Pohjois-Euroopan mestaruuskilpailujen yhteydessä pidettiin eilen myös perinteinen järjestön eli NETU:n kokous. Se kiinnosti etukäteen aika lailla, sillä Färsaaria ja Grönlantia lukuun ottamatta paikalla olivat kaikki muut maat, eli Suomen lisäksi Eesti, Latvia, Liettua, Islanti, Norja, Ruotsi ja Tanska.

Tanskalainen puheenjohtaja Henrik Vendelbo avasi kokouksen klo 15 ja illallisen kanssa siinä mentiinkin sitten klo 22 asti. Välillä tosin ETTU:n puheenjohtajaksi pyrkivät unkarilainen Imre Kovacsics ja portugalilainen istuva puheenjohtaja Pedro Moura kävivät kertomassa kampanjoistaan.

Kokous aloitettiin lyhyillä maakohtaisilla katsauksilla. Ruotsalaiset saivat olympiamenestyksestä aplodit, mutta sanoivat itse, että nyt pitää saada ”positiivinen jälkihoito” päälle sekä sponsoreihin, mediaan ja halleihin ryntääviin pelaajiin.

Suomesta todettiin, että mitään ihan kummallista ei ole. Puheenjohtaja vaihtuu syksyllä. Mainostimme joulukuista Finlandia Openia ja Para Finland Openia huhtikuussa 2025. Liettualla ei ollut mitään erityistä ja virolaiset sanoivat, että yrittävät kovasti saada hallitukselta lisää rahaa, mikä on kuulemma vaikeaa.

Latvia totesi, että he ovat hankkineet uuden kisoissakin käytössä olevan maton. He myös järjestivät ETTU:n valintaleirin viime viikolla ja järjestävät lokakuun lopussa kansainvälisen kilpailun, johon maksavat valmentajan ja kaksi pelaajaa per jäsenmaa.

Islantilaiset kertoivat, että heillä on uusi italialainen nuorisovalmentaja ja huomattavasti uusia seuroja. Norjakin yrittää kasvaa ja Borgar Haug oli lähellä päästä olympialaisiin. Odottelevat kovasti paralympialaisia. Norjalaiset ajavat sisään Stupan kilpailuohjelmistoa ja totesivat ykskantaan, että rahaa on käytettävissä. Olivat myös tyytyväisiä järjestämiinsä juniorien NETU-juniorien mestaruuskilpailuihin.

Tanskassakin liiton talous on kuulemma nyt parempi. He ovat myös julkistaneet uuden ”pingisapin”, jonka toivovat tuovan lisää pelaajia. Anders Lind on tällä hetkellä suosittu koko maassa olympiakisojen jälkeen.

Seuraavaksi puhuttiin NETU-mestaruuskisojen kilpailusäännöstön uusimisesta. Totesimme, että NETUn ”perustuslaki” on nyt uusittu ja toimii. Sen sijaan seniorien, juniorien ja veteraanien mestaruuskisasäännöt ovat vanhentuneet.

Nyt päätettiin, että vanhat mestaruuskilpailusäännöt eivät ole enää voimassa. Lisäksi päätettiin perustaa uusi työryhmä, joka tekee ehdotuksen kyseisistä säännöistä Linzin EM-kisojen kokoukselle lokakuussa. Työryhmään kuuluvat Ina Jozepsone, Priit Lehtlaan, Christian Ibenfeldt, Henrik Vendelbo ja Esko Heikkinen. Aloitan tämän työn lähettämällä muille ryhmän jäsenille nykytilanteen sekä uusimpien seniorien, juniorien ja veteraanien mestaruuskilpailujen prospectukset eli ”esikutsut”.

Sitten päätettiin tulevien mestaruuskisojen pitopaikoista, jotka menevät seuraavasti:
* Juniorit: 2025 Norja, 2026 Viro, 2027 Tanska
* Seniorit: 2026 Viro, 2028 Ruotsi, 2030 Islanti kysymysmerkillä
* Veteraanit: 2026 Tanska, 2028 Norja

Kovacsicin ja Mouran esittelyjen jälkeen puhuttiin NETU:n tulevaisuudesta. Busanissa käydyn keskustelun perusteella pääteltiin, että NETU:n tärkeimpiä tehtäviä tulevaisuudessa ovat ”urheilupoliittinen toiminta” ennen ETTU:n ja ITTF:n vuosikokouksia sekä mestaruuskilpailujen järjestäminen. Muu kehitystyö, esimerkiksi harjoitusleirit ja valmentajakurssit, vaatisi enemmän resursseja, joita NETUlla ei ole.

Sitten olikin aika valita järjestölle puheenjohtaja neljäksi vuodeksi. Avaukseksi lyhyen keskustelun jälkeen päätettiin, että jatkossa presidentin toimikauden enimmäispituus on kaksi kertaa neljä vuotta. Kirjoitan tämän muutosesityksen ”perustuslakiin”, ja se vahvistetaan Linzissä.

Norja halusi hiukan yllättäeen puheenjohtajuuden ja myös ”sihteerin” tehtävät, joita allekirjoittanut on hoitanut enemmän tai vähemmän epävirallisesti muutaman vuoden. Norja päättää presidentin nimestä sisäisessä keskustelussaan ja ilmoittaa asiasta muille yhdistyksille kahden viikon kuluessa.

Vielä saivat esiintyä NETU-maiden ehdokkaat ETTU:n ja ITTF:n tulevissa vaaleissa. Tanskalainen Henrik Vendelbo haluaisi ITTF:n Board of Directorsiin teemalla ”enemmän monimuotoisuutta”. Euroopalla on siellä on seitsemän paikkaa ja ehdokkaita on yhteensä 14.

Sonja kertoi innostuksestaan ja energiastaan sekä ETTU:n hallitukseen että samaiseen ITTF:n ”valtuustoon” kuin Vendelbo. Latvian Ina Jozepsonekin haluaa ETTU:n hallitukseen ja totesi, että ”tunnette minut ja toivottavasti se riittää”.

Yleisesti toivottiin, että NETU:n jäsenet tukevat oman alueensa ehdokkaita (meillä on 10 ääntä 58:sta!). Sitä silmällä pitäen koetamme kerätä mahdolliset valtakirjat seuraavaan ETTU:n kongressiin Linzissä ja ITTF:n kokouksiin mailta, jotka eivät aio osallistua.

NETUN seuraava kokous pidetään ennen ETTU:n vuosikousta Linzissä keskiviikkona 16. lokakuuta. Meillä on ”NETU:n tapa äänestää”: Dennis Lindahl ja Christian Ibenfeldt tekevät ”ennakkoehdotuksen”, jonka jälkeen käymme Teams-keskustelun kaikkien jäsenjärjestöjen kesken ennen vaaleja.

Kokouksen päätteeksi lähetimme pyöräonnettomuudesta toipuvalle ex-puheenjohtaja Öivind Eriksenille lämpimät toipumisterveiset. Monen suomalaisenkin tuntema norjalainen loukkaantui toukokuussa ja on halvaantunut.

URA-säätiö edistää urheilijoiden ammattiin valmistumista ja turvaa aktiiviuransa päättäneiden urheilijoiden koulutusta. Säätiö jakaa vuosittain opiskeluapurahoja kansainväliseen menestykseen tähtäävien tai aktiiviuransa jo päättäneiden huippu-urheilijoiden ammattiin valmistavaan ja tutkintoon tähtäävään opiskeluun.

Katso myöntämisperusteet ja hae apurahaa täältä.

Askel Sportsin Marko Pietari teki toiminnanjohtajan isyysloman aikana analyysin pöytätenniksen lisenssitilastoista. Lisenssitietoja on olemassa pitkältä ajalta, mutta tarkemmat tiedot (esim. syntymäajat ja seurat) ovat käytettävissä vain kaudesta 2019–2020 alkaen eli verrattain lyhyeltä ajalta. Myös koronapandemian aiheuttamat poikkeavuudet sotkevat tilastoja. Lisenssidata ei myöskään kerro suoraan harrastamisen määrästä, sillä harrastaminen ei edellytä lisenssiä. Siispä johtopäätösten suhteen kannattaa olla kriittinen, ja tarkastelu on mahdollista lähinnä lyhyellä aikavälillä.

Lisenssidatan perusteella pöytätennis on hyvin miesvaltainen laji. Yli 90 % lisenssin hankkineista pelaajista on miehiä. On vaikea nähdä, että laji itsessään ei soveltuisi naisille siinä missä miehille. Naisissa voisikin olla merkittävästi kasvupotentiaalia, mutta miesvaltaisuus ei toimi ainakaan vetovoimatekijänä. Nuoremmissa ikäluokissa tyttöjen/naisten osuus on hieman keskimääräistä suurempi (kaudella 2023–2024 lisenssin hankkineista 2006 ja myöhemmin syntyneistä miehiä/poikia oli noin 83 %, ja 2012 ja myöhemmin syntyneistä poikien osuus oli noin 78 %), mutta junioreissakin miesten osuus on huomattavan suuri.

Toimenpiteet tyttöjen/naisten harrastamisen edistämiseksi voisivatkin olla tervetulleita sekä naisten osallistumisen helpottamiseksi että uusien harrastajien saamiseksi. Ei liene syitä, miksei pöytätennis soveltuisi naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta lisenssipelaajista naisten osuus on hyvin pieni.

Harrastaminen on keskittynyt voimakkaasti Uudellemaalle. Ilman vertailuaineistoa muista lajeista on vaikea arvioida, eroaako pöytätennis muista, mutta todennäköisesti useimmissa lajeissa on ainakin jonkintasoinen eteläpainotus. Vuonna 2023 Suomen asukkaista noin 31 % asui Uudellamaalla, mutta pöytätenniksen lisenssipelaajista peräti 49 % edusti Uudellamaalla toimivaa seuraa. Tilasto on kaudelta 2023–2024, mutta Uudenmaan pelaajien osuus on suurin piirtein samanlainen (47–49 %) koko tarkastelujakson 2019–2024. Tilasto perustuu pelaajien edustamien seurojen kotikuntiin, ja pelaajat saattavat asua toisella alueella kuin edustamansa seura, mutta suuret erot lienevät epätodennäköisiä.

Asukasluvultaan suurimmat kunnat, joissa ei kaudella 2023–2024 ollut yhtään seuraa, jossa olisi lisenssipelaaja, ovat Kouvola, Salo, Kokkola, Lohja, Kirkkonummi, Tuusula, Rauma, Kajaani, Kaarina ja Nokia. Näissä kunnissa saattaa kuitenkin toimia naapurikuntaan kirjattu seura, eli kunnat eivät välttämättä ole vailla pingistoimintaa. Pelaajien kotikuntien tarkastelu voisi tuottaa kiinnostavampaa tietoa.

Kuntia, jotka korostuvat tilastoissa (kunnassa toimivien seurojen lisenssipelaajien määrät ovat huomattavan suuria suhteessa kunnan asukaslukuun), ovat erityisesti Koski Tl, Kemiönsaari, Pello, Hanko, Pietarsaari, Kerava, Masku, Nurmes, Uusikaupunki, Ylivieska, Kauniainen ja Raasepori. Näissä kunnissa on siis huomattavan aktiivisia seuroja suhteessa kunnan kokoon.

Tilastoista paistaa myös pelaajamäärien vähäisyys ruotsinkielisillä alueilla. Pöytätennis tuntuu olevan voittopuolisesti suomea puhuvien miesten laji. Datan perusteella ei voi tehdä päätelmiä maahanmuuttajataustaisten osuuksista, mutta pöytätenniksen kansainvälisen suosion perusteella heidän osuutensa lienee huomattava, mikä arvatenkin edellyttää seuroilta ainakin jonkintasoista monikielisyyttä. Ei lienekään syitä, miksei myös ruotsinkielisiä voisi saada lajin pariin – etenkin huomioiden Ruotsin historia lajissa.

Lisenssipelaajien keski-ikä on suht korkea: se on ollut viime vuosina tasaisesti noin 41 vuotta. (Ikä on laskettu sen perusteella, kuinka monta vuotta pelaaja täyttää kauden ensimmäisen kalenterivuoden aikana, ts. esimerkiksi vuonna 1980 syntynyt pelaaja on laskettu kauden 2019–2020 tilastoon 39-vuotiaaksi.) Kausien 2019–2020 ja 2023–2024 välillä keski-ikä on itse asiassa noussut tasaisesti noin 40 vuodesta noin 42 vuoteen, mutta aikaväli on liian lyhyt sen arvioimiseksi, onko kyse vain pienestä heilahtelusta kausien välillä. Ilman vertailuaineistoa muihin lajeihin on vaikea tehdä johtopäätöksiä, mutta keski-ikä tuntuu tyypillistä korkeammalta.

Korkea keski-ikä on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se osoittaa, että pöytätennistä voi pelata pitkään ja lajista voi saada koko elämän pituisen harrastuksen. Toisaalta se osoittaa myös juniorien vähäisen määrän. Suuri juniorien määrä nähdään usein huippu-urheilumenestyksen edellytykseksi, ja se tukisi myös tavoitteita liikunnan edistämisestä väestössä. Junioreista sitä paitsi tulee tulevaisuuden senioripelaajia, ja vähäinen juniorien määrä saattaa olla uhka lajin tulevaisuudelle. Pöytätenniksen voi kuitenkin aloittaa käytännössä minkäikäisenä tahansa, joten liikunnan edistämisen sekä lajin tulevaisuuden näkökulmista juniorit eivät välttämättä ole sen arvokkaampia kuin muut harrastajat.

Pöytätenniksen hyvä soveltuvuus kaikenikäisille näkyykin harrastajamäärien nousussa 50-vuotiaista alkaen. Tässä iässä moni muu harrastus saattaa osoittautua jo vaikeaksi. Toisaalta suhteellisen suuret harrastajamäärät 50–75-vuotiaissa tarkoittavat myös, että 30–40-vuotiaiden harrastajamäärät ovat varsin pieniä. Näihin ikäluokkiin kuuluvien suomalaisten nähdään usein olevan valmiita panostamaan liikuntaharrastukseen ja liikuntaan liittyvään kulutukseen rahallisesti paljon, eli pelaajamäärien kasvattaminen näissä ikäluokissa voisi tuoda lisää taloudellisia resursseja lajin pariin.

Keski-iän tavoin ikä ensimmäisen pöytätennislisenssin hankkimiseen on korkeahko. Se on tarkastelujakson aikana vaihdellut välillä 21–26 vuotta. Suurimmat aloittavat ikäluokat ovat kuitenkin 12–14-vuotiaat. Esimerkiksi kaudella 2023–2024 ensi kertaa lisenssin hankkineista 24 % oli 12–14-vuotiaita (syntynyt 2009–2011). Aiempina vuosina osuus on ollut hieman suurempi. Alle 12-vuotiaiden ikäluokissa lisenssipelaajien määrät ovat pienempiä. Lisenssin hankkiminen ei ole suoraan yhteydessä harrastamisen aloittamiseen, mutta moni muu laji aloitetaan selvästi nuoremmalla iällä. Millä tolalla mahtavat olla alakouluikäisten harrastus- ja kilpailumahdollisuudet?

14-vuotiaiden ja nuorempien osuus ensimmäistä kertaa lisenssin hankkivista on laskenut seuraavasti:

– Kausi 2019–2020: 51,30 %
– Kausi 2020–2021: 56,45 %
– Kausi 2021–2022: 56,81 %
– Kausi 2022–2023: 44,09 %
– Kausi 2023–2024: 42,11 %

Muutos on samansuuntainen, jos tarkastellaan 18-vuotiaita ja nuorempia. Pingikseen tulee siis yhä vähemmän uusia nuoria lisenssipelaajia. Tarkastelujakson aikana on tapahtunut selvä muutos: kaudella 2019–2020 pöytätennikseen tuli 151 uutta nuorta kilpapelaajaa (siis 151 18-vuotiasta ja nuorempaa hankki ensi kertaa lisenssin tällä kaudella), mutta kaudella 2023–2024 heitä tuli vain 106. Yhä harvempi nuori siis hankkii lisenssin edes kauden ajaksi.

Muutos on havaittavissa myös muissa ikäluokissa kuin nuorissa. Ensimmäisen lisenssin hankkineiden osuus kaikista lisenssipelaajista oli korkeimmillaan kaudella 2008–2009 (27,31 % lisenssipelaajista), mutta viime vuosina osuus on ollut jo alle 20 % pelaajista. Samaan aikaan lisenssipelaajien määrä on kuitenkin kasvanut. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että lisenssimäärien kasvu on tapahtunut enemmän peliurien pidentymisen kuin uusien pelaajien määrän kasvamisen kautta.

Uusien pelaajien saaminen on tärkeää, sillä vaihtuvuus on melko korkea. Tarkastelujakson aikana ensi kertaa lisenssin hankkineista 45–60 % ei hankkinut lisenssiä seuraavalle kaudelle, eli noin joka toisen lisenssipelaaminen jäi yhteen vuoteen. Vain 30–40 % ensimmäisen lisenssin hankkineista hankki lisenssin kaksi vuotta myöhemmin (kolmas pelikausi). Vertailuaineistoa muista lajeista ei ole, mutta lienee todennäköistä, että vastaavat lukemat ovat muissakin lajeissa korkeita. Tilasto kuitenkin havainnollistaa hyvin, kuinka vain pieni osa uusista pelaajista jää lajiin pysyvämmin. Esimerkiksi kaudella 2018–2019 ensi kertaa lisenssin hankkineista 191 pelaajasta 47 hankki lisenssin kaudella 2023–2024. Todellisuudessa jatkavien prosentit lienevät vielä pienempiä, sillä moni kokeilija tippunee pois hankkimatta lisenssiä kertaakaan.

Erityisesti C-lisenssin vaihtuvuus on korkea. Ensi kertaa lisenssin hankkineita on ollut reilu puolet, enimmillään reilu 60 % C-lisenssillisistä. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta viime vuosina vuosittain noin 30–40 % C-lisenssin pelaajista on lopettanut. Uusien pelaajien suuri osuus kertoo nuorimpien juniorien vähäisestä määrästä (moni siirtyy nopeasti B-lisenssiin), mutta lopettaneiden osuus osoittaa, että moni kokeilee pöytätennistä vain vuoden tai pari. On syytä huomioida, että tässä lopettaneella tarkoitetaan henkilöä, joka ei enää missään vaiheessa myöhemmin hanki lisenssiä, eli esimerkiksi yhden vuoden ilman lisenssiä olevaa ei ole tulkittu lopettaneeksi.

Aiemmin on jo tullut esille, että peliurat ovat usein pitkiä. Tätä havainnollistaa hyvin se, että kauden 2023–2024 1207 lisenssipelaajasta 111:llä – siis reilulla 9 prosentilla – on ollut lisenssi yhtäjaksoisesti kaudesta 2001–2002 alkaen eli yli 20 vuotta! Monilla heistä on saattanut olla lisenssi pidempäänkin. Keskimäärin kauden 2023–2024 lisenssipelaajilla oli ollut lisenssi yhtäjaksoisesti reilun 7 kauden ajan. Todellisuudessa lukema lienee hieman suurempikin, sillä osalla on todennäköisesti ollut lisenssi jo ennen kautta 2001–2002, josta tilaston laskeminen alkoi. Uusien pelaajien suuri vaihtuvuus huomioiden monilla peliuran pituudet ovat huomattavan pitkiä.

Peliurien pituutta voi vielä havainnollistaa seuraavasti. Kaudella 2023–2024 lisenssipelaajia oli 1207. Heistä 191 oli uusia ja 89 palanneita eli pelaajia, joilla oli ollut lisenssi aiemmin mutta ei kuitenkaan edellisellä kaudella. Tämä tarkoittaa, että noin 23 prosentilla kaikista lisenssipelaajista ei ollut lisenssiä edellisellä kaudella. Noin 26 prosentilla lisenssipelaajista oli lisenssi toista tai kolmatta vuotta peräkkäin. Näin siis joka toisella kauden 2023–2024 lisenssipelaajista oli ollut lisenssi enintään kolmen kauden ajan peräkkäin. Yhtäjaksoisen lisenssiuran keskimääräinen pituus oli kuitenkin yli seitsemän vuotta, mikä tarkoittaa, että moni on pelannut huomattavasti pidempään.

Positiivista on, että moni palaa yhden tai useamman välivuoden jälkeen pingiksen pariin. Lajiahan voi pelata iästä riippumatta. Vähintään yhden välivuoden jälkeen lisenssin uudestaan hankkineita on ollut vuosittain noin 50–70. Koronapandemian jälkeen lukemat ovat olleet viime vuosina hieman suurempia, mutta se lienee väliaikaista. Harrastuksen jättävä henkilö ei siis välttämättä ole pysyvästi menetetty, vaan moni löytää tiensä takaisin lajiin. Toisaalta useimmat eivät kuitenkaan kerran lopetettuaan enää palaa takaisin. Palaavien pelaajien yleisin lisenssityyppi on A-lisenssi. Prosentuaalisesti palaajat korostuvat eniten H-lisensseissä, eli H-lisenssillä pelaavista pelaajista moni jonakin vuonna hankkii lisenssin, jonakin vuonna ei. B- ja C-lisensseissä palaajia on vain vähän, eli lasten/nuorten lopettaminen on usein pysyvää tai ainakin hyvin pitkäkestoista.

Lopettaneiden keski-ikä on ollut viime vuosina noin 30 vuotta. Eniten lopettavia on 11–15-vuotiaissa. Näiden ikäluokkien osuus lopettavista pelaajista on vaihdellut viime vuosina noin 30:stä noin 40 prosenttiin. Eniten lopettamisia tapahtuu siis niissä ikäluokissa, joissa on eniten aloittajia, mikä ei liene yllätys. Sekin kuitenkin havainnollistaa, että useimpien lisenssiurat jäävät lyhyiksi. 18-vuotiaiden ja nuorempien osuus lopettavista pelaajista on viime vuosina ollut noin 45–55 %. Lopettaneilla tarkoitetaan pelaajia, jotka hankkivat lisenssin viimeistä kertaa, eli esimerkiksi välivuotta pitäviä ei ole laskettu lopettaneiksi.

Niistä, joilla on ollut lisenssi edellisellä kaudella mutta jotka eivät hanki lisenssiä seuraavalle kaudelle, karkeasti 1/3–1/4 on joskus myöhemmin hankkinut jälleen lisenssin. Toisin sanoen pois putoavista noin 70 % jättää pingiksen lopullisesti ainakin lisenssipelaamisen tasolla. On siis olemassa paljon pelaajia, jotka ovat joskus pelanneet pöytätennistä mutta eivät tällä hetkellä pelaa. Laji sopii kaikille iästä riippumatta, joten tämä ryhmä on harrastajien rekrytoinnin näkökulmasta potentiaalinen. Suuri osa näistä on lapsia, jotka ovat kokeilleet pingistä kauden tai kaksi ja jotka eivät ehkä innostuneet lajista, mutta joukossa on paljon aikuisia ja pidempäänkin lajissa viihtyneitä, joilla luopumiselle saattaa olla muita syitä kuin ettei lajista pitänyt. Syistä lopettaa harrastaminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarkempaa tietoa.

Aineisto: Lisenssidata

Lisätiedot: 

Marko Pietari
marko.pietari@askelsports.fi

Liittohallitus kokoontui kesätauon jälkeen ensimmäistä kertaa maanantai-iltana. Kaava oli jo tavaksi muodostunut, eli kokousrutiinien jälkeen kuultiin toiminnanjohtajan tilannekatsaus.

Taloustilanne on ”periaatteessa normaali”, eli vuoteen ei ole tullut yllättäviä kuluja eikä tuloja. Silti ennuste näyttää tälle vuodelle noin 10 000 euron miinusta, sillä olimme budjetoineet OKM:n hanketukia, jotka jäivät saamatta. Ruskeasuon pöydät on myyty kaupungille, mikä korvaa saamatta jääneitä tukia ainakin jossain määrin.

Elokuun alku on perinteisesti likviditeetin kannalta hankala hetki. Nyt kun OKM:n perustuki on taas tullut, tilanne on hallinnassa. Nyt odotellaan, kuinka paljon tulee lisenssejä ja sarjailmoittautumisia. Ruskeasuolla vuokrat ovat juniori- ja veteraanivuorojen osalta ennallaan, mutta kisamaksut lähes tuplaantuivat. Tästä asiasta liitolla on seuraava palaveri kaupungin kanssa marraskuussa.

Olympiakomitea ajaa liittojen voimakkaampaa yhteistyötä. Mailapeliliitot ovat järjestämässä tästä asiasta kokousta lähiaikoina, joissa ainakin taloushallintoyhteistyö on esillä. Jotkut puhuvat jopa ”mailapeliliitosta”. Toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja osallistuvat tapaamiseen ja liittohallitus evästi heitä olemaan asian suhteen ”vähintään varovainen”.

Samuli Soine ei jatka liiton valmennustehtävissä ja myös Heikki Kiiskisen osa-aikainen (tuettu) työsopimus päättyy kuluvan kuun lopussa. Heikki jatkaa tuntitöissä ja kenttäpäällikön ja päävalmentajan tehtävät jatkuvat toistaiseksi ennallaan. Ruskeasuon valmennusryhmän tilannetta pohditaan syksyn aikana.

Valiokuntakatsaukset aloitettiin työvaliokunnasta, jossa kesän aikana on mietitty toiminnanjohtajan työsopimusta, josta lisää tuonnempana. Hiukan on ollut keskustelua myös strategiaprosessista ja henkilöstöasioista. Tero Naumi viestitti, että seuravaliokunta miettii muitakin aiheita seurailloille, mutta keväällä pitämättä jäänyt seurojen ”tekoälyilta” järjestettäneen jo syyskuun alkupuolella.

Huippu-urheiluvaliokunnan asioissa todettiin, että loppuviikosta alkaa seniorien NETU-mestaruuskilpailut Riikassa. Suomen joukkue on Benedek Oláh, Alex Naumi, Aleksi Räsänen, Lassi Lehtola, Marina Donner, Ramona Betz ja Maria Girlea. Mattias Bergkvist on valmentajana ja puheenjohtaja osallistuu NETU-kokoukseen, jossa mm. valitaan järjestölle puheenjohtaja neljäksi vuodeksi.

Jimi Koivumäki on Taneli Keinosen kanssa menossa Ranskaan ETTU:n leirille ja Aino Tapola lähtee Martti Aution kanssa piakkoin paralympiakisoihin Pariisiin. Aino oli leirillä Sloveniassa ja on menossa vielä leirille Pajulahteen. Hän on kuuleman mukaan hyvässä kunnossa ennen paralympialaisia.

Jyrki Nummenmaa kertoi IT-valiokunnan asioissa, että Webwelhoa on taas viilattu. Hän esitteli sen toimintaa käytännössäkin. Ratingtestaustakin on tehty. Kauden alkuun kalenteri on kunnossa, myös sarjojen suhteen, ja lisenssihinnat liiton sivuilla on päivitetty.

Kilpailuvaliokunnan Teemu Oinas jatkoi vähän samoissa asioissa todeten, että kilpailukalenteri on valmis ja sarjojen turnausajakohdat ja pelipaikat on päätetty. Nelosdivariin voi ilmoittautua elokuun loppuun asti ja naisten sarjakin on valmisteilla. Ratinmanuaalin päivitys on menossa ja valmistunee viikon sisällä. Ratinglaskenta on nyt myös päivitetty.

Valmennusvaliokunta on keskustellut Slackissa. Valmentajailtaa ollaan järjestämässä ja aiheeksi tullee jonkin olympiakisaottelun analysointi. Sääntö- ja tuomarivaliokunnan asioissa todettiin, että keväällä päätetyt sääntömuutokset ovat jo jonkun aikaa olleet päivitettyinä liiton sivuilla.

Juha Julmala kertoi paravaliokunnan asioissa, että Pete Mikkonen vieraili Special Olympics-leirillä esittelemässä lajia. Syksylle suunnitellaan taas muutamaa ”perusleiriä”. Veteraanivaliokunnan osalta todettiin, että Viro-ottelun valinnat on julkaistu. Matti Kurvinen oli sitä mieltä, että liikkeellä on kovin suomalainen veteraanijoukkue kautta aikojen. Ottelu pelataan kuun vaihteessa Tallinnassa, ja matkaan lähtee paljon muitakin suomalaispelaajia.

”Kummi” Juha Julmala totesi, että nuorisovaliokunnassa on keskusteltu sille annetuista tehtävistä. Valiokunnan työskentely hakee vielä hiukan muotoaan. Sama koskee vastuullisuusvaliokuntaa, jolla ei kesän aikana ole ollut toimintaa. Valiokunta käsitteli jo keväällä teemoja, joita OKM on ilmoittanut seuraavansa nyt erityisesti.

Kansainvälisissä asioissa todettiin, että Sonja toimi ”field of play coordinator” -roolissa olympiakisoissa ja jatkaa samassa roolissa myös paralympialaisissa. Myöhemmin syksyllä hän on ehdolla jatkamaan ETTU:n yhtenä varapresidenttinä ja Euroopan edustajana ITTF:n Board of Directorsissa. Vaalit ovat Linzin EM-kisojen yhteydessä.

Seuraavaksi puhuttiin liiton strategiauudistuksen etenemisestä. Kesän aikana ei ole paljon tapahtunut, mutta seuraavaksi lähtee kysely lisenssipelaajille. Keväällä tehtiin eri tahojen haastatteluja, joiden yhteenveto on piakkoin julkaistavissa. Myös maajoukkuepelaajia on tarkoitus haastatella, jonka jälkeen on datan keräämisen suhteen valmista. Hallitukselle on tulossa ainakin yksi strategiaa valmisteleva istunto, johon myös nuorisovaliokunta kutsutaan. Toiminnanjohtaja valmistelee asiaa Matti Kurvisen kanssa.

Osana tätä hanketta on ”IT-strategia”, jossa pyritään selvittämään, minkälaisia IT-palveluita liitolta halutaan. Joka tapauksessa on selvää, että syysliittokokouksessa puhutaan liiton uudesta strategiasta, eli siihen mennessä pitäisi olla ainakin jotakin valmista.

Liittohallitus päätti muuttaa toiminnanjohtaja Henri Pelkosen työsopimuksen syyskuun alusta täysiaikaiseksi ”normaalina” palkannauttijana. Tähän asti hän on toiminut kolme päivää viikossa ”vuokrahenkilönä”.

Yksi uuden toiminnanjohtajakauden ensimmäisiä tehtäviä on Finlandia Open 2024 ja liiton ”suurkisat” joulukuussa. FO järjestetään itsenäisyyspäiväviikonloppuna Kisakalliossa, jonka kanssa sopimus on nyt valmis. Lopullinen kutsu valmistuu näinä päivinä ja se esitellään NETU:n kokouksessa ensi viikonloppuna. Nyt on tärkeää saada aikaan onnistuneet kisat! Henri ja Sonja hoitavat kisaa liiton puolesta.

Ruskeasuolla on isot kansalliset kisat heti FO:ta seuraavana viikonloppuna 14.-15. joulukuuta. Tapahtumaan kuuluvat myös TOP-finaali ja pingisgaala. Sen järjestelytoimikuntaan toiminnanjohtajan lisäksi nimettiin kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja Teemu Oinas, Mergim Kelmendi, Pete Mikkonen ja Pasi Valasti.

Vuoden 2025 toimintasuunnitelman valmistelu on alkanut. Toiminnanjohtaja vie dokumenttia eteenpäin viime vuonna uudistetun formaatin pohjalta. Valmisteilla on myös Pöytätennislehti 3/24, Heikki Kiiskisen ja toiminnanjohtajan johdolla. Se tullee ulos lokakuun alkupuolella.

Viimeisenä kokousasiana ja parin tunnin istumisen jälkeen liittohallitus myönsi toimintansa lopettaneelle PT-Helsingille eron Pöytätennisliiton jäsenyydestä. Liittohallitus kokoontuu seuraavan kerran 29. syyskuuta.