. Hän oli myös Viro-mielenkiintoni takana. Tästä kerron myös.

Äitini muutti Rovaniemeltä Tampereelle pääsiäisenä 2014 Viljo-isäni menehdyttyä joulun 2013 jälkeen.

Video ei ole aivan lyhyt, mutta voihan sitä katsoa vähän kerrallaan jos vähänkään kiinnostaa. Video on tekstitetty englanniksi erityisesti Viro-osuuden vuoksi. Myös monet virolaiset tapasivat äitini.

Laitanpa Facebookin englanninkielisen esittelyn tähän varmuuden vuoksi:

In English

My dear mother Silpa passed away on Wednesday 14.2. She was 96-year-old. Last few years I spent a lot of time in Tampere helping her and keeping company. Last two weeks I lived in her room in the hospital except when I had to visit home because of table tennis.

My mother was such a person about whom everyone said: ”Silpa will never die”. She could still have lived many years but some old age-related ”needless” problems became her destiny as I tell in the video. Extremely sad when you cannot help.

Many Estonian players met my mother. She was also the inspiration behind my Estonian connection as I tell in the video.

She was also influencing indirectly that I started to play table tennis. I tell also about this.

The video has English texts.

Musiikki/music: Julie Meixnerová